Suhteesta ukkomieheen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "MiuMau"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"MiuMau"

Vieras
Nyt on sitten ystävä lähtenyt naimisissa olevan miehen pyöritettäväksi. Mies asuu perheineen ulkomailla, mutta käy työmatkoilla Suomessa. Ystäväni on se lämmin syli ja työmatkojen treffi. Olen nähnyt tuota liikematkalaisten sivuelämää ja paljon. Harvassa on ne kerrat, että miehet olisivat lopulta niin tosissaan. Mitäpä tässä voi toivoa? Kaverille tsemppiä suhteeseen toivoen, että siitä kasvaa jotain kunnollista ja todellista, vaiko kolauttaa airolla päähän ja sanoa, että herää nyt tähän todellisuuteen ja mieti mihis oot pääsi pannu.
 
Riippuu vähän, mitä ystäväsi haluaa. Jos ei itsekään toivo mitään sen kummempaa, niin mikäs tuossa. Mutta jos kuvittelee, että tuosta joku elämänpituinen suhde muodostuu, niin kannattanee yrittää saada järkeä hänen päähänsä.
 
[QUOTE="mä";22622641]perheen rikkoja... hyi helkatti![/QUOTE]

Tämä on kyllä niiiiin vaikea monen naisen ymmärtää, mutta kukaan eikä mikään ei voi rikkoa perhettä ulkopuolelta, kyllä se rikkoutuminen lähtee aina perheen sisältä.
 
Tämä on kyllä niiiiin vaikea monen naisen ymmärtää, mutta kukaan eikä mikään ei voi rikkoa perhettä ulkopuolelta, kyllä se rikkoutuminen lähtee aina perheen sisältä.

Ehei, kyllä se toinen nainen on perheen rikkoja kun näiden 'ykkösnaisten' miehet on tahdottomia, aivottomia tossukoita jotka ei osaa itse muodostaa mielipiteitä saati sanoa niitä ääneen :) Siihen vaan joku akka tulee väliin ja huiskis, katos kun ei se mies osaa ajatella vaan pillu vetää sitä puoleensa kuin magneetti, eihän se sen miehen vika ole!
 
[QUOTE="pörri";22622685]Ehei, kyllä se toinen nainen on perheen rikkoja kun näiden 'ykkösnaisten' miehet on tahdottomia, aivottomia tossukoita jotka ei osaa itse muodostaa mielipiteitä saati sanoa niitä ääneen :) Siihen vaan joku akka tulee väliin ja huiskis, katos kun ei se mies osaa ajatella vaan pillu vetää sitä puoleensa kuin magneetti, eihän se sen miehen vika ole![/QUOTE]

molempien!
Mutta mitä sellasen naisen päässä liikkuu, joka tietää että mihellä on perhe ja pieniä lapsia?
 
Sinkku ei ole vastuussa tekemisistään kenellekään muulle kuin itselleen. Kaikkein viimeiseksi ihmisille, joita ei millään tasolla tunne. Vastuu perheen rikkomisesta on aina yksin pettäjän.

Odotan jo innolla, kuinka joku vastaa: "niin niin, mutta jos kukaan nainen maailmassa ei antaisi noille miehille, niin ne pysyisivät kotona ja uskollisina ja onnellisina". Just juu, varmasti.
 
Pakko todeta, mä en kunnioita pettäjämiehiä pätkääkään, enkä myöskään naisia, jotka alkaa suhteen perheellisen miehen kanssa. Kaveri oli osasyyllinen erään miehen avioliiton rikkoutumiseen, aloin kyllä katsella häntä hieman eri vinkkelistä kun asian kertoi.

Miten kukaan viitsii ottaa itselleen moisen nuljaskan, joka pettää vaimoaan? Sitten kuvittelee, ettei samaa voi tapahtua itselle. Niinpä niin.
 
Joo. Oon maannut varattujen miesten kanssa, mutta mitään parisuhteita en lähtisi kuvittelemaankaan. Se on jo naiviutta. Enpä toisaalta haaveilekkaan perinteisestä parisuhteesta.

Ja ajattelinko vaimoa ja lapsia? En. Rehellisesti sanottuna ei ole kiinnostanut. En toisaalta ole halunnut miesten perheestä ja parisuhteesta mitään tietääkkään. Yhden vaimon kanssa olen jälkeenpäin tutustunut, kyllähän se vähän ahdistaa. (Ei siis tiedä miehensä ja mun historiasta.) Ystävän miehen kanssa en menisi sänkyyn.
 
Sinkku ei ole vastuussa tekemisistään kenellekään muulle kuin itselleen. Kaikkein viimeiseksi ihmisille, joita ei millään tasolla tunne. Vastuu perheen rikkomisesta on aina yksin pettäjän.

Odotan jo innolla, kuinka joku vastaa: "niin niin, mutta jos kukaan nainen maailmassa ei antaisi noille miehille, niin ne pysyisivät kotona ja uskollisina ja onnellisina". Just juu, varmasti.

