Pakkoruotsin tarkoitus on estää suomenkielisiä nuoria oppimasta useampaa vierasta kieltä ja saada sen takia etua suhteessa suomenruotsalaisiin, jotka joutuvat olosuhteiden pakosta opettelemaan suomen. Ihmisillä kuitenkin on vain rajattu kapasiteetti oppia vieraita kieliä. Ja tämä ei ole mikään salaliittoteoria, vaan ihan oikeasti yksi niistä argumenteista, jolla pakkoruotsi aikanaan ajettiin kouluihin.
Alkujaanhan kouluissa ei tarvinnut opetella ruotsia paitsi oppikoulussa, jonka katsottiin jo johtavan vähän korkeampaan virkaan vievälle polulle. Tavalliset duunarit ja muut pulliaiset jatkoivat kansakoulusta kansalaiskouluun ja ammattikouluun ilman mitään tarvetta ruotsille. Sitten 1950-luvulla kouluhallituksessa pähkäiltiin, että onhan maailma taas vähän pienempi ja ihmisiä voisi sivistää myös kielellisesti enemmän, ja kansalaiskouluunkin tuli yksi pakollinen vieras kieli.
Kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius tajusi englannin vaarallisuuden ja esitti painokkaasti pakkoruotsia. Cavonius ymmärsi, että muuten kävisi niin, että ruotsinkieliset lukisivat vieraana kielenä suomea ja suomenkieliset englantia. Tämä syntynyt keskustelu johti lopulta siihen, että ruotsi säädettiin pakolliseksi kaikille peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla. Vieläkin on siis pidempi pätkä suomenkielistä kouluhistoriaa, jolloin pakkoruotsia ei ole ollut kuin tätä nykyistä pakkoruotsiaikaa. Moni ei vaan tätä tajua, vaan kuvittelee pakkoruotsin olleen aina ja olevan jotenkin luonnollinen osa suomalaista yhteiskuntaa.