A
Amor
Vieras
Olen ollut nykyisen avokki kanssa yhdessä 15 vuotta. Juttu lähti käyntiin ns. laastarisuhteena. Meillä on ollut hyvätkin hetkemme, mutta olen jotensakin koko ajan ollut tyytymätön suhteeseen. Avopuolisoni on itsekäs. Lentää harrastuksesta harrastukseen ja vaatii itselleen omaa aikaa monta tuntia vuorokaudessa. Meillä on yksi lapsi. Lähtee kavereiden kanssa reissuun ilmoittaen mulle siitä juuri lähdön hetkellä. Tai laittaa lapsen hoitopäivän päätteeksi mummolaan, että saa harrastaa.
Itse tykkäisin tehdä asioita perheenä. Kaipaan kosketusta ja hellyyttä sekä älykkäitä keskusteluja. Hellyyttä saan vain peiton alla. Mutta tarvitsisin sitä päivittäin.
Tapasin kaksi vuotta sitten työkuvioissa kotipaikkakunnalta olevan miehen. Sen jälkeen tämä mies on kummitellut ajatuksissani lähes päivittäin. Tiedän, että miehelläkin on tunteita minua kohtaan, vaikka olemmekin tavanneet vain satunnaisesti ja näistä ei ole keskusteltu. Mutta sen jälkeen olemme tietoisesti hakeutuneet toistemme tielle. En tiedä mikä miehessä vetää minua puoleensa. Onko se kohteliaat tavat ja käytös vai mikä?
Menetin viime viikolla hyvän ystävävi ja tämän jälkeen olen ajatellut voinko elää elämäni näin. Kadunko loppu elämäni, jos päästän tämän miehen nyt menemään. Tosin en voi elää näinkään puolittaista elämää. Roikkua tässä ja miettiä mitä, jos. Olen miettinyt tätä päivät pitkät. Haluaisin kysyä tältä toiselta mieheltä hänen fiiliksistään. Olenko tulkinnut hänet oikein jne. Mutta voiko aikuisiällä lähestyä toista näin.
Olen yrittänyt keskustella omista toiveistani mieheni kanssa, mutta mies muistaa asiat sen päivän ja karkaa sitten harrastuksilleen. Meillä on uusi, kiva koti jne., mutta onko se riittävä syy jäämiselle. Jospa jostakin löytyisi joku joka huomioisi minutkin.
Ja voitte uskoa, että olen pohtinut sitäkin miltä minusta tuntuisi, jos mieheni tekisi minulle jotain tällaista tai käyttäytyisi kuin minä ja tunnustaa täytyy, että se olisi minulle omalla tavallaan helpotus. Vapauttava päätös.
Itse tykkäisin tehdä asioita perheenä. Kaipaan kosketusta ja hellyyttä sekä älykkäitä keskusteluja. Hellyyttä saan vain peiton alla. Mutta tarvitsisin sitä päivittäin.
Tapasin kaksi vuotta sitten työkuvioissa kotipaikkakunnalta olevan miehen. Sen jälkeen tämä mies on kummitellut ajatuksissani lähes päivittäin. Tiedän, että miehelläkin on tunteita minua kohtaan, vaikka olemmekin tavanneet vain satunnaisesti ja näistä ei ole keskusteltu. Mutta sen jälkeen olemme tietoisesti hakeutuneet toistemme tielle. En tiedä mikä miehessä vetää minua puoleensa. Onko se kohteliaat tavat ja käytös vai mikä?
Menetin viime viikolla hyvän ystävävi ja tämän jälkeen olen ajatellut voinko elää elämäni näin. Kadunko loppu elämäni, jos päästän tämän miehen nyt menemään. Tosin en voi elää näinkään puolittaista elämää. Roikkua tässä ja miettiä mitä, jos. Olen miettinyt tätä päivät pitkät. Haluaisin kysyä tältä toiselta mieheltä hänen fiiliksistään. Olenko tulkinnut hänet oikein jne. Mutta voiko aikuisiällä lähestyä toista näin.
Olen yrittänyt keskustella omista toiveistani mieheni kanssa, mutta mies muistaa asiat sen päivän ja karkaa sitten harrastuksilleen. Meillä on uusi, kiva koti jne., mutta onko se riittävä syy jäämiselle. Jospa jostakin löytyisi joku joka huomioisi minutkin.
Ja voitte uskoa, että olen pohtinut sitäkin miltä minusta tuntuisi, jos mieheni tekisi minulle jotain tällaista tai käyttäytyisi kuin minä ja tunnustaa täytyy, että se olisi minulle omalla tavallaan helpotus. Vapauttava päätös.