K
kuudesaisti
Vieras
Suomesta on tulossa pohjolan Iran.
Jyväskyläläisen erotiikkaliikkeen ikkunassa ollut mainoskuva vähäpukeisesta naisesta johtaa syytteeseen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisena toiminut valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski on määrännyt, että kyseisen liikkeen omistajaa vastaan nostetaan syyte sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista.
Kun nykyisin paheksumme paljasta pintaa mainoksissa ja pohdimme sen kielteistä ja haitallista vaikutusta lapsiin, niin sivistyksemme kehdossa antiikin kulttuurissa muinaiset kreikkalaiset seisoivat kadun varrella katsomassa, kun ohi kannettiin jättimäistä erektiossa jököttävää penistä. Ihmiset saattoivat syödä astiosta, joissa oli kuvia, joita nykyisin näkee seksivideoissa. Vadeissa ja vaaseissa oli maalattu kuvia anaaliyhdynnöistä. Fallospatsaat komistivat koteja ja julkisia paikkoja. Ateenan kadunkulmissa ja toreilla seisoi satoja nelikulmaisia pylväitä, joiden silmiinpistävin piirre oli oli reipas erektio. Vesuviuksen purkauksessa v.79 tuhoutuneen Pompeijin kaupungin kaivauksista on löydetty valtava määrä pornografisia esineitä kuten dildoja ja todisteita bordelleista ja stripteasesta ja orjien esittämistä live-näytöksistä. Antiikissa seksi näkyi kaikkialla ja seksuaalinen kuvasto ja seksin ja alastomuuden julkinen representaatio oli voimakkaasti läsnä ihmisten arjessa ja pyhässä. Sen keskellä varttuivat myös lapset esim. Platon, Sokrates, Aristoteles henkisesti tasapainoisiksi aikuisiksi senkummemmin häiriintymättä ja vahingoittumatta. Päivastoin, tuohon aikaan luotiin suuri osa filosofian, nykykulttuurin ja taiteiden perusteista.
Roomalaisilla oli hedelmällisyyden ja sukuvietin jumala Priapus, jonka valtava penis seisoi iloisesti erektiossa maalauksissa ja patsaissa kodeissa ja julkisilla paikoilla. Egyptiläisillä oli hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumala Min, joka hallitsi alamaisiaan penis terävästi tanassa kuin olympiakeihäs. Välimeren alueen uskonnollisuuteen liittyi myös kreikkalaisten rakkauden jumala Afrodite ja roomalaisten Venus, joka on sukua Lähi-idän ikivanhalle Istar-Astarte-jumaluudelle, jonka ytimenä oli suuri hedelmällinen äitijumala, joka on lukemattomissa eri muodoissa ja monilla eri nimillä suonut lohtua ihmisille laajalla alueella läntisessä Aasiassa ja Euroopassa.
Näiden hedelmällisyyden jumalattarien kulttiin kuuluivat myös sekä sakraalinen prostituutio että miesten ja naispuolisten uskovaisten orgiat tärkeissä vuodenkietoon liittyvissä juhlissa. Hedelmällisyyskultit ovat ehkä vanhimpia kaikista uskonnoista. Näin vihjaavat 30 000 vanhat Venus-patsaat, jotka tuovat tuhannen sukupulven takaa viestiä elämän rehevyydestä.
Eroottisesti virittyneintä taide on ollut Intiassa, jossa esim.joidenkin temppeleiden ulkoseinät on peitetty korkokuvilla, joissa ihmiset rakastelevat kaikissa mahdollisissa asennoissa. Eikä temppelialueella varmaankaan ollut kylttejä, joissa luki K15 tai K18.
Tämä kertoo seksuaalimyönteisetä kultuurista, jossa lukemattomattamat tantriset suuntaukset ovat tehneet seksuaalisesta pyhän rituaalin. Tämä kultturi tuotti myös vuosisatamme alussa Intialaisen lemmentaidon oppaan Kama Sutran, jossa mm. naisen seksuaalinen halu on yhtä luonnollinen ja hyväksytty kuin miehenkin. Lännessä tämä oivallettiin vasta äsken, eivätkä kaikki vielä silloinkaan.
