suunniteltu sektio,kokemuksia

Eli nyt rv 33 menossa ja vauva perätilassa. Lääkäri kuitenkin arveli ettei tule itsestään kääntymään kun kohtu aika pieni ja lapsivettä ei mitenkään järin paljoa ole. Nyt sitten uusi ultra 4 vko:n päästä jolloin mietitään sitten synnytystapaa,joka kuitenkin tulee tod.näköisesti olemaan sektio.

Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut suunnitellusta sektiosta? Tehdäänkö se nukutuksessa vai puudutuksessa? Onko kivut olleet kovia. Kuinka pian pääsitte kotiin, kuinka pian voi aloittaa vaunuttelun ja vauvan normaalin hoitamisen?

entä onko teillä tietoa/kokemusta perätilavauvan lonkka- tai jalkaongelmista. Elikkä olen kuullut että saattaa joutua käyttämään lastaa/tyynyä jaloissa että asento tulisi oikeaksi noin 2 kk ajan, onko tämä ollut kuinka hankalaa?

Paljon kysymyksiä...kiitos jo etukäteen jos vastaatte! =)

 

Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut suunnitellusta sektiosta? Oikein hyvät kokemukset, oli todella hallittu tapahtuma, eikä tapahtunut mitään mikä olisi mieleen jäänyt kummittelemaan. Kipulääkitys on niin hyvä että kivut todella ovat hallinnassa.

Tehdäänkö se nukutuksessa vai puudutuksessa? Tehtiin spinaalipuudutuksessa, virtsakatetri laitettiin puudutuksen jälkeen, joten siitä ei tiedä mitään. Katetri on oikeasti hyvä, koska ekan vuorokauden kuitenkin leikkauksen jälkeen makaa sängyssä niin ei tarvitse vessareissuista huolehtia. Kannattaa ottaa sairaalaan mukaan kurkkupastilleja että voi imeskellä niitä leikkauksen jälkeen jos alkaa yskittämään. Puudutus alkaa asteittain häipyä n 2-3 tunnissa, silloin on kipupumppu kanyylilla kädenselässä ja annoksen saa kipupumpun nappia painamalla. Ekan vuorokauden ajan on kanssa nestetippa.

Onko kivut olleet kovia ? Odotin paljon pahempaa kipua, eli en sanoisi että kivut olivat kovat. Vuorokauden päästä leikkauksesta nousin pystyyn ja kävin suihkussa ja vessassa omin voimin. Vauvaa saa kantaa. Aluksi tuntuu hieman inhottavalta vääntää selkä suoraksi, kun nousee ylös - mutta se kannattaa vaan rauhallisesti tehdä niin ei tule selkä kipeäksi. Muutenkin kun kaikki liikkeet tekee rauhallisesti ja välttää äkkitilanteita ja nykäisyjä niin selviää hyvin. Olo kohenee aika normaliksi noin parissa viikossa. Kotona kannattaa tarkastaa että sängyssä ei ole pehmeä patja koska silloin sängystä ylösnouseminen on vaikeaa.

Kuinka pian pääsitte kotiin, kuinka pian voi aloittaa vaunuttelun ja vauvan normaalin hoitamisen? Vauvaa voi siis hoitaa koko ajan, mutta esim turvaistuin+vauva yhdistelmää voit kantaa vasta 4 viikon päästä leikkauksesta. Myöskin kaupassakäynti on pakko olla jonkun muun vastuulla koska et voi kanniskella ostoksia. Kotiin olisi päässyt jo 3. päivästä leikkauksen jälkeen, mutta lähdin 4.

Eli oikein hyvät kokemukset, sen voisin lisätä, että oli kiva kun pystyi heti istumaan ja vessassa käynti oli helppoa kun ei ollut ruhjeita ja epparihaavaa alapäässä. Olen myös synnyttänyt alateitse.

entä onko teillä tietoa/kokemusta perätilavauvan lonkka- tai jalkaongelmista. Elikkä olen kuullut että saattaa joutua käyttämään lastaa/tyynyä jaloissa että asento tulisi oikeaksi noin 2 kk ajan, onko tämä ollut kuinka hankalaa? En tiedä, mutta tästä oli hiljakkoin keskuteluketju näillä sivuilla, olisiko syntyneet osiossa...

