Suosiva anoppi

[Savuakorvista!]

Meillä on anoppi, joka suosii joka käänteessä toista lastenlastaan huomattavasti enemmän. Meidän oma syntyi noin vuoden myöhemmin. Anoppi käy sielä monta kertaa viikossa ja meillä ehkä 1 kuussa, kun soitetaan ja pyydetään vahtimaan.

Jouluna, kun meidän vauveli oli vasta juuri syntynyt niin anoppi ilmoitti, että menee jouluksi tämän toisen luo laittamaan ruokaa yms ja ei ehkä kerkee meille ollenkaan, vaikka asuu 300m päässä meistä.

Nyt juhannuksena tämä toinen lapsenlapsi oli anopin mökillä koko juhannuksen. Anoppi leikki, hömpötti, syötti, juotti ja vahtoi vaippaa. Me oltiin la-su. Anoppi otti tämän meidän lapsen vasta ekaan kertaa syliin, kun oltiin pakattu laukat ja kimpsut ja menossa autolle.

Mulla rupee pikku hiljaa tulemaan savu korvista. Muuten tämä anoppi on tosi mukava.

Mitä mä teen anoppini kanssa? Mua käy niin sääliksi meidän lapsi =(

 

[hmmmmmm]

Ehkä anoppi suosii sitä toista perhettä, eikä niinkään lasta. Syytä sille on tietty vaikea arvailla. Tai onko teidän vauva jotenkin hankala, kovin itkuinen tm?

 

[AnniinaA]

Jos anoppi on muuten tosi mukava, oletko yrittänyt jutella hänen kanssaan? Ajatteleeko hän esim. että tuo toinen perhe tarvitsee enemmän apua? Keskustelussa tärkein pointti on varmaan lapsenlapsi, jolle hyvä suhde isoäitiin on tärkeä.

 

[olisit tyytyväinen!!]

Tai no karkeesti sanottu..

Meillä sama juttu, miehen siskon lapsia käydää kattomassa monta kertaa viikossa mutta meillä käyvät n. 1 krt vuodessa! Mä olen ihan tyytyväinen, en kaipais anopin seuraa yhtään useammin. Meillä ei anopille kyllä tulis mieleenkään viedä lapsiamme hoitoon, ennemmin jätän menoni menemättä kuin jätän lapseni hänen hoitoonsa!!

 

[miimii-]

Voi johtua myös ikäerosta. En tiedä minkä ikäisistä lapsista on kyse, mutta yli vuoden ikäisen lapsen kanssa voi touhuta paljon enemmän kuin pienen sylivauvan kanssa. Ja vanhempi lapsi osaa vaatia huomiotakin enemmän. Anoppi voi myös olettaa, että haluatte itse hoitaa vauvaa esim. syöttää, vaihtaa vaippaa. Juttele anopin kanssa. Tai voisit esim. mennä käymään siellä ja kysyä jos vaikka anoppi haluaisi syöttää vauvaa tai pitää sylissä. Kun hän ensin "tutustuu" vauvaan niin voipi olla, että hän sen jälkeen on luontevampi hänen kanssaan.

 

[totuus julki]

Kasvatus-osiossa oli sivuten sama aihe.
Tutulta kuulostaa ongelmat isompienkin lasten kanssa, ei vain taaperoiden.

 

[Tyttären lapset]

saattaa olla läheisempiä kuin miniän. Tai siis on helpompi tuppautua antamaan ohjeitaan ja apujaan oman tyttären luo. Ei välttämättä ole kyse mistään muusta.
Mutta on niitä hirveän puolueellisia vanhempia ja isovanhempia olemassa, siihen voi todeta että niin makaat kuin petaat, tällaiset asiat kun jäävät vaivaamaan..

 

[...]

Minäkin olen lähipiiristä huomannut, että tyttären lapsen ovat usein isovanhemmille läheisempiä kuin pojan. Samoin saattaa ensimmäisestä lapsenlapsesta tulla se kaikkein tärkein isovanhemmille.

Hankala tilanne siinä mielessä, jos oma lapsesi alkaa tuntea itsensä syrjityksi. Varmaan isompana niin käy, jos mummo jatkaa samaa menoa. Silloin ehkä hienovaraisesti mainitsisin asiasta. Toisaalta taas, eipä sitä mummoa pakottaa voi. Meillä mummon suhde siskooni on ollut aina läheisempi kuin minuun. Jossain vaiheessa lapsuudessa olin vähän mustasukkainen. Sellaisia ne ihmissuhteet vain ovat.

