T
"tiuh"
Vieras
Menossa tuntuvat olevan paskimmat 24 tuntia viimeiseen 13 vuoteen. Alkuillasta tuli viesti yhden elämäni suuren vaikuttajan poisnukkumisesta. Johan se olikin vasta toinen hautajaiskutsu kuluneisiin puoleentoista viikkoon. Illalla saimme mieheni kanssa aikaan suurimman riitamme tähän asti, ihan kuin tässä ei olisi oltu tarpeeksi romuna jo ilmankin. Sanottiin ihan kauheita asioita.
Illalla mies meni aikanaan nukkumaan, itse jäin kuuntelemaan kertaalleen yhden musiikkikappaleen, joka meillä on ollut tapana soittaa suvun jäsenten hautajaisissa. Nukkumaan menemisestä ei tullut yhtään mitään ja kaikki tuntui räjähtävän, joten ajattelin kirjoittaa miehelle kirjeen, jossa saada sanotuksi, mitä todella tarkoitin ja mitä taas en. Kirjoitin sitä käsin viisi liuskaa kodinhoitohuoneen lattialla, kun se oli ainoa tila, jossa valo ei häirinnyt ketään nukkujaa. Yritin vielä jaksaa kirjoittaa sen puhtaaksikin, mutta vauva alkoi huutaa maitoa puoli kolmelta. Sen jälkeen en enää jaksanut lähteä sängystä, vaan jäin odottamaan aamua, välillä valvoen päänsäryn kanssa ja välillä nähden painajaisia.
Aamulla heräsin hammasta purren, leuat kipeänä, niska ja pää kipeänä, kroppa kuin tiejyrän alle jääneenä. Niinpä niin, se kyyryssä oleminen yöllä lattialla... Ja se eilinen lihastreeni, monen kuukauden tauon jälkeen. Naama turvoksissa, silmät punaiset, tukka likainen, käsiä särkee, jääkaapissa nurin mennyt mehupurkki.Vaatehuoneessa kaaos ja pino pyykkiä odottamassa pesijää. Mielessä miehen eiliset kommentit siitä, miten en tee mitään täällä. Vaikka tiedän, ettei se ole totta ja että kyseessä oli tahallinen loukkaus, kirvelee silti.
Pitäisi jaksaa etsiä hautajaisvaatteet koko pesueelle. Vauvalla vatsa kuralla ja esikoinen vihainen, kun ensin halusi eri aamupalaa kuin kuopus ja olisi sittenkin halunnut vaihtaa. Poskiluita särkee. Pitäisi laittaa pyykit narulle, kirjoittaa miehen kirje loppuun ja jäädä odottamaan tuomiota. Valita kukkavihko. Sulattaa ensin auto. Laittaa ruoka ja hymyillä, kun mies tulee töistä. Ei jaksaisi.
Huomenna on onneksi jo parempi päivä.
Illalla mies meni aikanaan nukkumaan, itse jäin kuuntelemaan kertaalleen yhden musiikkikappaleen, joka meillä on ollut tapana soittaa suvun jäsenten hautajaisissa. Nukkumaan menemisestä ei tullut yhtään mitään ja kaikki tuntui räjähtävän, joten ajattelin kirjoittaa miehelle kirjeen, jossa saada sanotuksi, mitä todella tarkoitin ja mitä taas en. Kirjoitin sitä käsin viisi liuskaa kodinhoitohuoneen lattialla, kun se oli ainoa tila, jossa valo ei häirinnyt ketään nukkujaa. Yritin vielä jaksaa kirjoittaa sen puhtaaksikin, mutta vauva alkoi huutaa maitoa puoli kolmelta. Sen jälkeen en enää jaksanut lähteä sängystä, vaan jäin odottamaan aamua, välillä valvoen päänsäryn kanssa ja välillä nähden painajaisia.
Aamulla heräsin hammasta purren, leuat kipeänä, niska ja pää kipeänä, kroppa kuin tiejyrän alle jääneenä. Niinpä niin, se kyyryssä oleminen yöllä lattialla... Ja se eilinen lihastreeni, monen kuukauden tauon jälkeen. Naama turvoksissa, silmät punaiset, tukka likainen, käsiä särkee, jääkaapissa nurin mennyt mehupurkki.Vaatehuoneessa kaaos ja pino pyykkiä odottamassa pesijää. Mielessä miehen eiliset kommentit siitä, miten en tee mitään täällä. Vaikka tiedän, ettei se ole totta ja että kyseessä oli tahallinen loukkaus, kirvelee silti.
Pitäisi jaksaa etsiä hautajaisvaatteet koko pesueelle. Vauvalla vatsa kuralla ja esikoinen vihainen, kun ensin halusi eri aamupalaa kuin kuopus ja olisi sittenkin halunnut vaihtaa. Poskiluita särkee. Pitäisi laittaa pyykit narulle, kirjoittaa miehen kirje loppuun ja jäädä odottamaan tuomiota. Valita kukkavihko. Sulattaa ensin auto. Laittaa ruoka ja hymyillä, kun mies tulee töistä. Ei jaksaisi.
Huomenna on onneksi jo parempi päivä.