 

Aika lailla peesailen tuota edellistä kirjoittajaa. Mulla oli poika perätilassa koko raskauden ajan. Yritettiin myös kääntää muttei onnistunut. Sektion sain muistaakseni viikolle 39+3. Kivuliainta oli katetrin laitto, vaikkei se vienyt kun pari sekuntia (en ollu vielä sillon saanut puudutuksia). Itse operaatio tehtiin spinaalipuudutuksessa. Ite en tietenkään tuntenut mitään, sellasta paineen tunnetta vaan vatsalla. Jälkeenpäin kivut oli aika kovat ja menin kipushokkiin mutta se johtui siitä, että osastolla oli kauhea kiire enkä älynnyt riittävän pontevasti vaatia kipulääkettä. No, mies kävi sitten karjaisemassa käytävällä ja johan auttoi. Kannattaa pyytää ihan reilusti sitä kipulääkettä, toipuminenkin edistyy paremmin kun ei ole niin kipea.
Mut leikattiin aamulla ja illalla jo nousin itse vessaan ja suihkuun. Pientä opettelua vaatii toi sängystä nouseminen mutta kun sen oppi niin ainakaan mulla ei ollut juuri mitään kipuja enää koko loppuaikana. Vauvaa hoidin heti itse. Ohjeeksi mulle sanottiin, ettei vauvaa painavampaa saa nostaa. Vaunuilemaan lähdin heti sairaalasta tulon jälkeen, eli viikon kuluttua. En nyt tietenkään mitään hikilenkkiä mutta sellasta köpöttelyä, eikä ainakaan mulla kyllä sattunut mihinkään. Ehkä suurin miinuspuoli sektiossa oli se, että mulla oli ainakin puol vuotta leikkauksen jälkeen koko maha aivan tunnoton. Mutta ei se elämää mitenkään haitannut.

Olen myös synnyttänyt alakautta ja vertailun vuoksi sanottava, että sen synnytyksen jälkeen olin niin huonossa kunnossa, että vauvaa hoidin itse vasta 1kk (!) jälkeen. Eli oman kokemukseni mukaan sektio oli kyllä taivas! Pääsin heti kiinni vauva-arkeen eikä tarvinnut olla puolikuolleena ja tuskissaan ensimäiset kuukaudet niin kun kävi tän alatiesynnytyksen jälkeen. valitettavasti en muista siitä vauva-ajasta juuri mitään. Jos vielä kolmannen lapsen saisin niin ihan vakavasti harkitsisin kyllä pelkosektiota. Niin paljon ihanampaa oli sektion jälkeen... Mutta aika paljon se on tuurista kiinni, valitettavasti.
Anyway, kannattaa mennä ihan hyvillä mielin siihen sektioon. Se on synnytys siinä missä alatiekin ja hyvin siitä paranee. Tsemppiä!

 

Kiitos teille paljon kommenteistanne! :flower:

Näiden hyvien kokemusten jälkeen voin ehkä jo vähän hellittää ja ajatella että kaikki menee hyvin! =)

 

pakko sanoa, että vaikka minunkaan sektio ei ollut huono kokemus, niin oli se paljon rankempi kuin edellä kirjoittaneilla.

En tosiaan voinut hoitaa vauvaa heti. En koko sairaalassaoloaikana, enkä heti kotonakaan. Imetin vain, ja hoitsut/mies teki muun.

Minulla ei ollut kipupumppua, se jouduttiin ottaan pian pois, koska se jotenkin irtosi.

Leikkaus oli aamulla, seuraavana päivänä piti nousta ylös. Hiljakseen kyllä sen jälkeen kävin itse vessassa, mutta kipeää kävi. Suihkuun pääsin parin päivän päästä, kun vasta sitten ottivat tippakanyylin kädestä pois.
¨
Kamalaa oli se virtsakatetrin laitto, se laitettiin osastolla ennen saliinmenoa, eli ennen puudutuksia.