Kaikissa näissä kulttuureissa porno oli arkea ja ihmisten suhtautuminen seksiin ja alastomuuteen niin yksityisesti kuin julkisesti luontevaa. Seksiä ja alastomuutta kuvattiin julkisuudessa niin avoimesti ja mutkattomasti ja suoraan, että jälkipolvet pitävät tätä kristillisen sukupuolimoraalin näkökulmasta sopimattomalta ja sukupuolimoraalia loukkaavana ja siveettömänä. Nykyihminen mieltää antiikin eroottisen taiteen pornografiaksi. Kysymyksessä on kuitenkin anakronismi eli ajoitusvirhe, sillä pornografian käsite nykymerkityksessään syntyi vasta 1800-luvulla ja vasta kristinuskon vakiintuminen ja siihen perustuvien sukupuolimoraalikäsitysten yleistyminen muuttivat seksiasenteita ahdasmieliseen suuntaan ja sellaiseksi, että seksiä ja alastomuutta ei käsitetä yhtä luonnolliseksi osaksi arkea kuin kuin syöminen ja nukkuminen.
Kristinusko syntyi näiden välimeren vanhojen pakanallisten hedelmällisyyskultittien keskelle. Kirkkoisien tekstit kertovat ajan synnillisyydestä ja pyrkivät suitsimaan pakanallista hillittömyyttä. Kirkkoisä Augustinus puhui seksuaalisuuteen liittyvästä häpeästä ja hänen kielenkäytössään sukupuolielimet olivat säädyttömät ruumiinosat. Sydän-Euroopassa erotiikka vaipui kristillisen ajan alussa nopeasti pois virallista julkisuudesta. Kun taideteosten ainoa virallinen tilaaja yli tuhannen vuoden ajan oli kirkko, taiteilijat unohtivat edeltäjiensä löydöt ihmisen anatomiasta ja seksuaalisuudesta. Kirkon tuhannen vuoden projekti kansan hillittömän seksuaalisuuden suitsimiseksi näyttää epäonnistuneen kuitenkin epäonnistuneen pahasti. Jo keskiajan loppupuolella Boccaccion Decameronesa ja Chaucerin Canterburyn tarinoissa seksuaalisuus ja muut maalliset ilot kulkevat läpäisevänä teemana ja antavat kuvan hyvin elämänläheisestä ja lihallisesta aikakaudesta. Vaisto osoittautui kristillistä siveellisyyttä ja hurskautta ja hyvettä vahvemmaksi.
Renesanssissa Kreikan taiteen pakanallinen ja eroottisuuden luonnonvoiman tunnustava henki syntyi uudestaan ja samalla myös muualla yhteiskunnassa alkoi liikkua samansuuntaisia virtauksia, jotka vähitellen johtivat äitikirkon vallan murenemiseen, valistukseen ja tieteen vallankumoukseen ja 1800-luvun lopulla pornon syntyyn(on mielenkiintoista, että kun valokuvaus keksittiin ensimmäiset valokuvat otettiin alastomista naisista ja seksinharrastamisesta ja kun elokuva keksittiin ensimmäisissä elokuvissa kuvattiin kursailematonta ja suorasukaista seksinharrastamissa sen kaikissa mahdollissa ilmenemismuodoissa) ja lopulta tähän maallistuneeseen aikakauten, jota- ehkä hieman historiantajuttomasti- syytetään yliseksuaalisuuseksi.
Kristinuskon aikana, jokaisen sukupolven aikana on keskuskeltu seksin ja alastomuuden turmelevasta vaikutuksesta ja jokin moralistinen "henkinen saastevero"-taho on varoittanut "että elämme yliseksuaalista aikaa". Mitä tämä kertoo meidän aikamme ihmisistä? Ihmiset elävät ajan hengessä ajattelematta ja ei siis mitään uutta auringon alla tässäkään suhteessa. Ihmiset eivät osaa irroittautua kulttuuritaustastaan arviodessaan sukupuolimoraalia ja -käyttäytymistä.
