Kaipaisin mielipiteitä, neuvoja, mietteitä ja mitä vaan keltä vaan tässä tilanteessa!
"Taustaa": mulla on pikkusisko (07)- ja velipuoli (08). Meillä on eri-isät. Kotona puhutaan pelkkää suomea, sisarusten mummu puhuu satunnaisesti heille ruotsia, mutta ei kokoaikaa. Sisko meni päiväkotiin melkein kaks vuotiaana, kun taas veli 8 kuukautisena. Päiväkoti oli suomenruotsin kielinen mutta enimmäkseen siellä oli ruotsinkielisiä lapsia. Tässä päiväkodissa he olivat parisen vuotta kunnes menivät viime syksynä täysin ruotsinkieliseen päiväkotiin missä oli sitten vanhempia lapsia 4v->. Nyt syksyllä kuitenkin veli siirrettiin toiselle osastolle missä on vanhempien joukossa, ja sisko jäi samaan vanhaan tuttuun paikkaan. Molemmat päiväkodit ovat siis tällähetkellä ruotsinkielisiä.
Oon siskona ollut jo kauan aikaa huolissaan näistä pikkusisaruksista, kun sanovat että ei uskalla puhua hoidossa ruotsia vaikka osaakin. Välillä kyllä sekin muuttuu että sanovat että ei osaa/ymmärrä, mutta taas toisena hetkenä osaa mutta ei uskalla... Viimevuonna heillä oikeestaan on ollut yksi hyvä kaveri hoidossa. Siskolla satunnaisesti jotain tyttökavereitakin. Ja tämä yhteinen kaveri on myös suomenkielinen.
Mutta nyt kun he on menneet eri paikkoihin huoli on vaan näin siskona (itse olen 14 vuotta vanhempi pikkusisaruksia) kasvanut, koska pikkuveli sanoo kotona kuinka ei ymmärrä hoidossa, eikä uskalla puhua kenellekään, saatika leikkiä kenenkaan kanssa. Hän on siis nyt "pienempien" ryhmässä missä hän 4 vuotiaana on vanhempien joukossa. Kotona alkanut käyttäytymään välillä niinkuin vauva, lässyttämään tms, olen alkanut miettimään jos se johtuu siitä ettei saa tarpeeksi huomiota hoidossa. Pikkusiskosta en ole niin huolissani kun hänellä on vanha tuttu paikka, ja se vanha kaverikin, ja nyt sinne on tullut joku uusi suomenkielinen tyttö kenenkaa on.
Pointti tässä on siis se että he ovat "vieraskielisisessä" päiväkodissa. Lapsethan tietenkin voi sanoa vaan että ei osaa eikä ymmärrä mitään (tullut huomattua kun riippuu vähän päivästä millaisia nuokin vastaukset on!)
Itseäni sydäntä riipaisee aina kun kysyy että onko leikkinyt muiden kanssa ja vastaukseksi saa että en uskalla.. Itselläni kun on ollut pienenä kavereita vaikka muille jakaa (olen ollut suomenkielisessä päiväkodissa).. Tämä ruotsinkielinen päiväkoti missä molemmat sisarukset on, on kuitenkin 500m päästä kotoa, ja ensimmäinen suomenkielinen olisi 10km päässä ja eri suunnalla kun työmatkat. Joten paljon helpompaa on pitää lapsia tuossa, mutta eihän mikään oo tärkeempää kun lasten hyvinvointi. Sisarukset ei kuitenkaan jää itkien ikinä päiväkotiin, mutta niinkuin isommillakin niin voi pikkusillakin olla sisällä huono olo, josta voi koitua jotakin traumoja tms.
Itsekkin olin vahvasti sitä mieltä että ainoastaan hyvä juttu on laittaa he ruotsinkieliseen päiväkotiin koska en itse ole ikinä ruotsia osannut. Mutta nyt oon vähän alkanut epäröimään sitäkin kun en missään nimessä halua että niitä pieniä aletaan kiusaamaan tai tulee jotain muuta sosiaalisia traumoja. Ja kaippa se ruotsi kuitenkin pitäisi oppia suht täydellisesti ennen kouluun menoa koska eihän siitä opiskelusta mitään tule jos ei kieltä edes osaa.. Siskolla vielä siihen kaksi vuotta aikaa ja veljellä kolme, onneksi.
Tän keskustelun ideana haluisin kokemuksia jne tilanteista kun lapsi laitettu vieraskieliseen päiväkotiin vaikka kotona puhuttu ainoastaan suomea. Kuinka lapsi on oppinut vai onko oppinut ollenkaan? Kuinka olette tukeneet lapsen kieltä tms? Mielipiteitä ja mietteitä saa myös kertoa tästä asiasta.