Parin viikon päästä kävin ensimmäisen kerran vaunulenkillä, siis kiersin lähikorttelin. Sitä ennen olin kerran käynyt hitaasti kävelemässä pihan ympäri yksin.

Mun haavan/arven alue ei ole koskaan ollut tunnoton. Noin kuukauden päästä olin hyvässä kunnossa, ja muutaman kuukauden päästä sektio oli vain muisto enää. Mutta se alku oli kivuliasta ja aika kauheeta... ja silti olen taas raskaana, vaikka tiedän, että sektio on taas edessä

 

Mulla on molemmat tulleet maailmaan sektiolla, esikoinen monen tunnin salissa ponnistelujen jälkeen ja junnu suunnitellusti. Syy suunniteltuun tuli synnytystapa-arviossa kun lekuri pisti röntgeniin (oli saa joka leikkasi esikoisen ja katseli papereista et oli leikannut esikoisenkin). Selvisi et liian ahdas lantio, ei tule läpi. Menin edellisenä päivänä sairaalaan, aamulla laiteltiin tukisukat etc. Sektio tehtiin puudutuksella ja jutteli koko ajan nukutuslääkärin ja hoitajien kanssa, kuten esikoisen sektiossa myös.
Turvallisin mielin menin sektioon, kokemus ekasta auttoi. Ylösnousu ja liikkuminen tietysti aluksi kivuliasta, mutta kyllä se siitä ajan myötä. Mitään jälkioireita ei ole ollut ja kaikki on mennyt hyvin. Pojat nyt 6 ja 4 v. Tsemppiä!

 

Puudutuksesta olisin kiinnostunut: elikkäs laitetaanko spinaalissakin kipupumppu (epiduraalissa ainakin laitetaan). Olen ymmärtänyt että spinaali laitetaan yhtenä pistona selkäytimeen, kun taas epiduraali laitetaan hieman eri kohtaan, mutta epiduraalista jää kipupumppu, joka kuulemma on hyvä leikkauksen jälkeisissä kivuissa. Eli kun spinaalin teho loppuu parin tunnin kuluttua, niin kipulääke jatkossa annetaan pistoksena. Ilmeisesti epiduraalin vaikutus on parempi... Mutta sairaalat suosivat tuota spinaalia, koska se on halvempi (?). Tämä siis kuultua tietoa sairaanhoitajalta ja oppikirjasta, mutta haluaisin vielä varmistaa synnyttäjiltä, kuinka käytännössä menee.

Olisi jollain vielä jotain hyviä vinkkejä mitä sairaalassa kannattaa vaatia sektion jälkeen tai mitä kannattaa itse muistaa, tehdä tai ottaa mukaan?

Olisin ikionnellinen vastauksista

 

\

Puudutuksesta olisin kiinnostunut: elikkäs laitetaanko spinaalissakin kipupumppu (epiduraalissa ainakin laitetaan). Olen ymmärtänyt että spinaali laitetaan yhtenä pistona selkäytimeen, kun taas epiduraali laitetaan hieman eri kohtaan, mutta epiduraalista jää kipupumppu, joka kuulemma on hyvä leikkauksen jälkeisissä kivuissa.

Olisi jollain vielä jotain hyviä vinkkejä mitä sairaalassa kannattaa vaatia sektion jälkeen tai mitä kannattaa itse muistaa, tehdä tai ottaa mukaan?

