Minusta tuntuu, että nimenomaan nykyään voi äitiyttään suorittaa hyvinkin monella tavalla esim. täysimetys pari vuotta vs. pulloruokinta alusta asti, kestovaippailu vs. kertisvaipat, vuosikausien kotiäitiys vs. takaisin töihin jo vanhempainrahakaudella.
On äitejä, jotka ovat mahdollisimman luomuja (itse tehtyjä soseita luomujuureksista, ei autoa, julkiset kulkuneuvot, itse tehtyjä vaatteita, pitkät imetysajat, lapsi kulkee mukana kaikkialle) ja toisaalta bilehileäitejä (pidetään tiukasti yhteyttä ystäviin, käydään juhlimassa ja risteilyillä, viedään lasta viikonloppuisin paljon hoitoon) ja kaikkea siltä väliltä.
Täytyy myös muistaa, että nykyäideillä on valtavat määrät tietoa, kirjallisuutta, netti, neuvolat, imetystukiryhmiä jne, joten tietoa saa, jos haluaa. Toisaalta on tultu myös tietoiseksi siitä, mitä kaikkia uhkakuvia meillä on: pedofilia, huumevieroitettavia vauvoja, äidin raskausajan alkoholismista pysyviä vaurioita saaneita vauvoja, tiedetään tupakoinnin vaaroista, lasten lisääntynyt ylipainoisuus, mielenterveyshäiriöt, alle 1-vuotiaan vauvan vanhempien korkeat erotilastot, yksinhuoltajien putoaminen köyhyysloukkuun jne. Minusta pelottelu ei auta eikä jeesustelu, mutta pelkällä hyssyttelyllä ja myötäilylläkään ei pitkälle potkita. Se, mikä yhdelle on normaalia maalaisjärkeä, onkin toiselle ihan jotakin muuta.
Ystäväni on sairaalassa lastenhoitajana vastasyntyneiden osastolla ja hän on antanut vinkkiä, miten raadollista toiminta siellä joskus on esim. narkkarit synnyttävät vessassa jättäen lapsensa sinne, nuoret kypsymättömät äidit haluavat vain röökille ja bilettämään haluamatta ollenkaan ajatella, että nyt pitäisi äitinä elää vauvan ehdoilla eikä niin, että vauva pistetään elämään äitinsä ehdoilla. On äitejä, jotka eivät kykene hoitamaan vauvaansa, mutta eivät kykene antamaan sitä adoptioonkaan, vaan vauvaa pompotetaan lastenkodin ja sijoituskotien välillä. Täällä Suomessa sekin on arkipäivää ja jokainen ymmärtää taatusti, että mitä seurauksia siitä voi olla. Nuorten väkivaltaa, mielenterveysongelmia yms. tulee olemaan jatkossakin, vaikka kuinka ollaan hyvinvointivaltiossa.
Minusta äitiys on vaativaa missä tahansa ja sen toisaalta pitää ollakin. Itselläni on vain kaksi lasta ihan siitä syystä, etten olisi jaksanut panostaa lapsiin, jos niitä olisi ollut enemmän. Silloin olisi ollut riskinä, että aikaa, rakkautta ja huolenpitoa ei olisi riittänytkään kaikille tasapuolisesti. Minulla ei ole tukiverkkoja, joten olen ihan itse luonut kriteerit sille, millaista on olla hyvä äiti. En anna kenenkään ulkopuolisen niitä määritellä. Minusta hyvä äitiys ei ole ulkokultaisia seikkoja esim. lapselle merkkivaatteet, paljon harrastuksia, paljon ulkomaanreissuja ja kauheasti menoa ja meininkiä. Meidän perheessä ei ole kauheasti rahaa, mutta aikaa, rakkautta ja huolenpitoa on aina löytynyt. Hössöttäminen on jäänyt ja nyt keskitytään oleelliseen eli yhdessäoloon ja yhdessätekemiseen.
