Surettaa,mies ei halua kuin 2 lasta.

Naimisiin mentäessä ei ollut selvää, monta lasta haluaisimme, kun perussairauteni takia oli vain hienoa, jos edes lasta saa yleensäkään. Tulin helposti raskaaksi kahdesti ja saatiin kaksi lasta. Nautin kotiäitiydestä paljon, mielellään palasin kyllä töihinkin mutta lasten kanssa olo, hoitaminen ym. oli ihan parasta aikaa elämässäni. Jo 2. lapsen odotusaikana tiesin että haluan ainakin vielä yhden. Mies ei kuitenkaan halua. hän haluaa keskittyä muihin juttuihin. Vastaus on todellakin jyrkkä ei, kun asiasta yritän puhua. mies haluaa keskittyä työelämään ym.. Onko muille käynyt näin? Pitää haudata oma toive, ja se tekee aika kipeää. Olen vielä kuitenkin sen ikäinen, että lapsen voisin vielä saada. Mutta kun ei toista voi pakottaa

 

Meillä vähän sama muutama vuosi sitten, mutta toisinpäin .. Miehellä kuusi sisarusta ja itsellani neljä, joten oli varmaa, että haluaisimme "suurperheen".. Seitsemän vuotta sitten, kun kolmas lapsemme syntyi, sanoin että tämä oli sitten viimeinen.. : ) Mies halusi ehdottomasti kuusi lasta, joten nyt meillä on viisi lasta (13v, 11v, 7v, 4v ja 2v) ja kaksoset tulossa joulukuussa..

 

Miehelle olisi riittänyt kaksi lasta. Oli ensin kolmatta lasta vastaan. Nyt lapsia on kolme ja neljännestä on ollut puhetta, tosin minun puoleltani. Katsotaan...

 

Ikävää, jos tuollaisessa asiassa ei pääse yksimielisyyteen. Jos aika tekisi tehtävänsä miehelläsi.

Mutta kuitenkin: ihanaa, että olette helposti saaneet kaksi lasta Meille olisi saanut tulla vaikka kuinka monta, vaan vuosien taistelujen jälkeen, lääketieteen ihmeeksi, tuon ainokaisen saimme

 

meillekki piti tulla vaan 2 mutta nyt 4.odotellaan mä en kuumeeltani antanu periks vaikka miehelle olis 2 riittäny.

 

meillekki piti tulla vaan 2 mutta nyt 4.odotellaan mä en kuumeeltani antanu periks vaikka miehelle olis 2 riittäny.

Itsekästä.

 

Ollanko me mun miehen kanssa ainoat, jotka pystyy sopimaan nää asiat ja kunnioittamaan toisenkin näkökantaa? Mies on halunnut yhden, mä kolme, kaksi on sovittu. Nyt meillä on kaksi lasta enkä todellakaan ala vonkaamaan ja kerjäämään kolmatta, kun on päivänselvää ettei mies kolmatta halua. Mä olen hyvin onnellinen näistä kahdesta, enkä jää potemaan sitä ettei kolmatta tule.

 

[QUOTE="Kahden äiti";22150934]Ollanko me mun miehen kanssa ainoat, jotka pystyy sopimaan nää asiat ja kunnioittamaan toisenkin näkökantaa? Mies on halunnut yhden, mä kolme, kaksi on sovittu. Nyt meillä on kaksi lasta enkä todellakaan ala vonkaamaan ja kerjäämään kolmatta, kun on päivänselvää ettei mies kolmatta halua. Mä olen hyvin onnellinen näistä kahdesta, enkä jää potemaan sitä ettei kolmatta tule.[/QUOTE]

No onhan nyt huomattavasti helpompaa tehdä kompromissi ja nyt sitten kunnioittaa jos toinen haluaa yhden ja toinen kaksi Meillä on ainakin pattitilanne, kun mies ei halua kun kaksi ja itse haluaisin kolme. Mies vetoaa rahaan ja asunnon pienuuteen. Menin töihin ja vanha asunto myytiin. Että ehkä keskustelemme asiasta taas myöhemmin kun ne asiat kunnossa.