Spinaalinkin jälkeen voi laittaa kipupumpun, mutta se laitetaan ihan käteen siihen tippakanyyliin. Minulla oli ongelmia vain sen kanssa, että oli helteinen heinäkuu, eikä teipit pysyneet kädessäni ollenkaan kiinni siinä hikoillessani. Kesätöissä ollut opiskelija ei vaivautunut niitä kunnolla kiinnittämään takaisin, ja yöllä kanyyli irtosi. Yöhoitaja meinasi kutsuvansa lääkärin laittamaan sen takaisin, mutta ilmoitin että olen liian väsynyt siihen touhuun ja haluan nukkua Käytin muutenkin tosi vähän sitä kipupumppua (itse annosteltava), joten pärjäsin aamuun asti ilman. Vaikkakin kaikki annokset, jotka otin, tulivat ihan tarpeeseen kylkeä kääntäessäni tms. Mutta auttoivat juuri oikeaan aikaan, ja paikoillani maatessani eivät kivut olleet pahoja. Aamulla sain ensin tujummat särkylääkkeet suun kautta (Oxinorm tai sinne päin), ja sen jälkeen ihan ibuprofeenia ja parasetamolia. Tämä siis kuopuksen sektion jälkeen, joka tehtiin suunnitellusti.

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, ja epiduraalissa koska spinaali ei tehonnut ja epiduraali oli jo. Silloin pumppu laitettiin sinne epiduraaliin, ja oli sellainen, joka annosteli itse lääkettä. Sitä tulikin ihan liikaa, ja olin ihan pöllyssä, ei kiva. En tiedä voiko epiduraaliin laittaa sellaista pumppua, josta itse annostellaan. Mutta kannattaa kysyä sitä anestesialääkärin haastattelussa ennen sektiota, ja esittää toiveita jos niitä on!

Mitä kannattaa vaatia... TAYSissa saa automaattisesti sektion jälkeen sähkösängyn, jossa on laidat, mutta kaikissa sairaaloissa ei kai näin ole. Kannattaa pyytää niitä laitoja sänkyyn että on helpompi pitää vauva koko ajan vierellä, varsinkin ensimmäisenä päivänä kun vauvaa ei saa itse laitettua sänkyynsä tai otettua pois. Hoitajaa tarvitaan kyllä aluksi vaihtamaan vauva puolelta toiselle, mutta on silti mukavaa kun tietää ettei vauva tipu vaikka itse torkahtaisikin. Ja tyynyjä on hyvä olla paljon että saa tuettua itsensä hyvään imetysasentoon kyljelleen eikä tarvitse jännittää vatsalihaksia. Tosin puoli-istuvassa asennossa imettäminen onnistui minulta ainakin helpommin, oli kiva kun oli se sähkösänky niin sai itse säädellä asentoa.

Ja ota mukaan riittävän isot pikkuhousut kotiutumista varten! Esikoisen sairaalakassissa minulla oli tavalliset, lantiomalliset pikkuhousuni, joiden vyötärökuminauha jäi juuri sektiohaavan kohdalle. Oli aika tuskainen kotimatka... Ja seuraavana päivänä jouduin lähtemään kauppaan ostamaan maxipikkuhousuja

Muista suihkutella haavaa usein, joka vessakäynnin yhteydessä! Ja yskiessä tai nauraessa kannattaa tukea mahaa tyynyllä, muuten haavaan sattuu ja paljon.

Eipä tule nyt muuta mieleen. Onnea sektioon!

 

suunniteltu sektio oli ja sain spinaalipuudutuksen. leikkaus sujui hyvin ja päivällä kun 12 aikoihin lapsi syntyi niin illalla kuuden aikoihin otettiin katetri pois ja nousin vessaan ja söin.

seuraavana päivänä kävin suihkussa ja 2 ekana iltana sain kipupiikin ja muuten panadolilla olin pari viikkoa aamuin illoin. sanoisin että kipu ei ollut niin paha kun luulin, aika helpolla ehkä pääsin.

jälkivuotoa oli viikon ja todella todella niukkaa.

nyt toiseen sektioon menossa kesällä ja toivon että kaikki menee jälleen hyvin.

 

Minulla oli vauva myöskin perätilassa koko raskauden ajan ja pari kertaa yritettiin kääntää. Ei liikkunut mihinkään. Koska vauva todettiin "pieneksi" tyydyin alatiesynnytyksen odotteluun viikolle 41 asti. Vielä silloin katsottiin vauva 3,2 kiloiseksi.

