supistukset!!

hei näin ensi kertalaisena musta olis kiva kuulla et miltä ne ns oikeet supparit sitten tuntuu..tiedän et jokaisella on omat tuntemuksensa mutta olis kiva listata vähän ylös niitä..eli te kokeneet mammat kiitos jos jaksatte listata tuntemuksia tänne..ja esim miten alko?menikä maha sekasin?olitko levoton ym..kiittä ja kumartaa

 

Mulla kolmessa synnytyksessä on alkanut supistukset tuntumaan ensin alaselässä. Kun esikoisen synnytys alkoi, en heti edes tajunnut että synnytys on alkanut. Heräsin vaan jotenkin outoon oloon. Oli sellainen olo, ettei pystynyt oleen oikeen missään asennossa, ja kääntyilin vain sängyssä. Sitten nousin ylös, olo oli vaan outo, ei missään asennossa hyvä. Tässä vaiheessa supistukset ei tuntuneet selvästi tietyssä paikassa. Sitten supistuksen alkoi tuntua selvemmin alaselässä sellaisina polttavina kipuina. Siitä vasta tajusin, että mistä on kyse. Ja kun synnytys eteni, supistukset alkoi tuntumaan myös mahan puolella. Maha sillain kovettuu, tavallaan sillain supistuu "pienemmäksi"... vaikea selittää. Ja kipu alkoi tässä vaiheessa tuntumaan selkeästi myös mahan puolella supistuksen yhteydessä. Jossain vaiheessa supistukset on tuntuneet myös takapuolessa ja reisien yläosassa. Semmonen "kiristävä" ja kipeä tunne. Ääh. En mä osaa tän paremmin selittää.

 

alkoivat ensin semmoi "menkkakipuiluna" tuli semmoi tuttu tunne hei tätä fiilistä ei olekaan ollut n. 9kk :teen sit tuleeki mieleen ko ne vain lisääntyy ja tulee useammin et taitaa olla lähestymässä h-hetki. Mulla kuvasi toi menkkakipu parhaiten olotilaa...
Mulla ei säteillyt selkään taikka haaraan ko vasta ihan viimosilla tunneilla.. mul o pitkä selkä että lieko sitten siitä kiinni, emmä tiiä
tarkoitit siis supistuksia loppuaikana koska harjoitussupistukset mulla tuntui ihan erilaisilta sitten... vatsa vaan kivettyi kovaksi palloksi silloi ja liikkuminen tuntui ikävältä aluksi.. niihinkin tottuu ja osaa relata sitten.

 

Mulla meni ensin lapsivesi joten olin jo sairaalassa kun supistukset alkoivat, 22 tuntia veden menon jälkeen. Alhaalla vatsassa tuntui kevyt poksaus ja sitten alkoivat menkkamaiset poltot jotka tulivat ja menivät ja samalla vatsa kiristyi kovaksi. Aluksi mullakin ne tuntuivat lähinnä selän puolella ja sitten siirtyivät vatsaan. Supistuksia alettiin vauhdittaa 16 tunnin kuluttua oksitosiinitipalla ja silloin kivut olivat tosi repiviä ja tuntuivat kokonaisvaltaisesti rinnan alta polviin asti. Sen jälkeen on muistikin vähän heikko, mutta niistä kivuista ei kukaan voi enää erehtyä.

 

Mulla harjoitussupistukset tuntuvat rasituksen yhteydessä sellaisena ikävän tuntuisena kireänä tunteena mahassa. Kun sitten rauhottuu niin kipu menee ohi. VArsinaiset supistukset tuntuivat ensin lähinnä selässä, mahan puolella ei niinkään. Tai sitten kun kivut siirtyivät mahan puolelle niin epiduraali jo teki tehtäviään Mutta varsinkin ponnistusvaiheessa (joka kesti n.1,5h) en tuntenut supistuksia muuten kuin että yhtä äkkiä meni reidet "tuleen". Olinkin synnytyksessä ihan hölmönä että milloin ponnistan kun ei oikein ponnistuttanut eikä supistanut, reisiin vaan sattui sairaasti. Kätilö sitten selvensi että supistukset tuntuivat siellä reisissä, eli sitten kun reidet taas sytty tuleen, niin pitää ponnistaa =)

 

Tai sitten kun kivut siirtyivät mahan puolelle niin epiduraali jo teki tehtäviään Mutta varsinkin ponnistusvaiheessa (joka kesti n.1,5h) en tuntenut supistuksia muuten kuin että yhtä äkkiä meni reidet "tuleen". Olinkin synnytyksessä ihan hölmönä että milloin ponnistan kun ei oikein ponnistuttanut eikä supistanut, reisiin vaan sattui sairaasti. Kätilö sitten selvensi että supistukset tuntuivat siellä reisissä, eli sitten kun reidet taas sytty tuleen, niin pitää ponnistaa =)

Onnellinen olet kun sait niin pian epiduraalin! Minäkin menin synnyttämään luottavaisin mielin, että nykyään on hyvät kivunlievitykset ja kyllä sitten antavat kun en kestä enää... Pistivät kuitenkin 6 tuntia kärsimään helv*tillisiä tuskia ennenkuin sain puudutuksen. Olisi kuulemma voinut supistukset laantua jos olisi puudutettu. Sitten kun en voinut enää muuta kuin vapista ja oksentaa niin sain sen.

Jälkeenpäin olen kuullut viisasteluja että olisin voinut "vaatia" sen puudutuksen aikaisemmin ja että se olisi voinut jopa edistää synnytystä kun olisin voinut rentoutua ja keskittyä siihen paremmin. Mene tiedä sitten.

Ponnistusvaiheessa en tuntenut enää kipua mutta supistukset tunsin hyvin. Siinäkin olisi kuulemma pitänyt "vaatia" apua kun ponnistin 2.5 tuntia. Lopulta pyysin imukuppia ja kieltäydyin yhteistyöstä ilman sitä. Imukuppia varten tehtiin episiotomia ja se riittikin, poika syntyi heti eikä apuvälineitä tarvittukaan.

 

menin klo.19 sairaalaan, jolloin olin 4cm auki. Säännölliset supistukset oli alkaneet noin klo.17. Sairaalaan mennessä supistukset eivät vielä olleet kovinkaan kipeitä, mutta olin ohjeeksi saanut mennä pian sairaalaan koska jo aiemmassa lääkärintarkastuksessa ollut 3 cm auki. Epiduraalin sain klo.22 heti kun sen pyysin. Tosin eka kätilö jolta kysyin kivunlievityksestä, niin se oli tosi nihkeenä, että kyllä niitä lapsia on aina synnytetty ennen lääkkeitäkään. Onneksi kätilön vuoro loppui, ja seuraava olikin tosi kiva, joka sanoi että pyydät kun tuntuu että tarvitset. Ja mulla se epiduraali todellakin auttoi. Pystyin rentoutumaan ja aukeninkin sitten loppuun tosi nopeasti ja helposti. Ennen epiduraalia edistystä ei ollut oikein tapahtunutkaan. Oli helppo ajatella ja sanoa että rentoudu ja hengittele rauhassa kun supistus tulee, mutta kun on tuskissaan, niin rentoutuminen aika hankalaa!!! Imukuppia hän myöskin ehdotti kun vauvan pää oli huonossa asennossa ja ponnistusvaihe oli niin pitkä. Siinä vaiheessa otin avun ilomielin vastaan, kunhan lapsen sai ulos. Oli niin turhauttavaa kun jo kauan ponnistusvaihe oli sujunut kaavalla "tuuhea tukka näkyy, sit hävii, taas näkyy, sit hävii..."