Suuria Sopeutumisvaikeuksia

[keiju]

Hei!

Onko kellään vastaavaa?

Eli meidän tyttö (nyt 1,5v) ei vaan tahdo sopeutua päivähoitoon.Ensin lapsi oli 4kk perhepäivähoitajalla, jonka jälkeen lapsi oli noin 2kk kotona.Uusi hoito aloitettiin kolme viikkoa sitten ryhmiksessä.Ehdittiin olla 3 päivää, kunnes tuli sairaaksi.No meni puolitoista viikkoa kunnes nyt maanantaina taas aloitettiin hoito...taas aivan alusta.Eli itku tulee aamulla, kun äiti lähtee ja sitä saattaa pahimpina päivinä kestää lounaaseen saakka kuten esim. eilen oli kestänyt.Iltapäivä sitten oli mennyt tosi hyvin.Tiistai ja keskiviikko oli kuulemma kans mennyt hyvin.Hoitajien mukaan on havaittavissa, että tyttömme ei tykkää muista lapsista.Osaako joku kertoa, että onko tämä normaalia käytöstä, kun aloitetaan päivähoito?Kuukauden päivät ajattelin tilannetta katsoa, mutta jos tilanne on tälläistä koko ajan jääkö muita vaihtoehtoja kuin jättäytyä pois työelämästä ja jäädä lapsen kanssa kotiin?Onko kukaan kuullut, että lapsi ei olisi ikinä sopeutunut päivähoitoon?

 

[Greippi]

Jäin kirjoituksessasi ihmettelemään hoitajien kommenttia "ei tykkää muista lapsista". Anteeksi mitä? Tuon ikäinen lapsi ei tarvitse vielä muita lapsia leikkikaveriksi, vaan enemmänkin leikitään rinnakkain. Silti nauttivat toistensa seurasta. Mutta että ei pitäisi muista, se kuulostaa omituiselta ja jättäisin kommentin ihan omaan arvoonsa tai ainakin kysyisin, mitä he sillä tarkoittavat.

Lapsellasi on ollut normaalia risaisempi aloitus päivähoitoon ja sopeutuminen uuteen paikkaan vie aikaa. Oma lapseni sopeutui hoitoon parissa viikossa, mutta itki kyllä sinne vietäessä, mikä on minusta ihan normaalia ja pk:n hoitajien mukaan kuuluu asiaan. Anna ajan kulua. Minusta lapselle olisi nyt vaikeinta, että hoitojärjestelyt muuttuisivat taas kerran. Lapset kun pitävät ennen kaikkea pysyvyydestä.

 

[WHEE]

Miksi te äidit hoidatatte pienet lapsenne vierailla ihmisillä? Minkätakia te ylipäätänsä teette lapsia sellaisessa elämänvaiheessa, jossa teillä ei ole mahdollisuuksia/halua hoitaa itse omia kullannuppuja?! Kyllä se oma koti ja äidin syli on paras paikka lapselle leikki-ikään saakka aivan varmasti. Nykyajan vanhemmat ovat niin itsekkäitä kun pitää saada pitää saada omaa elämää, rahaa ja uraa jne. ei siinä mitään, mutta silloin kannattaisi miettiä sitä lasten hankintaa vähän tarkemmin.
En suinkaan epäile ettettekö te rakastaisi lapsianne; mutta jos oma etu menee lapsen edelle niin se ei ole hyvää vanhemmuutta ja näkyy aivan varmasti jossain vaiheessa lapsessa ja koko perheessä. Ja jos taas töihin on mentävä ns. taloudellisista syistä (joita suomessa harvemmin on kaikkien tukien kanssa) niin pitäisi ennen lasten hankintaa laittaa perheen talous asiat sille mallille että lapsiin ja heidän hyvinvointiin on varaa satsata. Hyvä vanhemmuus sisältää paljon vastuuta jota pitäisi olla jo ennenkuin lapsia aletaan edes suunnittelemaan.
Anteeksi vaan, mutta en edes halua kuvitella minkälainen on äiti joka jättää pienen 1,5v lapsen itkemään peräänsä vieraan syliin.

(niin itselläni on 3 muksua 15, 6 ja 1,5v.)

 

[Greippi]

Kiitokset vaan WHEElle ap:n tsemppauksesta, juuri tuota hän varmaan olikin vailla.

