Synnytyksen hidastumista ja pysähtymistä (=supistukset loppuvat) edesauttavat äidin pelko ja jännittyneisyys (estävät äidin oman oksitosiinituotannon, synteettinen ei vaikuta samalla tavalla kuin oma hormoni - kaiken lisäksi jännittyneisyys lisää kipua!), liian aikainen makuullaan olo ja liikkumattomuus, liian aikaisin annetut puudutukset (vaikuttavat myös synnyttäjän omaan hormonituotantoon).
Synnytyksen edistymistä ja etenemistä edesauttavat äidin rentoutuminen ja luottavaisuus (=oksitosiinin ja endorfiinien eritys on mahdollista), pystyasento, liikkuminen (=> vauva laskeutuu oikeaan asentoon, mikä lisää oksitosiinin tuotantoa), VESI joko suihkuina tai ammeessa (=mahdollistaa rentoutumista ja pehmentää kudoksia, mikä taas lisää oksitosiinin ja endorfiinien tuotantoa) ja lantiota avaavat liikkeet. SEKÄ kipulääkitys OIKEAAN AIKAAN, eli vasta kun synnytys on hyvin käynnissä ja kohdunsuu selkeästi avautunut ja vauva hyvin laskeutumassa oikeaan tarjontaan.
Olisiko noista ensin mainituista häiriötekijöistä joitakin ollut läsnä ensisynnytyksessäsi? Olet varmaan ollut peloissasi, jos synnytys on lähtenyt käyntiin noin aikaisin..? Seurannan vuoksi sinua on varmaan makuutettu paikallaan "vauvan hyvinvoinnin varmistamiseksi" tms..? Ja siinä kierteessä luonto itse on pysäyttänyt synnytyksen..
Eläinmaailmassa usein käy niin, että jos synnytyksen aikana tapahtuu jotakin odottamatonta tai "uhkaavaa", synnytys pysähtyy - jälkeläisiä ei ole hyvä tehdä ympäristöön, jossa emo on stressaantunut. Ja kun olosuhteet rauhoittuvat, hormonieritys alkaa uudelleen ja synnytys jatkuu. En yhtään ihmettelisi, vaikka ihmiselimistö toimisi samoin: luonnoton makuuttaminen synnytyksen aikana, pelko vauvan puolesta, liian aikaiset puudutukset ja synnyttäjän joutuminen vain medikalisaation objektiksi kätilöiden ja lääkärien hyöriessä alapään ympärillä antavatkin äidille hormonaalisella tasolla viestin, että tässä ei nyt ole rauhallista synnyttää..
Suosittelisin lukemaan synnytyksestä ja sen sujumisesta ja siitä, mitä synnyttäjä itse voi tehdä synnytyksen sujumisen eteen. Kirjallisuusvinkkejä löytyy vaikka Aktiivinen synnytys ry:n sivuilta (ei tarvitse ryhtyä mitenkään aktiiviluomusynnyttäjäksi lukeakseen niitä kirjoja
). Lisäksi suosittelisin opettelemaan alapään rentouttamista vaikka hypnoosin tai mielikuvaharjoittelun avulla, hengityksen ja lantiota avaavien liikkeiden harjoittelua jne..
Ennenkaikkea valmistautuminen synnytykseen, tieto synnytyksen sujumiseen vaikuttavista tekijöistä ja siitä, mitä itse voi tehdä, auttoivat minua toisessa synnytyksessäni. Ensimmäiseen kun lähdin täysin valmistautumatta, sillä joka puolelta vain tuli ohjeita "älä mieti etukäteen yhtään mitään, ei mikään kuitenkaan mene niin kuin olit ajatellut" . :headwall: . HUONOMPAA OHJETTA MINULLE EI OLISI VOINUT ANTAA! Niinpä ensisynnytyksessäni olin pelokas, en tiennyt yhtään mitä tapahtuu, pelkäsin sairaalaa ja kiirettä, minut sidottiin sänkyyn aivan liian aikaisin, pumpattiin lääkettä täyteen (jotta olisin hiljaa) ja mitäs siitä sopasta seurasi: 22h yrityksen jälkeen pysähtynyt synnytys, vauvan ahdinko, kiireellinen sektio, tulehdus, teho-osastohoitoa vauvalle kovan puudutusmäärän takia jne..
Toisella kertaa TIESIN ITSE miten synnytys voi edistyä, mitä voin itse tehdä synnytyksen eteen, mikä on hyväksi, mikä ei, osasin rentouttaa itseäni, liikkua, heijata lantiota jne jne jne.. Minulla oli luottavainen olo, tulin kipujen kanssa paremmin toimeen ja hups: toinen synnytys meni todella hyvin, normaaliteitse! Kaiken lisäksi, ei naarmun naarmua tuonne alakertaan, rentoutus ja omalla painollaan eteneminen mahdollistivat sen..! Vauva oli virkeä ja hyvävointinen, samoin minä, palautuminen nopeaa.
SUOSITTELEN VALMISTAUTUMISTA!! "älä mieti yhtään mitään etukäteen" tai "kaikkea voi tapahtua" ovat minusta huonoja ohjeita odottajalle. Tieto siitä, mikä kaikki auttaa ja mitä voi itse tehdä, ei todellakaan tarkoita, että "kaikki voi kuitenkin mennä ihan toisella tavalla kuin olit valmistautunut"..
Tsemppiä seuraavaan kertaan!
