Sain ystävättäreltäni tämän blogikokemuksen, johon voisin listätä ehkä sen ajatuksen, että kauneus on geeneistä kiinni, tai että kauneus on katsojan silmässä, tai vielä sen, viimeisen, että ehkä jossain määrin hiusten blondaus voi auttaa, kuten meillä, mtvllä tai virossa, mutta ei sentään Thaimaassa...
"Nyt istuin taksin takapenkillä matkalla uuteen työpaikkaan. Olin löytänyt sattumalta tanssikoulun, jonka olemassaolosta en ollut aikaisemmin ollut tietoinen, ja otettuani paikkaan yhteyttä he olivat päättäneet värvätä minut vatsatanssinopettajaksi.
Saapuessani studiolle tuleva työnantajani, komea thaimies, johon olin tutustunut etukäteen Facebookissa, harppoi minua vastaan kädet karhumaisesti levällään. Hän halasi minua hyvin epäthaimaalaisittain julistaen samalla, miten iloinen oli tavatessaan minut viimein livenä. Samaan hengenvetoon hän kysyi, olinko väsynyt, kun näytin niin nuutuneelta.Vastasin, että en, olin elämäni kunnossa, näytin aina tältä.
Thaimaassa ei ollut lainkaan epäkohteliasta päästellä suusta toisten ulkonäköä koskevia kommentteja ilman sensuuria. Oli aivan normaalia kauhistella kovaan ääneen päin naamaa kanssaihmisten esteettisiä poikkeamia ja epätäydellisyyksiä. Siitä ei kukaan paikallinen loukkaantunut, ja ei-paikalliset eivät useimmiten onneksi ymmärtäneet kauniisti thaikielellä lausuttuja kohteliaisuuksia.
Menimme erään suomalaisen ystävättäreni kanssa tapaamaan asunnonvälittäjää, jonka kanssa olimme asioineet pari vuotta aiemmin. Kävellessään meitä vastaan käsi ojossa thaimaalainen asunnonvälittäjä kajautti iloisesti hymyillen minulle: – Sinä se olet kaunistunut viime kerrasta! ja lisäsi ystävättärelleni: – Ja sinä olet lihonut!
Thaimaalaisen kohteliaat havainnot eivät jääneet siihen. Kerran hän hämmästeli kovaan ääneen, olinko raskaana, kun vatsani näytti tavallista isommalta. Teki mieli vastata: – Kiitos kysymästä, en ole raskaana, entä sinä?
Joka viikko studiolle saapuessani hän alkutervehdyksen jälkeen raportoi kaikille läsnäolijoille, miltä näytin: näytinkö tänään nuorelta vai vanhalta, lihavalta vai laihalta, punakalta vai kalpealta. Totuin siihen niin, että kun hän kerran kysyi minulta suoraan, olinko harkinnut naamani operoimista plastiikkakirurgilla, en edes räpäyttänyt silmääni. Thaimaalainen vihjaisi voivansa suositella minulle taitavaa plastiikkakirurgia. Kiitin tarjouksesta ja vaihdoin puheenaihetta. Hän yritti vielä tiedustella, olinko jo laitattanut silikonirinnat; niidenkin laittamista kannattaisi harkita.
Toisinaan näytin joidenkin silmissä mieheltä. Ravintoloitsija Phuketista halusi tilata minut ravintolaansa esiintymään, mutta tarkisti alkuun, olinko female. Häkellyin kysymyksestä ja jätin vastaamatta. Tajutessaan, että en ehkä ollutkaan hametta hulmuttava salasetä, mies muutti mielensä, eikä tarvetta vatsatanssijalle enää ollut.
Tilanteeni ei kuitenkaan ollut niin paha kuin thaimaalaisella ystävättärelläni, joka sattui näyttämään luonnostaan enemmän romeolta kuin julialta ja kulki meikittä farkuissa ja piti tukkansa lyhyenä. Häntä luultiin joskus poikaystäväkseni. Hän sattui kuulemaan takaansa keskustelun, jossa tuntematon henkilö ihasteli toiselle, kuinka harvoin näki noin onnistunutta sukupuolenvaihdosleikkausta ja kuinka ystävättäreni oli aivan naisen näköinen.
Toisella ystävättärelläni oli ulkonevat kulmahampaat. Olin hänen kanssaan Halloween-bileissä, kun tuntematon thainainen ilmestyi eteemme hihkuen riemuissaan: – Vau! Sinä olet laittanut tuollaiset hirveät keltaiset draculahampaat, aivan kuin oikealla vampyyrillä! Ystävättäreni änkytti kalpeana, että hampaat olivat kyllä omat.