 

Meillä vähän sama tilanne, yks lapsi on, 6kk tytär. Tosin se olin minä, joka sano ettei, meille enempää lapsia tuu. Tota jatku ekat pari kuukautta synnytyksestä. Nyt mieli on jo ihan toinen, haluan vielä ainaki yhen lapsen. Mies sano ettei enempää tule, yhessäki jo ihan tarpeeks. Päädyttiin kuitenkin siihen että, katotaan asiaa uudemmin muutaman vuoden päästä.

 

[QUOTE="aave";22150997]No onhan nyt huomattavasti helpompaa tehdä kompromissi ja nyt sitten kunnioittaa jos toinen haluaa yhden ja toinen kaksi Meillä on ainakin pattitilanne, kun mies ei halua kun kaksi ja itse haluaisin kolme. Mies vetoaa rahaan ja asunnon pienuuteen. Menin töihin ja vanha asunto myytiin. Että ehkä keskustelemme asiasta taas myöhemmin kun ne asiat kunnossa.[/QUOTE]

No jos nyt tarkkoja ollaan niin mä olen samassa tilanteessa sun kanssa. Haluaisin kolme ja kaksi on. En silti aio mankua, vaatia kitistä ja anella että tehtäisiin se kolmas jonka juuri MINÄ haluan. Kuten sanottu, ollaan tyytyväisiä siihen mitä on.

 

viidettä suunnittelen ja kyllä mieskin on luvannut

 

Ei sitä haavetta tietenkään tarvitse haudata. Ikävää jos se vaatii miehen vaihtoa, mutta kannattaa hankkia niin monta lasta kuin itse tahtoo.

 

Ei sitä haavetta tietenkään tarvitse haudata. Ikävää jos se vaatii miehen vaihtoa, mutta kannattaa hankkia niin monta lasta kuin itse tahtoo.

mä en voi ymmärtää miksi näissä ei voida kunnioittaa sen toisen osapuolen päätöstä..
että jos ei mies suostu kolmanteen niin vaihtoon vain?
kuitenkin jos roolit olis toisinpäin niin kuinka moni kannustais miestä painostamaan vaimoaan kun kerran haluaa enemmän lapsia..

 

Meille taas yksi lapsi riittää. Kumpikaan ei halua enää kokea toista vauva-kautta. Se oli oikeasti aika raastavaa koliikkeineen. Lisäksi meillä tuli ikäkin vastaan -onneksi. En halua olla äiti 4-kymppisenä.

 

[QUOTE="Rohmu";22151903]Meille taas yksi lapsi riittää. Kumpikaan ei halua enää kokea toista vauva-kautta. Se oli oikeasti aika raastavaa koliikkeineen. Lisäksi meillä tuli ikäkin vastaan -onneksi. En halua olla äiti 4-kymppisenä.[/QUOTE]

Tarkennan tähän, että vauvaikäisen äiti 4-kymppisenä...

 

[QUOTE="Neith";22151890]mä en voi ymmärtää miksi näissä ei voida kunnioittaa sen toisen osapuolen päätöstä..
että jos ei mies suostu kolmanteen niin vaihtoon vain?
kuitenkin jos roolit olis toisinpäin niin kuinka moni kannustais miestä painostamaan vaimoaan kun kerran haluaa enemmän lapsia..[/QUOTE]

En tietenkään kehota ketään painostamaan kumppaniaan tekemään lapsia tai suostumaan olemaan tekemättä. Toisen osapuolen päätöstä voi kunnioittaa. Hän voi tehdä tai olla tekemättä lapsia. Jokainen päättää kuitenkin itse elämästään. Itse olen harmitellut, ettei vaimoni halunnut kolmea lasta enempää. Tuntuu että jotain puuttuu. Näin jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt tehdä oma ratkaisu ja tehdä lisää lapsia jonkun toisen nainen kanssa.

