suunniteltu sektio

[pelkopolille menijä]

Kertokaa mulle suunnitellusta sektiosta.

Millä viikolla yleensä tehdään?
Milloin pitää mennä sairaalaan?
Saako isä olla mukana?
Millaisia tuntemuksia?
Onko siinä verho edessä, ettei itse näe?

Jne
Mitä sulle vaan tulee asiasta mieleen, sellaisiakin, joita en osaa kysyä...

Kiitti etukäteen, jos viitsit vastata!

 

[Luukkugerberos]

Minulle on suunniteltu sectio tehty viikko ennen laskettua aikaa. Sairaalaan mennään leikkauspäivää edeltävänä päivänä.
Mies liittyy seuraan sitten sectiopäivän aamuna, ellei toisin sovita.
Leikkaussalissa mies istuu sitten sun pään vieressä verhojen takana, ettekä te kumpikaan pääse vahingossakaan näkemään mitään.

Edeltävä yö on tietty aina vähän vaikea, kun ei millään saa jännitykseltä nukuttua. Jos tahtoo siihenkin varmaan saa nukahtamispillerin, luulisin niin.

Sitten kun vauva on maailmassa, hänet näytetään sulle ennen pesuja yms. Sinut ommellaan ja viedään heräämöön odottelemaan puudutuksen loppumista. Vauvaa käydään näyttämässä sulle varmaan siellä heräämössäkin. Mies on sun mukana myös tällöin jos haluaa. Heräämössä menee jonkin verran aikaa, en nyt juuri muista kauanko itselläni meni, mutta kuitenkin.

Sitten te siirryttekin jo osastolle.

Jos nyt kuitenkin kävisi niin, ettei vauva maltakaan odottaa leikkauspäivään asti ja synnytys käynnistyisi spontaanisti, sectio tehtäisiin sitten kiireellisenä, toimien kuitenkin samoin kuin edellä kerroin.

Juuri nyt en keksi muuta kerrottavaa, mutta jos mieleesi tulee jotain muutakin kysyttävää niin laita vaikka y-viestiä.
Itselleni on tehty sectio kaksi kertaa, molemmat perätilan takia.

Onnea kuitenkin matkallesi, kaikki käy varmasti ihan hyvin
:hug: =)

 

[pelkopolille menijä]

Olen menossa vasta pelkopolille.Syy siihen on se, että edellisessä raskaudessa jouduin hätäsektioon ja sain siitä aika pahoja henkisiä traumoja.Minulle tuli kova kuolemanpelko.Ja lisäksi on huoli omasta fyysisestä jaksamisesta tavallisessa synnytyksessä.Kyse ei todellakaan ole siitä, miltä alapää näyttäisi alakautta synnyttämisen jälkeen tms.

Tiedän, että leikkauksessa on omat riskinsä ja toipuminen kestää pidempään kuin alakautta synnyttäneellä.Kumminkin toivuin aika nopeasti edellisestä sektiosta.

Kiitos kovasti sulle!
:heart: :heart: :heart:

 

[mother]

Sain esikoiseni suunnitellulla sektiolla vkolla 39 vauvan perätilan takia.Itse menin sairaalaan leikkausaamuna ravinnotta tietenkin.Isä sai olla mukana koko leikkauksen ajan ja pääsi kylvettämään vauvaa heti.Kyllä siinä verho on edessä ettei leikkausta kyllä pääse näkemään.Itselläni kaikki meni hyvin,vaikka alakropan puudutus=jalkojen likkumattomuus, tuntui inhottavalta.Oli outoa katsella omia jalkojaan nosteltavan vaikkei tuntenut sitä!!Sektiohaava oli tosi kipeä jonkun aikaa vaikka toivuinkin suht nopeasti.
Toisen lapseni synnytin normaalisti alakautta.Vaikka synnytys oli rankempi kokemus leikkaukseen verrattuna,niin kyllä siitä vaan nopeammin toipui.Sektion jälkeen olin tosi kipeä pari leikkauksen jälkeistä yötä,mutta alatiesynnytyksestä oli ihanaa kun päsi heti jaloilleen ja hoitamaan vauvaa. :wave:

 

[äeppä-73]

kolme sektiota tehty, yksi suunnitellusti, muut käynnistyi ennen aikojaan.
edellisenä iltana osastolle, ravinnotta aamuun, katetri ja tippa paikalleen.Sitten kärrätään saliin, laitetaan puudute selkään ja epiduraali, miesvierelle verhon taakse,kun vauva on syntynyt kapaloitu,saat nähdä vauvan, meillä vauvat on aina menny lastenosastolle alhaisten verensokereiden takia.Heräämöön tai sitten ei, viimeisellä kerralla minut kärrättiin suoraan salista lastenosastolle vauvaa katsomaan ja puudutukset loppui sitten seuraavaan aamuun, sitten vasta päivällä näin taas vauvani...
Eniten mieltäni sektioista jäi vaivaamaan se etten saanut lapsia viereeni,
joka tietysti johtui siitä että lapsen parhaaksi ne ovat olleen lastenosastolla vähän aikaa.
Toisessa sektiossa yllätti jälkisupistukset...ne oli tosi kivuliaat, samoin kolmannella kerralla.Etenkin imettäessä.
En tiedä tuliko tässä nyt mitään uutta sinulle, toivottavasti saat sellaisen synnytys tavan kuin haluat ja pystyt, ja paljoonhan sitä nainen pystyy lapsensa takia!!!!