Suomalaiset on kateellista sakkia

[Ihmettejä]

Kotirouva Lontoossa blogi on herättänyt paljon polemiikkia Vauvan saitilla. Suomalaiset ei kestä jos jollain menee paremmin kuin itsellä. Kotirouva on tosi kaunis ja elää hulppeaa elämää Lontoossa. On nanny, samppaja virtaa ja lentomaileja kertyy. Suomalainen on heti arvostelemassa, jos joku pärjää paremmin. Miksi ihmeessä Suomi on niin täynnä huonolla itsetunnolla varustettua kansalaista?

 

[astrolabe]

Kateellisia ovat sen sijaan, että hankkisvat saman itelle.

 

["vieras"]

Pitääkö nyt sitten tänne levittää tietoa tollasesta blogista?

 

["vieras"]

Paremmin?

 

["vieras"]

Mua ärsyttää kaikki blogit mitä oon vilkassu, siksi en niitä luekaan.
Varmasti kyse on puolella juuri ärsyyntymisestä, ei kateudesta.

 

["..."]

Ko. Blogia en ole lukenut, mutta tuosta kateudesta olen kyllä samaa mieltä. Jos jollakulla menee hyvin työssä/rahallisesti/parisuhteessa, saa kyllä kateutta joka taholta osakseen.

 

[Data]

Tuo pahansuopa kateus on turhan yleistä Suomessa. Täällä palstalla osa on jopa kateellisia työttömille. Sen sijaan hyvä kateus joka on lähempänä ihailua on hyvästä. Silloin kateus on voimavara, kun yritetään pyrkiä samaan tai yli kuin toinen.

Esimerkiksi jos naapurin auto on parempi, niin jotkut haukkuvat naapuriaan ja epäilevät toisen elävän yli varojen. Taikka sitä että naapurin lapset ovat heitteillä kun toinen on hirmuinen materialisti. Hyvällä tavalla kateellinen taas alkaa säästämään omaa sutoa varten, kehuu naapurin hyvää valintaa ja pyytää päästä koeajolle.

 

["Vieras"]

Muuten ihan jees tuo ajatus, että kateellisten pitäisi hankkia sama itselle, mutta kun ottaa maapallon kantokyvyn huomioon, niin eihän se ole mahdollista. Edes niiden osalta, jotka tuollaista elämää haluavat, saati koko maapallon väestön.

Se ei kai kuitenkaan ollutkaan se pääpointti tässä. Ei kukaan jaksa vihastella semmoisista asioista, jotka eivät jotenkin itseä kosketa, joten kateudestahan tuo varmasti kumpuaa. Ja kateus kumpuaa pohjimmiltaan lähinnä tyytymättömyydestä omaan elämään. Se taas mahdollistaa kateuden semmoisiakin asioita kohtaan, jotka eivät edes ole omia tavoitteita. Ja koska kateus ei ole hyväksyttävää, se naamioidaan halveksunnaksi.

Aika moni on jumissa sen kanssa, ettei edes itse tiedä, mitä elämältään haluaa. Sitten on helppoa istua tekemättä mitään oman elämänsä eteen ja kiukutella niille, jotka tietävät ja tekevät.

 

[Birgitte]

Totta on se, että kateus on suomalaisten perisynti, mutta suomalaiset ovat myös hirveän kärkkäitä leimaamaan kateudeksi tyytyväisyyden omasta elämästä, vaikka sillä ei olisikaan hulppeita puitteita. Jos tykkää elää maltillisesti ja omasta halusta vaatimattomasti, ja kehtaa vielä sanoa tämän ääneen, on muiden mielestä "kateellinen" ja "kyllä sä oikeasti haluat, muttet vaan myönnä" ym. Miksi suomalaisilla on niin pakonomainen tarve kuvitella, että kaikki tahtovat sen hulppean talon Lontoosta, nannyn ja niitä lentokilometrejä? Miksi? En ymmärrä.

Esimerkiksi minä ja avovaimoni emme kumpikaan ole koskaan olleet kiinnostuneita matkustamisesta tai ulkomailla asumisesta, mutta ihmiset vaan yrittävät tyrkyttää meille omia unelmiaan ja kuvittelevat, että salaa mekin tahdomme samaa, vaikka emme tahdo. Tätä en käsitä yhtään sen enempää kuin toisten elämästä kadehtimistakaan. Tehdään kaikki omasta elämästämme juuri sellainen kuin itse tahdomme, ja jätetään kadehtiminen tai toisten unelmien pakkotyrkyttäminen kokonaan pois, niin meille jää enemmän energiaa havitella sitä mitä itse tahdomme. Kaikki ei ole kateutta, kaikki eivät ole kateellisia, eivätkä kaikki oikeasti tahdo sitä kimallusta ja niitä miljoonia.

 

["Vieras"]

Aika yleistä Suomessa? Kai se sitten oikeasti on niin. Juontaako tuo nyt sitten juurensa siitä, että täällä näkyy vieläkin köyhyyden ja kurjuuden, ehkä osittain genetiikankin seurausta, että kasvatut (tai sen puute) on tuonut ihmisille kuormaa, jonka kantaminen näkyy lievimmillään pahansuopuutena ja kateutena, räikeimmillään väkivaltana ja itsetuhona.

Omaa sukuani ajatellessani ei voi olla tulematta mieleen, että sotatraumatkin omalta osaltaan vaikuttavat elämään vielä kolmannessa sukupolvessakin. Kun sodasta palanneet miehet ovat kasvattaneet lapsensa traumojensa vaikutuksen alaisina, ne traumat ovat periytyneet, ja koska nuo lapset ovat pitäneet kieroutuneita arvoja oikeana, he ovat siirtäneet vääristyneen maailmankuvan omille lapsilleenkin.

 

[HAUKOTUS]

Mä ole Birgitten linjoilla. Esim mä en ole koskaan halunnut asua ok-talossa, ydinperheessä, olla pojan ja tytön äiti jne. Mutta jos sanon sen ääneen, minut leimataan oitis kateelliseksi ja katkeraksi, koska kaikkienhan on haluttava elää juuri niin, kaikki muut tavat ovat vääriä.

En haluaisi myöskään olla kotirouva lontoossa, en haluaisi olla edes rikas, koska mulle riittää pienet rahat, en shoppaile edes vaatteita, ostan vaatteen vain kun on ihan pakko, inhoan vaateostoksia. Mihin sen kaiken rahan tunkisin. Korut ei kiinnosta, en käytä. Autot ei kiinnosta, typeriä peltikoteloita. Talot ei kiinnosta, kuten jo sanoinkin.
Rahat menevät vain ruokaan ja pakollisiin laskuihin siis. En pidä edes matkustelusta, vaan viihdyn kotisohvalla, en jaksaisi edes kyläillä.

Olen onnellinen. En ole kateellinen. Mutta joskus mua voi ärsyttää ihmiset, jotka olettavat kaikkien olevan kateellinen aapeen mainitseman kaltasille ihmisille, koska se nyt ei vaan ole totta.