"Taustaa": mulla on pikkusisko (07)- ja velipuoli (08). Meillä on eri-isät. Kotona puhutaan pelkkää suomea, sisarusten mummu puhuu satunnaisesti heille ruotsia, mutta ei kokoaikaa. Sisko meni päiväkotiin melkein kaks vuotiaana, kun taas veli 8 kuukautisena. Päiväkoti oli suomenruotsin kielinen mutta enimmäkseen siellä oli ruotsinkielisiä lapsia. Tässä päiväkodissa he olivat parisen vuotta kunnes menivät viime syksynä täysin ruotsinkieliseen päiväkotiin missä oli sitten vanhempia lapsia 4v->. Nyt syksyllä kuitenkin veli siirrettiin toiselle osastolle missä on vanhempien joukossa, ja sisko jäi samaan vanhaan tuttuun paikkaan. Molemmat päiväkodit ovat siis tällähetkellä ruotsinkielisiä.
Oon siskona ollut jo kauan aikaa huolissaan näistä pikkusisaruksista, kun sanovat että ei uskalla puhua hoidossa ruotsia vaikka osaakin. Välillä kyllä sekin muuttuu että sanovat että ei osaa/ymmärrä, mutta taas toisena hetkenä osaa mutta ei uskalla... Viimevuonna heillä oikeestaan on ollut yksi hyvä kaveri hoidossa. Siskolla satunnaisesti jotain tyttökavereitakin. Ja tämä yhteinen kaveri on myös suomenkielinen.
Mutta nyt kun he on menneet eri paikkoihin huoli on vaan näin siskona (itse olen 14 vuotta vanhempi pikkusisaruksia) kasvanut, koska pikkuveli sanoo kotona kuinka ei ymmärrä hoidossa, eikä uskalla puhua kenellekään, saatika leikkiä kenenkaan kanssa. Hän on siis nyt "pienempien" ryhmässä missä hän 4 vuotiaana on vanhempien joukossa. Kotona alkanut käyttäytymään välillä niinkuin vauva, lässyttämään tms, olen alkanut miettimään jos se johtuu siitä ettei saa tarpeeksi huomiota hoidossa. Pikkusiskosta en ole niin huolissani kun hänellä on vanha tuttu paikka, ja se vanha kaverikin, ja nyt sinne on tullut joku uusi suomenkielinen tyttö kenenkaa on.
Pointti tässä on siis se että he ovat "vieraskielisisessä" päiväkodissa. Lapsethan tietenkin voi sanoa vaan että ei osaa eikä ymmärrä mitään (tullut huomattua kun riippuu vähän päivästä millaisia nuokin vastaukset on!)
Itseäni sydäntä riipaisee aina kun kysyy että onko leikkinyt muiden kanssa ja vastaukseksi saa että en uskalla.. Itselläni kun on ollut pienenä kavereita vaikka muille jakaa (olen ollut suomenkielisessä päiväkodissa).. Tämä ruotsinkielinen päiväkoti missä molemmat sisarukset on, on kuitenkin 500m päästä kotoa, ja ensimmäinen suomenkielinen olisi 10km päässä ja eri suunnalla kun työmatkat. Joten paljon helpompaa on pitää lapsia tuossa, mutta eihän mikään oo tärkeempää kun lasten hyvinvointi. Sisarukset ei kuitenkaan jää itkien ikinä päiväkotiin, mutta niinkuin isommillakin niin voi pikkusillakin olla sisällä huono olo, josta voi koitua jotakin traumoja tms.
Itsekkin olin vahvasti sitä mieltä että ainoastaan hyvä juttu on laittaa he ruotsinkieliseen päiväkotiin koska en itse ole ikinä ruotsia osannut. Mutta nyt oon vähän alkanut epäröimään sitäkin kun en missään nimessä halua että niitä pieniä aletaan kiusaamaan tai tulee jotain muuta sosiaalisia traumoja. Ja kaippa se ruotsi kuitenkin pitäisi oppia suht täydellisesti ennen kouluun menoa koska eihän siitä opiskelusta mitään tule jos ei kieltä edes osaa.. Siskolla vielä siihen kaksi vuotta aikaa ja veljellä kolme, onneksi.
Tän keskustelun ideana haluisin kokemuksia jne tilanteista kun lapsi laitettu vieraskieliseen päiväkotiin vaikka kotona puhuttu ainoastaan suomea. Kuinka lapsi on oppinut vai onko oppinut ollenkaan? Kuinka olette tukeneet lapsen kieltä tms? Mielipiteitä ja mietteitä saa myös kertoa tästä asiasta.