Suojelusenkeli oli mukana...

[sydämenlyöntejä jäi väliin]

menin eilen hakemaan tyttöä perhepäivähoidosta. Kävelin pitkää suoraa ja näin että meidän tytön näköinen tyttö tuli pihasta, meni kävelytien yli ja suunnisti suoraan autotielle. Tajusin että se oli meidän tyttö ja odotin että milloin hoitaja tulee. Tässä vaiheessa jo juoksin ja huusin tyttöä, joka sitten ääneni kuultuaan pysähtyi ja katsoi, missä äiti huutaa. Loppumatkan kävelin nopeasti mutta varovasti ettei tyttö luule että kyseessä on hippaleikki ja lähde juoksemaan uudestaan. Kun sain tytön syliin, hoitaja tuli ja sanoi että tyttö oli karannu avoimesta ulko-ovesta, kun hänen tarkkaavaisuus oli hetkeksi häiritty.
Illalla hoitaja laittoi viestiä, pyysi anteeksi. Hänellä oli tosi paha mieli. Oli soittanutkin vielä mutta olin jo nukkumassa.
En ole edes halunnut ajatella mitä olisi käynyt, jos olisin tullut minuutinkin myöhemmin... Niin vaan tuli mieleen se tapaus, jossa tytön kanssa samanikäinen 2-vuotias poika karasi jokeen ja hukkui.
Enkeleitä on olemassa, nyt olen siitä varma.

 

[vieras]

No onneksi tulit juuri silloin paikalle, noi lapset on todella vikkeliä, multa iteltä viikolla 2,5v pääsi livahtamaan lähes valtatie 3 jonka vieressä asutaan. Sen verran on tiestä varoiteltu ettei uskaltanut mennä tielle saakka. Pyörällä meni pikkutietä ja kun ei mäkeen jaksanut polkea, niin lähti juoksemaan. Huusin ja juoksin, mutta olisi ehtinyt tielle saakka, ellei hänen omat aivonsa olisi alkaneet raksuttaa.

 

[sisukasmami]

onneksi on enkeleitä, itse kiitän joka ilta suojelus enkeliämme :heart: uskon kyllä niihin, nimittäin meillä on ollut pojalla varsinkin niin monta vaara tilannetta, että suojelus enkeleitä on ollut olemassa :heart:

 

[vieras]

Onneksi ei käynyt pahemmin. Muistelen vieläkin kauhulla aikaa kun oma tyttöni oli 2- vuotias ja karkaili jatkuvasti. Nyt ikää kolme ja rauhoittunut huomattavasti.