Kysymys, eletäänkö nyt yliseksuaalista aikaa, voidaan kääntää toisinkin päin. Entäpä jos Euroopassa vallinnut aliseksuaalinen ja seksuaalikielteinen aika nyt vähitellen korjaantumassa, kun Lähi-idän monoteistinen sivilisaatiomullistus on pikkuhiljaa väsähtänyt ja sen vaikutus heikentynyt. Mikä sitten olisi yhteiskunnassa sopiva määrä seksuaalisuutta ja alastomuutta ja miten sen pitäisi näkyä. Missä määrin naisen vartalon naiselliset piirteet saavat julkisuudessa altistua miehen katseelle, jotta sitä ei pidetä naisen arvon alentamisena ja loukkauksena naiseutta vastaan tai sukupuolisiveellisyyden julkisena loukkauksena tai seksuaalisena ahdisteluna ja häirintänä. Nyt kun lasten buberteetti on jatkuvasti aikaistunut ja he myös saavuttavat fyysisen sukukypsyyden aikaisemmin kuin ennen, ajatus lasten suojelemisesta liialta seksuaalisuuden näkemiseltä on ehkä hieman omituinen. Saksalainen seksuaalisuuden tutkija Erwin J.Haeberle on esittänyt, että nuoret alkavat olla seksuaalisesti syrjitty ryhmä samassa mielessä kuin vammaiset, vanhukset, transseksuaalit ja prostitoidut, joiden oikeutta omalaatuiseen seksuaalisuuteen yhteiskunta väheksyy.
Ihmiset syntyvät seksuaalisena olentoina ja seksuaalisuus on iso osa terven ihmisen minää ja hyvää elämää. Seksuaalisuuteen luonnollisen mutkattomasti suhtautuva kasvuympäristö kasvattaa ihmistä luontevaan seksuaaliseen itseilmaisuun. Seksuaalisuutta häpeilevä ympäristö taas tuottaa estyneitä aikuisia, joille seksi kuuluu samaan sosiaalisesti peitettävien asioiden kategoriaan kuin ulostaminen. Kumpaa akselin päätä meikäläinen yhteiskunta on lähempänä? Jokainen opettaja tietää, että kun koulussa varhaisteini-ikäisten kanssa pitää ottaa puheeksi elämän perusasiat, seuraa sama hihitys ja punastelu kuin ennenkin. Tämä ei kerro lainkaan yhteiskunnasta, jossa lapset kasvavat luontevasti seksaalisuuteen. Tuskinpa vika on siinä, että lapset törmäävät liian aikaisin seksuaalisuuden kuvastoon julkisuudesa. Eikö pikemminkin siinä, että aikuisten suhde seksuaalisuuteen on edelleen estynyt, jopa kouristunut? Lasten kanssa ei keskustella seksuaalisuudesta, vaan he jäävät sen varaan, mita suuren - ja terveen - uteliaisuutensa ajamina julkisuuden sirpaleista poimivat.
Lähde Tiede 4/2006
Jyväskyläläisen erotiikkaliikkeen ikkunassa ollut mainoskuva vähäpukeisesta naisesta johtaa syytteeseen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisena toiminut valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski on määrännyt, että kyseisen liikkeen omistajaa vastaan nostetaan syyte sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista.
Kun nykyisin paheksumme paljasta pintaa mainoksissa ja pohdimme sen kielteistä ja haitallista vaikutusta lapsiin, niin sivistyksemme kehdossa antiikin kulttuurissa muinaiset kreikkalaiset seisoivat kadun varrella katsomassa, kun ohi kannettiin jättimäistä erektiossa jököttävää penistä. Ihmiset saattoivat syödä astiosta, joissa oli kuvia, joita nykyisin näkee seksivideoissa. Vadeissa ja vaaseissa oli maalattu kuvia anaaliyhdynnöistä. Fallospatsaat komistivat koteja ja julkisia paikkoja. Ateenan kadunkulmissa ja toreilla seisoi satoja nelikulmaisia pylväitä, joiden silmiinpistävin piirre oli oli reipas erektio. Vesuviuksen purkauksessa v.79 tuhoutuneen Pompeijin kaupungin kaivauksista on löydetty valtava määrä pornografisia esineitä kuten dildoja ja todisteita bordelleista ja stripteasesta ja orjien esittämistä live-näytöksistä. Antiikissa seksi näkyi kaikkialla ja seksuaalinen kuvasto ja seksin ja alastomuuden julkinen representaatio oli voimakkaasti läsnä ihmisten arjessa ja pyhässä. Sen keskellä varttuivat myös lapset esim. Platon, Sokrates, Aristoteles henkisesti tasapainoisiksi aikuisiksi senkummemmin häiriintymättä ja vahingoittumatta. Päivastoin, tuohon aikaan luotiin suuri osa filosofian, nykykulttuurin ja taiteiden perusteista.