Anna WHEE "superäiti" kun arvaan. Asut varmaan maalla ja olet vähemmän koulutettu eli suorittavassa työssä (jos työssä ollenkaan). Sen verran simppeliltä kuulosti tuo sinun kirjoituksesi siitä, että yhteiskunnan tukien avulla pystyisi elämäänsä elämään ja hoitamaan lapsensa kotona.

Pientä matematiikkaa. Itse asun pk-seudulla eikä kotihoidontuella ja kuntalisällä (yhteensä noin 400 euroa) pysty täällä elättämään perhettä ja maksamaan asuntolainaa. Mitään muita tukia on edes turha kuvitella saavansa, kun mies käy töissä. Ja miksi saataisiinkaan, kyllä se on ensisijaisesti vanhempien tehtävä lapsensa elättää, ei yhteiskunnan.

Olen jo 36-vuotias ja siinä mielessä huonossa iässä, ettei lasten tekemistä voi enää pitkälle lykätä eikä asuntovelatkaan ole maksettu vasta kun silloin, kun lapsia ei enää saa. Joten miten laitat perheen raha-asiat sellaiselle tolalle, että voi olla kotona lasten kanssa ne kolme vuotta?

Ja kyllä, olen juuri sellainen äiti, joka jättää 1,5-vuotiaansa itkemään vieraan syliin (lapseni meni sen ikäisenä hoitoon) ja jonka lapsi nyttemmin menee hoitoon riemusta kiljuen.

 

[hanne]

Kyllä se varmasti siitä lähtee sujumaan, kun lapsi vaan pääsee sisälle hoitopaikkaan kunnolla. Alussa tahtoo olla tuota oman paikan hakemista yms. meillä on tyttö ollut koko ajan hoidossa 10kk ikäisestä ja hyvin on mennyt. Varahoidossa tahtoo mennä siihen paikanhakuun ettei niin hyvin viihdy siellä, nyt on toki helpompi kun samasta hoidosta on kaksi muuta samassa varahoidossa, niin on alannu viihtymään paremmin. Joutuu taas maanantaina varahoitoon näin loman jälkeen kun hoitajalla on lomaa.

Kyllä se lapsukainen siitä alle kuukaudessa pitäisi alkaa menemään ok. Ja jos jo on mennyt hyvin muutamana päivänä, niin kyllä se siitä.


Ja tohon kirjotukseen että tukien varassa pitäisi alkaa lapsiaan elättämään :headwall:

 

[huh huh]

\

Miksi te äidit hoidatatte pienet lapsenne vierailla ihmisillä? Minkätakia te ylipäätänsä teette lapsia sellaisessa elämänvaiheessa, jossa teillä ei ole mahdollisuuksia/halua hoitaa itse omia kullannuppuja?! Kyllä se oma koti ja äidin syli on paras paikka lapselle leikki-ikään saakka aivan varmasti. Nykyajan vanhemmat ovat niin itsekkäitä kun pitää saada pitää saada omaa elämää, rahaa ja uraa jne. ei siinä mitään, mutta silloin kannattaisi miettiä sitä lasten hankintaa vähän tarkemmin.
En suinkaan epäile ettettekö te rakastaisi lapsianne; mutta jos oma etu menee lapsen edelle niin se ei ole hyvää vanhemmuutta ja näkyy aivan varmasti jossain vaiheessa lapsessa ja koko perheessä. Ja jos taas töihin on mentävä ns. taloudellisista syistä (joita suomessa harvemmin on kaikkien tukien kanssa) niin pitäisi ennen lasten hankintaa laittaa perheen talous asiat sille mallille että lapsiin ja heidän hyvinvointiin on varaa satsata. Hyvä vanhemmuus sisältää paljon vastuuta jota pitäisi olla jo ennenkuin lapsia aletaan edes suunnittelemaan.
Anteeksi vaan, mutta en edes halua kuvitella minkälainen on äiti joka jättää pienen 1,5v lapsen itkemään peräänsä vieraan syliin.


(niin itselläni on 3 muksua 15, 6 ja 1,5v.)

:headwall: :headwall: :headwall: Haloo hei, lapsilisillä ja muilla tuilla ei elä, ja mun lapsi on ainakin maailman parhaan hoitotädin hoivissa kun vanhemmat on työssä.