Suru kun ei elämänkumppania löydy

[foreveralone]

Olisi kiva jos joku kertoisi ihania positiivisia kertomuksia kuinka elämä on muuttunut, juuri silloin kun tuntuu että on loppuikänsä yksin.
Olen eronnut 4 v . sitten. Olimme yhdessä 13 vuotta ja kyse oli siis nuoruudessa tavatusta ihastuksesta jonka kanssa sain lapsia. Koskaan en tuntenut että olisimme tasavertaisessa suhteessa, vaan mies oli lähinnä kuin yksi lapsistani. Erosimme lopulta aloitteestani ja en olisi mitään muuta halunnut kuin normaalin parisuhteen, miehen jonka kanssa olen yhdessä loppuelämäni. Olen romantikko ja olen aina ajatellut että rakkaus on elämässä tarkeintä. Seurustelin yli vuoden miehen kanssa, erosimme koska hänellä ei ollut lapsia, minulla oli. Eli tosiasiassa hän ei vaan rakastanut mua kuten häntä. Olen varsin nätti, iloinen ja en näytä ulospäin surua ja epätoivoani kun sopivaa miedtä ei vaan löydy. Olen varsin ujo alussa, eli jos baarissakin käyn, ei ole minun tyylistäni flirttailla tms.
Olisi kiva kuulla miten muut olette lopulta löytäneet jonkun

 

["late"]

Aivan varmasti löydät vielä mukavan kumppanin. Hyvä asia on se että alat olla selvillä vesillä erosta ja valmis uuteen suhteeseen. Itse olen ollut yli 10 vuotta yksin erottuani 20 vuoden liitosta. Itsenäisyyskin on mukavaa, mutta kyllähän sitä kaipaa läheisyyttä, romantiikkaa ja muutakin. Jos olisin rohkea, menisin vaikka kaupassa nykäisemään kiinnostavaa ihmistä hihasta. Baarihan olisi yksi tutustumispaikka, mutta itse en tykkää käydä niissä.

 

["Niin"]

Erosta 7 vuotta, ei parisuhdetta sen jälkeen (joten ei myöskään minkäänlaista läheisyyttä vastakkaiseen sukupuoleen myöskään seksin tai edes halailun osalta). Sain tietää että exäni ajatteli rakastellessamme toista, oli kuulemma alusta saakka ollut näin. Hyvin vaikeaa ajatella että kelpaisin kenellekään omana itsenäni. Vaikeaa on ja itken asiaa iltaisin.

 

[foreveralone]

Oletko "niin" kokeillut mitään " kanavia" Mä löysin aikanaan sen vuoden kestäneen suhteen Suomi24 kautta..

 

["Niin"]

Oletko "niin" kokeillut mitään " kanavia" Mä löysin aikanaan sen vuoden kestäneen suhteen Suomi24 kautta..

Olen. Semmosella menestyksellä että ne kaikki pelurit iski mun kimppuun. Mulla oli siellä profiilikin kolmeen eri otteeseen. Kun olin ns. oma itseni niin kaikki semmoset jotka haki vaan hetken huumaa tai jotain salasuhdetta, iski kiinni. Yritin sitten vähän himmata ja muutin profiilia vähän ns. hiljaisempaan suuntaan niin sitten viestejä rupes tuleen semmosilta jotka halus terapeuttia ja kertoa miten hirveet exät heillä oli ollu. Mä en saanut irti sieltä yhtään mitään kun surkeita kokemuksia.

Ei ikinä enää.

 

["Niin"]

Mutta kyllä mä voin allekirjoittaa sen että varsinkin näin syysiltoina se yksinäisyys koskee. Se käy luihin ja tuntuu

 

["Päärynä"]

Ikävä sanoa, mutta kyllä ne lapset voivat olla iso pala lapsettomalle. Omalla miehelläni on yksi aivan ihana tytär, mutta kun se lapsi ei ole sama asia kuin oma lapsi, niin välillä se kiristyttää hermoja vaikka sitä ei ulospäin näytäkään. Pakko sanoa että jos lapsia olisi useampi, olisin varmasti miettinyt useaan otteeseen ryhdynkö suhteeseen.

Tsemppiä sinne! Varmasti löydät rakkauden vielä joskus, meille kaikille on olemassa oma puolisko ja etenkin tuollaisille kauniille ja kivoille ihmisille .

 

["evo"]

[QUOTE="Niin";30288195]Olen. Semmosella menestyksellä että ne kaikki pelurit iski mun kimppuun. Mulla oli siellä profiilikin kolmeen eri otteeseen. Kun olin ns. oma itseni niin kaikki semmoset jotka haki vaan hetken huumaa tai jotain salasuhdetta, iski kiinni. Yritin sitten vähän himmata ja muutin profiilia vähän ns. hiljaisempaan suuntaan niin sitten viestejä rupes tuleen semmosilta jotka halus terapeuttia ja kertoa miten hirveet exät heillä oli ollu. Mä en saanut irti sieltä yhtään mitään kun surkeita kokemuksia.

Ei ikinä enää.[/QUOTE]

Mulla oli siellä maaginen sana "tositarkoituksella" ja huolella ja pitkän kaavan mukaan laadittu kuvallinen ja rehellinen esittely ja selvitys siitä mitä olen hakemassa ja yhtään tuollaista kokemusta ei tullut, vaikka deittailin todella montaa kiinnostavaa ja hyvää miestä kunnes se aivan täydellinen loppuelämän kumppani löytyi. Kyllä jossain täytyy olla vikaa jos ei seuranhaku onnistu, anteeksi nyt vain.

 

["Lunni"]

Mikäli ei työpaikalla ja harrastuspiireissä ole isot sosiaaliset kuviot jossa on usein mahdollisuus törmätä oman ikäluokan sinkkuihin, niin valitettava fakta nyt vaan on se että neittideittailuun täytyy mennä ja hyväksyä sen rasittavat lieveilmiöt. Sieltä porukka tätänykyä siippansa löytää.

Nettideiteissä tee tosiaan selväksi mitä etsit, ignoraa moukat, älä ylläpidä turhia kriteerejä vaan ainoastaan niitä joilla oikeasti on jotain merkitystä äläkä luule tietäväsi tismalleen millaista etsit vaan anna rakkaudelle mahdollisuus. Kirjoittele viestejä, älä anna itsesi kyynistyä, lähde treffeille. Tapaa yksi, toinen, kolmaskin. Jossain vaiheessa, heti tai kohta, ennen pitkää, olet taas rakastunut.

 

[M37]

"Lunni" kyllä antoi mielestäni hyvät yleispätevät ohjeet

Jos olet tosissasi liikkeellä, laita mulle viestiä: sevenseven@luukku.com Eihän sitä koskaan tiedä jne.
180/80 ja komia kattella muittenki ku äiteen mielestä