 

[omakohtaisesti]

Minä olen lapsena ollut tuo huonompi lapsenlapsi. Muistan miten pahalta aina tuntui kun mummi kehui toisia serkkuja ja aina vaan puhui heistä. En koskaan halunnut mennä mummolle yöksi ja vielä tänä päivänäkään en tunne olevani kovinkaan läheinen hänen kanssaan. Joten kannattaa tosiaan jutella anopillesi, koska siinä vaiheessa kun lapsesi asian tajuaa, tuntuu se lapsesta erittäin pahalta.

 

[saanan]

Mulla kans omakohtaista kokemusta.Isovanhempani pitävät tyttärensä pojista enemmän kuin kahden poikansa tyttäristä.Aina on saanu kuulla kuin ne pojat osaa ja jaksaa ym...Todella ärsyttävää.Me tytöt viel maalaisyhteisössä asuttiin aivan vieretysten,mummilan vieressä.Ja nää pojat sitten kauempana.Voi siis olla sitäkin että kun ei niitä lapsenlapsia näe niin usein niin niitä sit paapotaan.

 

[kolmenmude]

ota asia puheeksi anoppisi kanssa, kun tuntuu kuitenkin muuten olevan fiksu ihminen. oma äitini "suosi" esikoistani pitkälti ikäerosta ja isomman helpommuudesta johtuen kakkoseen verrattuna. aikani sivusta katselin ja surin, kun vauva ei ollut mummolle mitään ja mummo vaan leikki isomman kanssa. otin sitten asian puheeksi ja mummo otti onkeensa huomioden pienempääkin tasapuolisesti. sittemmin asiat ovat olleet mallillaan lasten iästä ja lukumäärästä riippumatta .

 

[Savuakorvista! eli AP]

Kummatkin lapset ovat pojan poikia. Me asutaan lähellä anoppia ja tämä toinen perhe jopa eri paikkakunnalla. Meidän poika on oikea enkeli, hymyilee ja on rauhallinen, kun tämä toinen on täysi vastakohta.

Mieheni yritti eilen sanoa asiasta, mutta taisi mennä meidän syyksi...
eli anoppi saa tästä eteenpäin olla kaikessa rauhassa ekan lapsenlapsensa kanssa. Me ei enää niitä häiritä. Onnaksi pojallani on sentään toiset mumma ja paappa, jotka on maailman parhaita=)

 

[lksjföla]

No mitä se anoppi sanoi syyksi?

Tässähän voi olla kaiken avain. Tätä minäkin mietin, että ihmisillä voi olla niin eri käsitykset samasta tilanteesta. Mummi on voinut esim. loukkaantua jo sinun odotusaikanasi jostain sinun mielestäsi olemattomasta asiasta ja ajatella että olkoon sitten "kun ei apu kelpaa". Tyyliin siis että on tarjonnut neuvojaan eikä sinulle ole "kelvannut" tms. Tunsi siis odotysaikana olonsa ulkopuoliseksi eikä nyt osaa sitten enää osallistua "projektiin" täydellä sydämellä.

Ja tuo ettei tullut jouluna saattaa olla ihan pelkkää kohteliasuutta jos kerran vauva oli juuri syntynyt. Minä en ainakaan olisi halunnut ketään meille tuppautumaan kun juuri on laitokselta kotiuduttu... Kyläilyjen ja kahvitusten aika oli sitten myöhemmin. Jopa oma äitini, vaikka olikin vauvasta innoissaan, tajusi pysyä ensimmäiset viikot kotona, kävi kyllä laitoksella tutustumassa pienokaiseen...

Tälläisiä mietteitä itselleni tuli mieleen, asiasta suuremmin mitään tietämättä. )

 

[jemmaleena]

Meillä menee samalla tavoin anopin vierailut, eivät käy meillä juuri koskaan, mutta haluaisivat kyllä nähdä poikaa usein. Olen kutsunut joka kerta vieraillessamme käymään meilläkin, mutta eipä ole näkynyt. Toisen poikansa lapsia käyvät usein katsomassa tms. Anopin molemmat lapset ovat siis poikia, jotka ovat paljon tekemisissä vanhempiensa kanssa. Syy siihen, ettei meillä "ehditä" käydä, on se, etteivät kehtaa tulla miniän luo ilman eri kutsua, ts. heistä tuntuu, että tunkeilevat toisen kotiin..:O Heidän toinen miniänsä on vähän "reppanampi" ja sinne on heistä helpompi mennä. Tässäkin ketjussa tuntuu, että on kyse miehen vanhemmista, sillä tosiasiahan on, että äidit kyllä uskaltavat ja kehtaavat vierailla tytärtensä kotona sen suuremmin kutsumatta, mutta miniän luo on vaikeampi mennä..

Voiskohan tällaisesta olla kyse teilläkin?