Suurperheelliset - kysymystä pukkaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kertokaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kertokaa

Vieras
Eli saa vastata ken kokee olevansa suurperheellinen. Itse ajattelin nyt perhettä jossa on vähintäänkin 4-5 lasta.

Itselläni siis kolme lasta. AIna olen ajatellut, että haluan kolme ja kun lapsia oli kaksi niin tuntui siltä, että se kolme tosiaankin on juuri SE määrä mikä minulla on lapsia oltava. Kolmosen odotusaikana oli tunne, että näin on hyvä.

Vaan kas kas.... siellä se vauvakuume taas jyllää tuttuun tapaansa. Meillä vaan mies ei olisi välttämättä halunnut edes sitä kolmatta enää, vaikka rakas lapsi toki kolmonen hänelle on. Siitä ei epäilystäkään. :)

Mutta miten teistä tuli suurperheellisiä? Oliko molemmille aina selvää, että lapsia tulee monta? Vai huomasitteko vain vuosien saatossa, että niitä on tullut enemmän kuin olisi uskonut? Entä onko käynyt niin, että esim. mies ei ole tahtonut kuin tyyliin 2 lasta, mutta onkin yhtäkkiä kääntänyt kelkkansa ja ruvennut ison perheen isäksi?
 
Meillä tuo on ollut itestään selvää että halutaan monta lasta. Eli ei olla asiaa mietitty sen kummemmin. Eikä ainakaan vielä ole sitä oloa ettei ikinä enään. Lapsia meillä on 6.
 
mulla oli kolmannen jälkeen tunne että ei enempää lapsia,mutta kuinkas kävikään ja vauvakuume kävi niiin kovaksi että päätettiin että neljäs saa tulla jos on tullakseen,ikäeroa tuli kuitenki kolmosen ja nelosen väliin 4 vuotta,nyt taas tuntuu ettei enää,mutta en kyllä sano vauvaajatukselle ei koskaan.
 
Toi oli kun mun kynästä. sain miehen suostuteltua just ja just kolmanteen, nyt meillä on viisi lasta ja kuudetta aletaan kohta puolin yrittämään, joten todellakin mielipiteet voivat muuttua ja vauvakuume yllättää myös miehen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 4 äippä:
mulla oli kolmannen jälkeen tunne että ei enempää lapsia,mutta kuinkas kävikään ja vauvakuume kävi niiin kovaksi että päätettiin että neljäs saa tulla jos on tullakseen,ikäeroa tuli kuitenki kolmosen ja nelosen väliin 4 vuotta,nyt taas tuntuu ettei enää,mutta en kyllä sano vauvaajatukselle ei koskaan.

Onko miehesi sitten aina heti lämmennyt ajatukselle, kun olet todennut että vielä pitäisi lisää saada?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toi oli kun mun kynästä. sain miehen suostuteltua just ja just kolmanteen, nyt meillä on viisi lasta ja kuudetta aletaan kohta puolin yrittämään, joten todellakin mielipiteet voivat muuttua ja vauvakuume yllättää myös miehen.

:D

Mitenkäs tuo "vahinko" pääsi käymään eli että mies käänsikin kelkkansa? Paljonko ikäeroa kolmosella ja nelosella? Kerros lisää. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toi oli kun mun kynästä. sain miehen suostuteltua just ja just kolmanteen, nyt meillä on viisi lasta ja kuudetta aletaan kohta puolin yrittämään, joten todellakin mielipiteet voivat muuttua ja vauvakuume yllättää myös miehen.

:D

Mitenkäs tuo "vahinko" pääsi käymään eli että mies käänsikin kelkkansa? Paljonko ikäeroa kolmosella ja nelosella? Kerros lisää. :)

Kolmosella ja nelosella ikäeroa vähän reilu 3 vuotta. Ja kun aikani vauvasta puhuin kuinka ois vielä ihana saada vauva niin mieskin sitten lämpeni ajatukselle ja poti itsekin todellista vauvakuumetta. Viidettä ei kovin kauaa mietittykään, sai tulla kun oli tullakseen, reilu 1 v ikäeroa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja 4 äippä:
mulla oli kolmannen jälkeen tunne että ei enempää lapsia,mutta kuinkas kävikään ja vauvakuume kävi niiin kovaksi että päätettiin että neljäs saa tulla jos on tullakseen,ikäeroa tuli kuitenki kolmosen ja nelosen väliin 4 vuotta,nyt taas tuntuu ettei enää,mutta en kyllä sano vauvaajatukselle ei koskaan.

Onko miehesi sitten aina heti lämmennyt ajatukselle, kun olet todennut että vielä pitäisi lisää saada?

kyllä mies hetken aikaa tuumaili et miten sitä jaksetaan kaikki yöheräilyt ja muut,mutta ei sekään kauaa miettinyt.
 

Yhteistyössä