 

Vaikka kunnioitan miestäni niin täytyy sanoa että meillä ei olis varmaan yhtään lasta jos minä en olis niitä halunnut. Ollaan jokaisen lapsen kohdalla väännetty kättä siitä että yritetäänkö vai ei. Ekan jälkeen tokaan oli mies helpoin saada suostumaan. Kolmannesta jo luovutin kun mies sanoi että ei tule ja piste. Vaikka asiasta oltiin väännetty jo pidempään. Mutta kun ensin toin ilmi että todella sen kolmannen haluan ja mies ei osannut perustella et miksi ei kun se vaan oli ei. Niin lopetin siitä puhumisen kokonaan. Ei mennyt kun 2vkoa ja mies yllätti mut sanomalla että hän on nyt rauhassa miettinyt asiaa ja kyllä se hälle sopii. Mä luulen että meillä on enemmänkin kyse jostain valtataistelusta kun kyse suurista asioista. No neljättä meille ei tule,, tosin ehkäisy on aika huonosti hoidossa... Mutta mulla on nyt sellanen olo että lapset on tässä ja sellanen olo ei ollut kahden jälkeen.

Tuosta miehen taivuttelusta vielä, sanoin etten halua sitten vanhana harmitella sitä että miksi emme sitä yhtä vielä tehneet.

Ymmärrän aloittajan tunteet täysin, kyse on kuitenkin aika suuresta asiasta. Mutta anna miehelle aikaa ja muistuta aina välillä että todella haaveilet edelleen siitä kolmannesta. Ehkä mies taipuu.

 

Meillä kävi juuri noin, itse olisin halunnut kolme mutta miehelle riitti kaksi. Tahtoi keskittyä nimenomaan opiskeluihin ja omaan elämään jo. Minäkin aloin sopeutua ajatukseen että kaksi riittää ja alkoi löytyä muitakin haaveita.
Sitten yllätykseksemme tulinkin raskaaksi. Mies otti asian itseasiassa paremmin kuin minä, vaikutti ihan siltä kuin olisi salaa kuitenkin toivonut kolmatta!
Nyt siis odotellaan sitä kolmatta sitten kuitenkin.
Toivottavasti tekin vielä yhden lapsosen saatte!

 

Ei sitä haavetta tietenkään tarvitse haudata. Ikävää jos se vaatii miehen vaihtoa, mutta kannattaa hankkia niin monta lasta kuin itse tahtoo.

Eikö sillä olemassa olevalla parisuhteella ja perheellä ole mitään väliä? Nekö voi heittää syrjään ja rikkoa olemassaolevien lasten perheen sen vuoksi, että haluaa sellaista mitä ei vielä ole? Ja ihan varmasti vie siltä puolisolta sen kokonaisen perheen ja mahdollisuuden olla kokoaikainen vanhempi niille lapsilleen, jotka on halunnut. Tuskin sitä lisää lapsia haluava jättää edelliset lapset entiselle puolisolleen ja lähtee hamuamaan lisää lapsia jonkun kanssa, jota ei vielä edes tunne.

 

[QUOTE="Rohmu";22151903]Meille taas yksi lapsi riittää. Kumpikaan ei halua enää kokea toista vauva-kautta. Se oli oikeasti aika raastavaa koliikkeineen. Lisäksi meillä tuli ikäkin vastaan -onneksi. En halua olla äiti 4-kymppisenä.[/QUOTE]

Mä ajattelin just näin ekat 2,5v. Oltiin NIIIIIIN 100% varmoja ettei ikinä enää. Ja nyt mietitään, että jos nyt kuitenkin ehkä sitten.... Voi kle sentään kun tämä elämä ei voi olla koskaan helppoa

 

Mun mies sano ekan ja tokan jälkeen että tässä nää nyt on. Kolmas syntyy vuoden vaihteessa...