Asiallinen kirjoitus, näinhän ne asiat ovat.
Kolumni: Ei tekosyitä – Suomi tarjosi kaikki mahdollisuudet
Milloin aloimme syöttää itsellemme halpaa valhetta jatkuvista oikeuksista vailla vastuun ja velvollisuuden korostamista ja korottamista, kysyy kolumnissaan Seida Sohrabi.
Seida Sohrabi
27.8. 7:58
Maailmassa, jossa puhutaan paljon oikeuksista, kaivataan keskustelua myös vastuusta ja velvollisuuksista. Yhdysvaltain presidentti J.F. Kennedy totesi aikoinaan: ”Älä kysy mitä valtio voi tehdä puolestasi, kysy mitä sinä voit tehdä valtion puolesta”. Olen tämän toteamuksen muuttanut vain yhdeltä osin sitä levittäessäni. Kysy, mitä sinä voit tehdä itsesi puolesta. Miksi vastuu hyvinvoinnistasi ja tilastasi on muiden harteilla – sinä olet oman elämäsi seppä.
Vastuun ottaminen omasta tekemisestä ja tekemättömyydestä on nimenomaan yksilön omilla harteilla. Mitä enemmän ihminen ulkoistaa vastuun vieraalle – oli se sitten vanhemmille tai yhteiskunnalle – sitä vähemmän valtaa hänellä on elämäänsä omassa päänsisäisessä todellisuudessaan. Sillä se mitä päähänsä syöttää, se totuudeksi muuttuu. Vanha sanontakin kertoo, kun valhetta toistaa riittävän usein, siitä tulee totuus.
Missä vaiheessa länsimainen yhteiskuntamme alkoi veltostua järjen ja kriittisen ajattelun saralla? Milloin aloimme syöttää itsellemme halpaa valhetta jatkuvista oikeuksista vailla vastuun ja velvollisuuden korostamista ja korottamista?
Missä vastuu, velvollisuus ja oikeudet risteyttävät toisiaan? Joka paikassa. Ne näkyvät jokapäiväisessä tekemisessä. Liikenne ja autoilu ovat tästä oiva esimerkki. Saadaksesi oikeuden ajokorttiin sinulta vaaditaan asioita – vastuullisuutta ja velvollisuuksia. Väistettäessäkin.
Vuonna 2016 kanadalainen kliininen psykologi ja merkittävä mielipidevaikuttaja Jordan B. Peterson kehotti Twitterissä ihmisiä luottamaan sellaisiin ihmisiin, jotka puhuvat velvollisuuksistaan oikeuksiensa sijaan. Twiitti kiteyttää sen, mikä on ihmiselle elämässä, joka on kamppailua täynnä, tärkeää: Ota hallinta elämästäsi käsiisi ja huomioi muut.
Jatkuvasti oikeuksista puhuminen veltostaa niin yksilöä kuin kansakuntaakin. Mitä enemmän otat vastuuta, eli siirrät vallan omiin käsiisi, sitä enemmän saat aikaiseksi.
Harvoin kukaan koputtaa ovelleni, siksi minun on koputettava. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Vastuullisuus ja omasta elämästä hallinnan ottaminen oli yksi tärkeimmistä opeista mitä sain lapsuudessani. Minun piti kouluttautua, selvittää ja yrittää. Ja vain minä yksin olin vastuussa tekemisistäni.
Tärkeintä ei ollut mitä tapahtui, vaan miten reagoin. Tekosyille ei ollut sijaa, koska tiesin, että Suomi tarjosi kaikki mahdollisuudet, jos vain uskalsin tarttua niihin. Olin sen velkaa itselleni.
Helppo ei matka ole ollut, jonkinlaisen helvetin kävin läpi, mutta vahvempana ja parempana tulin ulos. Kokemusta rikkaampana, jota levitän eteenpäin. Seuraaville vastuunkantajille.