Roomalaisilla oli hedelmällisyyden ja sukuvietin jumala Priapus, jonka valtava penis seisoi iloisesti erektiossa maalauksissa ja patsaissa kodeissa ja julkisilla paikoilla. Egyptiläisillä oli hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumala Min, joka hallitsi alamaisiaan penis terävästi tanassa kuin olympiakeihäs. Välimeren alueen uskonnollisuuteen liittyi myös kreikkalaisten rakkauden jumala Afrodite ja roomalaisten Venus, joka on sukua Lähi-idän ikivanhalle Istar-Astarte-jumaluudelle, jonka ytimenä oli suuri hedelmällinen äitijumala, joka on lukemattomissa eri muodoissa ja monilla eri nimillä suonut lohtua ihmisille laajalla alueella läntisessä Aasiassa ja Euroopassa.
Näiden hedelmällisyyden jumalattarien kulttiin kuuluivat myös sekä sakraalinen prostituutio että miesten ja naispuolisten uskovaisten orgiat tärkeissä vuodenkietoon liittyvissä juhlissa. Hedelmällisyyskultit ovat ehkä vanhimpia kaikista uskonnoista. Näin vihjaavat 30 000 vanhat Venus-patsaat, jotka tuovat tuhannen sukupulven takaa viestiä elämän rehevyydestä.
Eroottisesti virittyneintä taide on ollut Intiassa, jossa esim.joidenkin temppeleiden ulkoseinät on peitetty korkokuvilla, joissa ihmiset rakastelevat kaikissa mahdollisissa asennoissa. Eikä temppelialueella varmaankaan ollut kylttejä, joissa luki K15 tai K18.
Tämä kertoo seksuaalimyönteisetä kultuurista, jossa lukemattomattamat tantriset suuntaukset ovat tehneet seksuaalisesta pyhän rituaalin. Tämä kultturi tuotti myös vuosisatamme alussa Intialaisen lemmentaidon oppaan Kama Sutran, jossa mm. naisen seksuaalinen halu on yhtä luonnollinen ja hyväksytty kuin miehenkin. Lännessä tämä oivallettiin vasta äsken, eivätkä kaikki vielä silloinkaan.
Kaikissa näissä kulttuureissa porno oli arkea ja ihmisten suhtautuminen seksiin ja alastomuuteen niin yksityisesti kuin julkisesti luontevaa. Seksiä ja alastomuutta kuvattiin julkisuudessa niin avoimesti ja mutkattomasti ja suoraan, että jälkipolvet pitävät tätä kristillisen sukupuolimoraalin näkökulmasta sopimattomalta ja sukupuolimoraalia loukkaavana ja siveettömänä. Nykyihminen mieltää antiikin eroottisen taiteen pornografiaksi. Kysymyksessä on kuitenkin anakronismi eli ajoitusvirhe, sillä pornografian käsite nykymerkityksessään syntyi vasta 1800-luvulla ja vasta kristinuskon vakiintuminen ja siihen perustuvien sukupuolimoraalikäsitysten yleistyminen muuttivat seksiasenteita ahdasmieliseen suuntaan ja sellaiseksi, että seksiä ja alastomuutta ei käsitetä yhtä luonnolliseksi osaksi arkea kuin kuin syöminen ja nukkuminen.
Kristinusko syntyi näiden välimeren vanhojen pakanallisten hedelmällisyyskultittien keskelle. Kirkkoisien tekstit kertovat ajan synnillisyydestä ja pyrkivät suitsimaan pakanallista hillittömyyttä. Kirkkoisä Augustinus puhui seksuaalisuuteen liittyvästä häpeästä ja hänen kielenkäytössään sukupuolielimet olivat säädyttömät ruumiinosat. Sydän-Euroopassa erotiikka vaipui kristillisen ajan alussa nopeasti pois virallista julkisuudesta. Kun taideteosten ainoa virallinen tilaaja yli tuhannen vuoden ajan oli kirkko, taiteilijat unohtivat edeltäjiensä löydöt ihmisen anatomiasta ja seksuaalisuudesta. Kirkon tuhannen vuoden projekti kansan hillittömän seksuaalisuuden suitsimiseksi näyttää epäonnistuneen kuitenkin epäonnistuneen pahasti. Jo keskiajan loppupuolella Boccaccion Decameronesa ja Chaucerin Canterburyn tarinoissa seksuaalisuus ja muut maalliset ilot kulkevat läpäisevänä teemana ja antavat kuvan hyvin elämänläheisestä ja lihallisesta aikakaudesta. Vaisto osoittautui kristillistä siveellisyyttä ja hurskautta ja hyvettä vahvemmaksi.
