T
Turha tyyppi
Vieras
Anteeksi. Anteeksi. Anteeksi. Ja vielä kerran Anteeksi.
Tämä juttu sisältää lähinnä valitusta ja kitinää ja itsesääliä ja turhaa kiukuttelua ja kirjotusvirheitä. Anteeksi nyt sitten niistäkin.
Mie olen aina luullu olevani sosiaalinen ja ulospäin suuntautunu. Olen nauravainen, hymyileväinen, puhelias, auttavainen, kiltti.
Jotenki kuitenki aina huomaan olevani siinä tilanteessa että minun sanomiset ja tekemiset ymmärretään väärin. Omasta mielestä sanon asiat suoraselkosesti, mutta silti aina joudun selittämään lisää asiaa, jotta se aukeaa kuulijalle sellaisena kuin mie sen ajattelen.
Kuulemma haluan kaiken huomion itteeni, koska juttelen paljon ja olen tekopirteä kun nauran ja hymyilen paljon.
No nyt ei naurata.. Olen hiljaa.
Mejän suvun naiset on aina ollu kovia kälättämään, eli puhutaan kaikki paljon yhtäaikaa ja päällekkäin. Nauru raikaa ja vitsit lentelee.
Mutta ei. Niin ei saa missään nimessä käyttäytyä.
Aikuset ihmiset ei naura, ei hymyile, ei edes tervehdi. Naama vaan pidetään pesruslukemilla ja mieluiten vilkuillaan niitä kengän kärkiä ettei vaan vahingossakaan tarvi tervehtiä. Enintään mumistaan jotain epämääräistä.
Ihmiset kaikkoaa minun ympäriltä. Ei ole enää montakaa ystävää. Ilmeisesti teen kaiken väärin. Mitä? Senku tietäis?
Voiskohan johonki mennä opiskelemaan ihmisten lukemista? ymmärtämistä? Jotain opetustahan tässä tarvii kun kerta itse tekee kaiken väärin. Ei auta vaikka muuttaa taktiikkaa ja yrittää vähentää sitä kälätys vaihetta. Ja yrittää olla niinkuin kaikki muut....
No joo mutta kiitos jos joku jakso lukea tämän loppuun.
Tämä juttu sisältää lähinnä valitusta ja kitinää ja itsesääliä ja turhaa kiukuttelua ja kirjotusvirheitä. Anteeksi nyt sitten niistäkin.
Mie olen aina luullu olevani sosiaalinen ja ulospäin suuntautunu. Olen nauravainen, hymyileväinen, puhelias, auttavainen, kiltti.
Jotenki kuitenki aina huomaan olevani siinä tilanteessa että minun sanomiset ja tekemiset ymmärretään väärin. Omasta mielestä sanon asiat suoraselkosesti, mutta silti aina joudun selittämään lisää asiaa, jotta se aukeaa kuulijalle sellaisena kuin mie sen ajattelen.
Kuulemma haluan kaiken huomion itteeni, koska juttelen paljon ja olen tekopirteä kun nauran ja hymyilen paljon.
No nyt ei naurata.. Olen hiljaa.
Mejän suvun naiset on aina ollu kovia kälättämään, eli puhutaan kaikki paljon yhtäaikaa ja päällekkäin. Nauru raikaa ja vitsit lentelee.
Mutta ei. Niin ei saa missään nimessä käyttäytyä.
Aikuset ihmiset ei naura, ei hymyile, ei edes tervehdi. Naama vaan pidetään pesruslukemilla ja mieluiten vilkuillaan niitä kengän kärkiä ettei vaan vahingossakaan tarvi tervehtiä. Enintään mumistaan jotain epämääräistä.
Ihmiset kaikkoaa minun ympäriltä. Ei ole enää montakaa ystävää. Ilmeisesti teen kaiken väärin. Mitä? Senku tietäis?
Voiskohan johonki mennä opiskelemaan ihmisten lukemista? ymmärtämistä? Jotain opetustahan tässä tarvii kun kerta itse tekee kaiken väärin. Ei auta vaikka muuttaa taktiikkaa ja yrittää vähentää sitä kälätys vaihetta. Ja yrittää olla niinkuin kaikki muut....
No joo mutta kiitos jos joku jakso lukea tämän loppuun.