Suunnitellusta sektiosta toipuminen - kauanko kestää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tuttu synnytti suunnitellusti lapsensa sektiolla pari viikkoa sitten. Kaikki meni hyvin, pääsivät kolmen vuorokauden kuluttua sektiosta ktoiin. Tikit poistettu yli viikko sitten. Kaveri ei edelleenkään pysty nostamaan vauvaa hoitopöytää matalammalta paikalta, eikä voi yhtään tehdä liikettä, joka kohdistuu mahaan. Kuulemma jo seisominen ja seisaaltaan vauvan kantaminen sattuu.

Onko tämä ihan normaalia? Eikö normaalisti menneen sektion jälkeen saa kantaa vauvaa? Pitäiskö kehottaa kaveria ottamaan neuvolaan yhteyttä? Haava on kuulemma siisti, ei punoita tai ole turvonnut, ei siis vaikuta tulehtuneelta. Arasteleekohan hän liikaa, vai voiko siellä oikeasti olla jokin huonosti?

Oon vaan vähän yliherkkä, työkaveri sai normaalin alatiesynnytyksen jälkeen aika nopsaan kehittyneen kohtutulehduksen, joka kehittyi verenmyrkytykseksi ja hän oli sairaalassa useamman viikon ja häneltä jouduttiin poistamaan kohtu :(
 
Mulla kesti 3kk, sitte pystyin mm nousemaan sängystä itse kivutta. Ihan normaalia on kun on leikelty. Ikävää että joutui tuohon. :( Seuraavaksi toivoisin ehdottomasti alatiesynnytystä niin pääsisi vähemmällä tuskalla. :(

kuukauden ajan olin tosi kipeä, vaikka ylös pääsinkin seuraavana päivänä kun pakottivat. Tosi pyörryin kerran.
 
Toipuminen on tietääkseni kovin yksilöllistä, mä toivuin tosi nopeasti. Parina yönä otin buranaa, viikko sektiosta kävelin 2 km tikkien poistoon ja vauvaa nostelin normaalisti. Oli vaikeaa muistaa ottaa varovaisesti, kun mihinkään ei sattunut.

Mutta onhan se iso leikkaus ja toisilla voi olla paljonkin kipuja jälkikäteen, kannattaahan siitä neuvolassa tai lääkärissä mainita.
 
Se on varmasti aika yksilöllistäkin, ja tosiaan voi vähän jännittää niin arastelee siksikin. Mulla kaksi sectiota, ei suunniteltuja, mutta ensimmäisessä meni pari viikkoa ja toisessa olin ihan kunnossa jo seuraavana päivänä kun pääsin ensimmäisen kerran pystyyn.
 
Suunniteltu vaakasektio, tokana päivänä 20 metrin kävely seiniä pitkin. Kipulääkettä 2 viikkoa, jonka ansiosta kotona pystyi hissukseen liikkumaan. Kipua alkoi pelätä, asento meni kumaraan ja vatsaa varoi koko ajan. Viikkoon en voinut kuvitellakaan taaksepäin nojautumista. Yäk, ihan puistattaa vielä vuosien päästäkin kun muistan sen kirvelyn ja poltteen haavassa.
 
Mulla kuukausi kipulääkkeitä, kaksi viikkoa meni että pystyi kävelemään jääkaappia pidemmälle. Kumartumaan ei pystynyt pariin ekaan viikkoon jne. Viisi vrk oltiin osastollakin, että tokenin kotikuntoon. Kuulostaa siis ihan normaalille tuo kaverisi kipuilu.

Sektio on ihan oikeasti tosi iso leikkaus, jännä miten ihmiset sen unohtaa.
 
Kolme päivää sairaalassa vähän kivuliaampaa. Viikon ajan sängystä nouseminen hankalaa. Kaksi viikkoa niin ei kipua ollenkaan, maha hieman oudon tunnoton tosin osin, mut ei kivulias yhtään. Hyvin oon toipunut. Yksilöllistä on oipuminen, mut ei kuulosta normaalilta et noin kauan kestää.
 

Yhteistyössä