Renesanssissa Kreikan taiteen pakanallinen ja eroottisuuden luonnonvoiman tunnustava henki syntyi uudestaan ja samalla myös muualla yhteiskunnassa alkoi liikkua samansuuntaisia virtauksia, jotka vähitellen johtivat äitikirkon vallan murenemiseen, valistukseen ja tieteen vallankumoukseen ja 1800-luvun lopulla pornon syntyyn(on mielenkiintoista, että kun valokuvaus keksittiin ensimmäiset valokuvat otettiin alastomista naisista ja seksinharrastamisesta ja kun elokuva keksittiin ensimmäisissä elokuvissa kuvattiin kursailematonta ja suorasukaista seksinharrastamissa sen kaikissa mahdollissa ilmenemismuodoissa) ja lopulta tähän maallistuneeseen aikakauten, jota- ehkä hieman historiantajuttomasti- syytetään yliseksuaalisuuseksi.
Kristinuskon aikana, jokaisen sukupolven aikana on keskuskeltu seksin ja alastomuuden turmelevasta vaikutuksesta ja jokin moralistinen "henkinen saastevero"-taho on varoittanut "että elämme yliseksuaalista aikaa". Mitä tämä kertoo meidän aikamme ihmisistä? Ihmiset elävät ajan hengessä ajattelematta ja ei siis mitään uutta auringon alla tässäkään suhteessa. Ihmiset eivät osaa irroittautua kulttuuritaustastaan arviodessaan sukupuolimoraalia ja -käyttäytymistä.
Kysymys, eletäänkö nyt yliseksuaalista aikaa, voidaan kääntää toisinkin päin. Entäpä jos Euroopassa vallinnut aliseksuaalinen ja seksuaalikielteinen aika nyt vähitellen korjaantumassa, kun Lähi-idän monoteistinen sivilisaatiomullistus on pikkuhiljaa väsähtänyt ja sen vaikutus heikentynyt. Mikä sitten olisi yhteiskunnassa sopiva määrä seksuaalisuutta ja alastomuutta ja miten sen pitäisi näkyä. Missä määrin naisen vartalon naiselliset piirteet saavat julkisuudessa altistua miehen katseelle, jotta sitä ei pidetä naisen arvon alentamisena ja loukkauksena naiseutta vastaan tai sukupuolisiveellisyyden julkisena loukkauksena tai seksuaalisena ahdisteluna ja häirintänä. Nyt kun lasten buberteetti on jatkuvasti aikaistunut ja he myös saavuttavat fyysisen sukukypsyyden aikaisemmin kuin ennen, ajatus lasten suojelemisesta liialta seksuaalisuuden näkemiseltä on ehkä hieman omituinen. Saksalainen seksuaalisuuden tutkija Erwin J.Haeberle on esittänyt, että nuoret alkavat olla seksuaalisesti syrjitty ryhmä samassa mielessä kuin vammaiset, vanhukset, transseksuaalit ja prostitoidut, joiden oikeutta omalaatuiseen seksuaalisuuteen yhteiskunta väheksyy.
Ihmiset syntyvät seksuaalisena olentoina ja seksuaalisuus on iso osa terven ihmisen minää ja hyvää elämää. Seksuaalisuuteen luonnollisen mutkattomasti suhtautuva kasvuympäristö kasvattaa ihmistä luontevaan seksuaaliseen itseilmaisuun. Seksuaalisuutta häpeilevä ympäristö taas tuottaa estyneitä aikuisia, joille seksi kuuluu samaan sosiaalisesti peitettävien asioiden kategoriaan kuin ulostaminen. Kumpaa akselin päätä meikäläinen yhteiskunta on lähempänä? Jokainen opettaja tietää, että kun koulussa varhaisteini-ikäisten kanssa pitää ottaa puheeksi elämän perusasiat, seuraa sama hihitys ja punastelu kuin ennenkin. Tämä ei kerro lainkaan yhteiskunnasta, jossa lapset kasvavat luontevasti seksaalisuuteen. Tuskinpa vika on siinä, että lapset törmäävät liian aikaisin seksuaalisuuden kuvastoon julkisuudesa. Eikö pikemminkin siinä, että aikuisten suhde seksuaalisuuteen on edelleen estynyt, jopa kouristunut? Lasten kanssa ei keskustella seksuaalisuudesta, vaan he jäävät sen varaan, mita suuren - ja terveen - uteliaisuutensa ajamina julkisuuden sirpaleista poimivat.
Lähde Tiede 4/2006
) .
<br><br>