Onneksi sain kuitenkin tuolloin vaadittua sektion, koska tuohon mennessä ei ollut supistellut vielä kertaakaan eikä ollut merkkejäkään synnytyksestä...!!!!

Epiduraalin sain ja mielestäni aika epämiellyttävä oli itse leikkaus. Tai sitten oli kovakourainen sektion tekijä. Sai meinaan pitää kaikin voimin sängyn reunoista kiinni ettei pudonnut, kun vauvaa "synnytettiin".... Niin ja sieltä tuli 4100 g tyttö!! Että se noista painoarvioista, ei ehkä kovin helposti olisi perätilassa syntynyt.

Olin sairaalassa 6 päivää ja koko ajan haavaa sattui kipuasteikolla 10. Mutta koska ei mitään kummallista haavassa näkynyt, kaikki oli mukamas ok. Eli 2 päivää olin kotona kunnes sektiohaavan toiseen päähän oli tullut kananmunan kokoinen "märkäpesäke". Se sitten puhkottiin ja pääsin takasin kotiin. Olisivat tietty ottaneet takas sisään, mutten halunnut jäädä. Joten haavaa pidettiin auki ja suihkuttelin sitä sitten muutaman jerran päivässä kuumalla vedellä. Ja vedin kolmea eri antibioottia samaan aikaan ja kipulääkkeitä, joten olin aikamoisessa pöllyssä... Ja niin taisi olla vauvakin.

Ja arvatenkin tytöllä oli löysä lonkka, joten reilut 3 kk piti pitää lastaa. Kesäkuumalla muovilasta hikoili ja tietysti sai vauvan ihon puhki. Yritettiin niitä sitten pehmustaa flanellilla jne. Kerran viikossa sairaalaan kylpyyn ja silloin sai pitää vauvaa ihan normaalisti ilman lastaa ja se tuntui ihan taivaaalliselta....

Mutta onneksi lonkka "parantui". Minulla sen sijaan parantumiseen meni parisen vuotta. Väsyin alussa niin totaalisen täysin, etten tajunnut sitä itse eikä muutkaan huomanneet. Lapsi oli noin 1 v kun isäntä lähetti mut lääkäriin kun ei enää mistään meinannut tulla mitään eikä arkipäivän normaalit toiminnot enää onnistuneet ja aloin vahingoittaa itseäni... Vauvan kyllä hoidin, onneksi.... Mutta mielialalääkkeitä kului ja psykologilla käytiin...

Joo, eiköhän siinä ollut kauhukuvaa sektion jälkeisestä elämästä tarpeeksi. Vasta viime syksynä tunsin olevani valmis toiseen lapseen, vaikka kyllä se vieläkin epäilyttää....Aikaa sektiosta on 5 vuotta ja nyt odotan toista viikolla 30. Ja toivon sydämeni pohjasta, että tämä syntyy alateitse.

Mutta oikeesti asia on niin että samanlaisia kauhukertomuksia/kokemuksia on varmasti sekä sektioista että alatiesynnytyksistä.

Ja vaikka sektiohaavat paranisi kuinka hyvin voi joskus myöhemmällä iällä olla odotettavissa ongelmia. Esim äidilläni 2 haavaa on kasvanut täyteen kiinnikkeitä ja pari kertaa hän on joutunut sairaalaan mielettömien kipujen vuoksi....

No en pelottele enempää. Oikeestihan suurin osa kaikista synnytksistä sujuu vallan hyvin!!

 

Minulla oli vauva myöskin perätilassa koko raskauden ajan ja pari kertaa yritettiin kääntää. Ei liikkunut mihinkään. Koska vauva todettiin "pieneksi" tyydyin alatiesynnytyksen odotteluun viikolle 41 asti. Vielä silloin katsottiin vauva 3,2 kiloiseksi.

Onneksi sain kuitenkin tuolloin vaadittua sektion, koska tuohon mennessä ei ollut supistellut vielä kertaakaan eikä ollut merkkejäkään synnytyksestä...!!!!

