Surumieli.. piristäiskö joku?

Mä oon tässä opiskellut.. Ammattikorkeassa teen tutkintoa valmiiksi töiden ohella. Lähinnä olen kirjoittanut opintoja öisin, töissä yövuorossa ja kotona lasten mentyä nukkumaan. Nyt rupeaa olemaan homma paketissa, eilen kävin esittämässä opinnäytetyön seminaarissa ja tein kypsyyskokeen.

Mä olen ihan törkeän ylpeä itsestäni.. Että olen saanut kaiken tehtyä aikataulussa ja hoitanut samalla kuitenkin työt, kodin ja lapset niinkuin ennenkin. Mutta jotenkin odottaisin samanlaista suhtautumista mieheltäkin. Eilen tulin pitkän koulupäivän jälkeen kotiin, jossa ei ollut mulle edes ruokaa. Ja mä kun olin elätellyt toivoa kuoharin korkkaamisesta.. Tai jostain, tiedättekö, pienestä eleestä jolla olis voinut osoittaa arvostusta siihen, mitä mä oon tehnyt. No, mitään ei tule.

En mä sitä odota, että tässä pitäis suuria eleitä näkyä, opinnot on opintoja ja ne on vain pakko tehdä, mutta silti oon pettynyt. Toinen ei sano mitään, ei kehu tai edes mainitse mitään.

Niin että jaksaisko joku piristää mua?

 

Eilen sait homman pakettiin käytännössä, mutta virallinen tutkintopaperihan on vasta tulossa. Vielä on aikaa juhlia ja siitä vois varmaan vihjata miehellekin ihan suoraan, oot sen ansainnut. Nyt saat olla aivan sairaan tyytyväinen itseesi ja ylpeä suorituksestasi. Onnea! :flower:

 

Sä olet tehnyt kovan työn. Onnittelut saavutuksestasi!
Se on miehesi häpeä jos hän ei tajua juhlia sinun saavutustasi. Mitäs jos juhlisit lasten kanssa? He varmaan mielellään osallistuvat

 

Ehkä mies ei vain tajunnut, että tässäkin vaiheessa voisi jo huomioida sua? Varmasti turhauttavaa, jos mies ei osaa ajatella tuollaista, mutta ehkä hän tosiaan odottaa sitä, että saat paperit käteen... Onnea kuitenkin saavutuksestasi!