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja Lähi-idän asiantuntija.
Kolumni: Ei tekosyitä – Suomi tarjosi kaikki mahdollisuudet
Milloin aloimme syöttää itsellemme halpaa valhetta jatkuvista oikeuksista vailla vastuun ja velvollisuuden korostamista ja korottamista, kysyy kolumnissaan Seida Sohrabi.
Seida Sohrabi
27.8. 7:58
Maailmassa, jossa puhutaan paljon oikeuksista, kaivataan keskustelua myös vastuusta ja velvollisuuksista. Yhdysvaltain presidentti J.F. Kennedy totesi aikoinaan: ”Älä kysy mitä valtio voi tehdä puolestasi, kysy mitä sinä voit tehdä valtion puolesta”. Olen tämän toteamuksen muuttanut vain yhdeltä osin sitä levittäessäni. Kysy, mitä sinä voit tehdä itsesi puolesta. Miksi vastuu hyvinvoinnistasi ja tilastasi on muiden harteilla – sinä olet oman elämäsi seppä.
Vastuun ottaminen omasta tekemisestä ja tekemättömyydestä on nimenomaan yksilön omilla harteilla. Mitä enemmän ihminen ulkoistaa vastuun vieraalle – oli se sitten vanhemmille tai yhteiskunnalle – sitä vähemmän valtaa hänellä on elämäänsä omassa päänsisäisessä todellisuudessaan. Sillä se mitä päähänsä syöttää, se totuudeksi muuttuu. Vanha sanontakin kertoo, kun valhetta toistaa riittävän usein, siitä tulee totuus.
Missä vaiheessa länsimainen yhteiskuntamme alkoi veltostua järjen ja kriittisen ajattelun saralla? Milloin aloimme syöttää itsellemme halpaa valhetta jatkuvista oikeuksista vailla vastuun ja velvollisuuden korostamista ja korottamista?
Missä vastuu, velvollisuus ja oikeudet risteyttävät toisiaan? Joka paikassa. Ne näkyvät jokapäiväisessä tekemisessä. Liikenne ja autoilu ovat tästä oiva esimerkki. Saadaksesi oikeuden ajokorttiin sinulta vaaditaan asioita – vastuullisuutta ja velvollisuuksia. Väistettäessäkin.
Vuonna 2016 kanadalainen kliininen psykologi ja merkittävä mielipidevaikuttaja Jordan B. Peterson kehotti Twitterissä ihmisiä luottamaan sellaisiin ihmisiin, jotka puhuvat velvollisuuksistaan oikeuksiensa sijaan. Twiitti kiteyttää sen, mikä on ihmiselle elämässä, joka on kamppailua täynnä, tärkeää: Ota hallinta elämästäsi käsiisi ja huomioi muut.
Jatkuvasti oikeuksista puhuminen veltostaa niin yksilöä kuin kansakuntaakin. Mitä enemmän otat vastuuta, eli siirrät vallan omiin käsiisi, sitä enemmän saat aikaiseksi.
Harvoin kukaan koputtaa ovelleni, siksi minun on koputettava. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Vastuullisuus ja omasta elämästä hallinnan ottaminen oli yksi tärkeimmistä opeista mitä sain lapsuudessani. Minun piti kouluttautua, selvittää ja yrittää. Ja vain minä yksin olin vastuussa tekemisistäni.
Tärkeintä ei ollut mitä tapahtui, vaan miten reagoin. Tekosyille ei ollut sijaa, koska tiesin, että Suomi tarjosi kaikki mahdollisuudet, jos vain uskalsin tarttua niihin. Olin sen velkaa itselleni.
Helppo ei matka ole ollut, jonkinlaisen helvetin kävin läpi, mutta vahvempana ja parempana tulin ulos. Kokemusta rikkaampana, jota levitän eteenpäin. Seuraaville vastuunkantajille.
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja Lähi-idän asiantuntija.