Epiduraalin sain ja mielestäni aika epämiellyttävä oli itse leikkaus. Tai sitten oli kovakourainen sektion tekijä. Sai meinaan pitää kaikin voimin sängyn reunoista kiinni ettei pudonnut, kun vauvaa "synnytettiin".... Niin ja sieltä tuli 4100 g tyttö!! Että se noista painoarvioista, ei ehkä kovin helposti olisi perätilassa syntynyt.

Olin sairaalassa 6 päivää ja koko ajan haavaa sattui kipuasteikolla 10. Mutta koska ei mitään kummallista haavassa näkynyt, kaikki oli mukamas ok. Eli 2 päivää olin kotona kunnes sektiohaavan toiseen päähän oli tullut kananmunan kokoinen "märkäpesäke". Se sitten puhkottiin ja pääsin takasin kotiin. Olisivat tietty ottaneet takas sisään, mutten halunnut jäädä. Joten haavaa pidettiin auki ja suihkuttelin sitä sitten muutaman jerran päivässä kuumalla vedellä. Ja vedin kolmea eri antibioottia samaan aikaan ja kipulääkkeitä, joten olin aikamoisessa pöllyssä... Ja niin taisi olla vauvakin.

Ja arvatenkin tytöllä oli löysä lonkka, joten reilut 3 kk piti pitää lastaa. Kesäkuumalla muovilasta hikoili ja tietysti sai vauvan ihon puhki. Yritettiin niitä sitten pehmustaa flanellilla jne. Kerran viikossa sairaalaan kylpyyn ja silloin sai pitää vauvaa ihan normaalisti ilman lastaa ja se tuntui ihan taivaaalliselta....

Mutta onneksi lonkka "parantui". Minulla sen sijaan parantumiseen meni parisen vuotta. Väsyin alussa niin totaalisen täysin, etten tajunnut sitä itse eikä muutkaan huomanneet. Lapsi oli noin 1 v kun isäntä lähetti mut lääkäriin kun ei enää mistään meinannut tulla mitään eikä arkipäivän normaalit toiminnot enää onnistuneet ja aloin vahingoittaa itseäni... Vauvan kyllä hoidin, onneksi.... Mutta mielialalääkkeitä kului ja psykologilla käytiin...

Joo, eiköhän siinä ollut kauhukuvaa sektion jälkeisestä elämästä tarpeeksi. Vasta viime syksynä tunsin olevani valmis toiseen lapseen, vaikka kyllä se vieläkin epäilyttää....Aikaa sektiosta on 5 vuotta ja nyt odotan toista viikolla 30. Ja toivon sydämeni pohjasta, että tämä syntyy alateitse.

Mutta oikeesti asia on niin että samanlaisia kauhukertomuksia/kokemuksia on varmasti sekä sektioista että alatiesynnytyksistä.

Ja vaikka sektiohaavat paranisi kuinka hyvin voi joskus myöhemmällä iällä olla odotettavissa ongelmia. Esim äidilläni 2 haavaa on kasvanut täyteen kiinnikkeitä ja pari kertaa hän on joutunut sairaalaan mielettömien kipujen vuoksi....

No en pelottele enempää. Oikeestihan suurin osa kaikista synnytksistä sujuu vallan hyvin!!

 

Tuosta kipulääkityksestä:

mullakin vauva oli perätilassa ja sektio oli suunniteltu, paikka Oulaskankaan aluesairaala. Mulle laitettiin sekä spinaali- että epiduraalipuudutus, siis molemmat yhtä aikaa ja koko leikkauksen ajan. Narkkari (siis tämä nukutuslääkäri) sano, että hän käyttää yhdistelmää koska näin on varmempaa että potilas ei todellakaan tunne kipua leikkauksen aikana. Pelkällä spinaalilla tämä on kuulemma mahdollista. Ja sit se epiduraaliletku voi olla vielä leikkauksen jälkeenkin paikallaan ja (tehokasta) kipulääkettä saa sitä kautta. Kiitin onneani näin ihanasta lääkäristä, ite en olisi osannut tuota vaatia tai kysyä!