Matkalla kotiin nuori taksikuski katsoi minua peilistä, kysyi ikääni ja kehaisi, että olin varmaan ollut kaunis seitsemäntoistavuotiaana. "
"Nyt istuin taksin takapenkillä matkalla uuteen työpaikkaan. Olin löytänyt sattumalta tanssikoulun, jonka olemassaolosta en ollut aikaisemmin ollut tietoinen, ja otettuani paikkaan yhteyttä he olivat päättäneet värvätä minut vatsatanssinopettajaksi.
Saapuessani studiolle tuleva työnantajani, komea thaimies, johon olin tutustunut etukäteen Facebookissa, harppoi minua vastaan kädet karhumaisesti levällään. Hän halasi minua hyvin epäthaimaalaisittain julistaen samalla, miten iloinen oli tavatessaan minut viimein livenä. Samaan hengenvetoon hän kysyi, olinko väsynyt, kun näytin niin nuutuneelta.Vastasin, että en, olin elämäni kunnossa, näytin aina tältä.
Thaimaassa ei ollut lainkaan epäkohteliasta päästellä suusta toisten ulkonäköä koskevia kommentteja ilman sensuuria. Oli aivan normaalia kauhistella kovaan ääneen päin naamaa kanssaihmisten esteettisiä poikkeamia ja epätäydellisyyksiä. Siitä ei kukaan paikallinen loukkaantunut, ja ei-paikalliset eivät useimmiten onneksi ymmärtäneet kauniisti thaikielellä lausuttuja kohteliaisuuksia.
Menimme erään suomalaisen ystävättäreni kanssa tapaamaan asunnonvälittäjää, jonka kanssa olimme asioineet pari vuotta aiemmin. Kävellessään meitä vastaan käsi ojossa thaimaalainen asunnonvälittäjä kajautti iloisesti hymyillen minulle: – Sinä se olet kaunistunut viime kerrasta! ja lisäsi ystävättärelleni: – Ja sinä olet lihonut!
Thaimaalaisen kohteliaat havainnot eivät jääneet siihen. Kerran hän hämmästeli kovaan ääneen, olinko raskaana, kun vatsani näytti tavallista isommalta. Teki mieli vastata: – Kiitos kysymästä, en ole raskaana, entä sinä?
Joka viikko studiolle saapuessani hän alkutervehdyksen jälkeen raportoi kaikille läsnäolijoille, miltä näytin: näytinkö tänään nuorelta vai vanhalta, lihavalta vai laihalta, punakalta vai kalpealta. Totuin siihen niin, että kun hän kerran kysyi minulta suoraan, olinko harkinnut naamani operoimista plastiikkakirurgilla, en edes räpäyttänyt silmääni. Thaimaalainen vihjaisi voivansa suositella minulle taitavaa plastiikkakirurgia. Kiitin tarjouksesta ja vaihdoin puheenaihetta. Hän yritti vielä tiedustella, olinko jo laitattanut silikonirinnat; niidenkin laittamista kannattaisi harkita.
Toisinaan näytin joidenkin silmissä mieheltä. Ravintoloitsija Phuketista halusi tilata minut ravintolaansa esiintymään, mutta tarkisti alkuun, olinko female. Häkellyin kysymyksestä ja jätin vastaamatta. Tajutessaan, että en ehkä ollutkaan hametta hulmuttava salasetä, mies muutti mielensä, eikä tarvetta vatsatanssijalle enää ollut.
Tilanteeni ei kuitenkaan ollut niin paha kuin thaimaalaisella ystävättärelläni, joka sattui näyttämään luonnostaan enemmän romeolta kuin julialta ja kulki meikittä farkuissa ja piti tukkansa lyhyenä. Häntä luultiin joskus poikaystäväkseni. Hän sattui kuulemaan takaansa keskustelun, jossa tuntematon henkilö ihasteli toiselle, kuinka harvoin näki noin onnistunutta sukupuolenvaihdosleikkausta ja kuinka ystävättäreni oli aivan naisen näköinen.
Toisella ystävättärelläni oli ulkonevat kulmahampaat. Olin hänen kanssaan Halloween-bileissä, kun tuntematon thainainen ilmestyi eteemme hihkuen riemuissaan: – Vau! Sinä olet laittanut tuollaiset hirveät keltaiset draculahampaat, aivan kuin oikealla vampyyrillä! Ystävättäreni änkytti kalpeana, että hampaat olivat kyllä omat.
Matkalla kotiin nuori taksikuski katsoi minua peilistä, kysyi ikääni ja kehaisi, että olin varmaan ollut kaunis seitsemäntoistavuotiaana. "
