Kun meidän esikoinen oli tuollainen kaksivuotias ja aika hyvä suustaan jo silloin, olimme isossa marketissa kylmäkaapissa ostamassa maitoja. Siinä meidän edellä tuuppaili ostoskärryjään aika pullukka mies, joka kumartui jostain alahyllyltä ottamaan tavaraa kärryynsä. Takapuolellaan hän siirsi meidän ostoskärryä, jossa esikoinen istui. Meidän poika katsahti miestä ja laukaisi: "Heipparallaa, housut pallaa!". Mies nousi siitä äkkiä, katsoi punastuen ja jatkoi matkaansa.
Jos aikuinen tuommoisen pienen sanomisista loukkaantuu, ei ymmärrä lapsista paljonkaan. Sitten on eri asia, kun ollaan tekemisissä isompien kanssa. Viisivuotiaalta jo odotetaan ihan erilaista kielenkäyttöä.
Joskus olin lasten kanssa Järvenpään Prisma-keskuksessa ja menimme hissillä ostoskärryn kanssa alas parkkihalliin. Samassa hississä oli eläkeikäinen mies, joka kysyi lapsilta, mistä nämä ovat kotoisin. Poika vastasi sanoen sen pienen paikkakunnan jolla asumme. Mies oikein tuhahti ja käänsi päänsä pois. Vitsi piilee siinä, että lapsemme ovat ulkomailta adoptoituja ja siis tummia. Minusta on päivän selvää, että lapsi vastaa olevansa kotoisin sieltä, missä asuu, ei sieltä, missä on syntynyt lähes 10 vuotta sitten.