Pah! Niinpä niin emmehän me kukaan ole vastuussa teoistamme, joiden tiedämme aiheuttavan tuskaa toisille ihmisille - puistatattavaa. Tottakai suurin vastuu ja häpeä on pettävällä puolisolla ja hänen tulisi joko erota puolisostaan tai keskittyä omaan suhteeseensa ja jättää kolmannet osapuolet rauhaan.

Ihan turhaa kuitenkaan väittää ettei kolmannella osapuolella ole mitään vastuuta, vaikka hän tietää kumppanillaan olevasta puolisosta. Täysin moraalitonta toimintaa myös kolmannelta osapuolelta. Nykyään on vain muotia väittää, että kenelläkään ei ole vastuuta oikein mistään ja jokainen huolehtikoon vain itsestään.Kaikilla on vain oikeuksia, mutta velvollisuuksia muita kohtaan ei sitten muka olekaan. Niin pahan ja kylmän maailmanko me haluamme lapsillemme vai voisiko jokainen todella vastata omista teoistaan ja pyrkiä olemaan loukkaamatta ja vahingoittamatta muita omilla valinnoillaan.

Tehkää muille se minkä toivoisitte itsellennekin tehtävän.
 
Tällainen kolmantena pyöränä oleminen rikkoo mun arvomaailmaa kohtaan. Onkin vähän vaikeeta suhtautua tilanteeseen. Ystävänä haluaisin olla iloinen siitä, että kaverini on onnellinen. Hän ei ole ollut rakkaudessa erityisen onnekas oikein koskaan ja tiedän, että hän sisimmässään toivoisi löytävän sen oikean.

Hän ei vartavasten ole hakenut ukkomistä, mutta sellainen sattui hänen kohdalleen. Mikä minä olen sanomaan etteikö se voi olla se oikea. Haluaisin siis kannustaa ja iloita. Mutta se, että mies on naimisissa ja perheellinen, on aikamoinen "mutta". Olen niin paljon noita ketkuja kaksoiselämää viettäneitä nähnnyt kun olen asunut ulkomailla itsekin ja ollut työn puolesta tekemisissä erilaisten liikematkalaisten kanssa. Ja aika huonot osakkeet on liian monilla heistä. Itse arvostan täyttä rehellisyyttä parisuhteessa ja sitä, että asiat puidaan ja suhde päätetään ennen kuin sännätään toiseen.

En usko kyllä myöskään siihen, että suhteeseen tukeva nainen olisi suhteen rikkoja. Se voi olla se lopullinen niitti, mutta ei koskaan se ainoa syy. Kyllä suhteessa on asiat pielessä jos siihen pääsee mukaan kolmansia osapuolia. Niin se vain on. Ehkä liian kova pala nieltäväksi niille kelle näin käy mutta näin se vain on.

Joka tapauksessa nyt on vähän vaikeeta suhtautua kaveriin. Ei se musta fiksua käytöstä oo hältäkään. Tuntuu vähän itsekkäältä ja epätoivoiseltakin tuollainen käytös. On kuitenkin kyse varatusta miehestä, jolla on se vastuu omalle perheelle ja lapsilleen. Niin kauan kun tuollainen vastuu on olemassa, ei hänen mukana olo ole kyllä mitenkään asiallista. Kyllä se vähän antaa sellaisen kylmänkiskoisen kuvan kaverista kun hällä on sydäntä moiseen. Tavallaan olen siis pettynyt nähdessäni tämän luonteenpiirteen hänessä.

Silti pitäisi kai tukea toista ja hän odottaa jollain tasolla hyväksyntääkin tilanteelle. Mutta kun ei se oikein natsaa mun arvomaailman kanssa ja jopa pelkään, että hän jos kuka tässä saa lopulta sormilleen. Pitäiskö mun sitten suojella ja takoa järkeä vai koettaa hyväksyä hänen valintansa ja olla ystävä, joka osaa olla iloinen hänen puolestaan.
 
Fuckbuddy...molemminpäin, jos hyvin toimii, so what? Elämään kun vaan mahtuu niin paljon kaikkea niillä jotka sitä elää. Uskollisuutta kun nyt vaan on niin monenlaista...
 
Aika monen ajatukset on mustavalkoisia ennen kuin on itse kokenut vastaavaa.

Näin oli ennen minunkin, mutta ei ole enää. Monessa asiassa on harmaansävyt mukana ja asioilla on vähintään kaksi puolta ja kaksi näkökantaa.

Kun on joskus menettänyt jotain todella tärkeää, rakasta, niin sen jälkeen voi helpompaa luopua monesta muusta vähemmän tärkeästä. Ketään kun ei voi totisesti tässä maailmassa omistaa eikä väkisin pitää...
 
Pah! Niinpä niin emmehän me kukaan ole vastuussa teoistamme, joiden tiedämme aiheuttavan tuskaa toisille ihmisille - puistatattavaa. Tottakai suurin vastuu ja häpeä on pettävällä puolisolla ja hänen tulisi joko erota puolisostaan tai keskittyä omaan suhteeseensa ja jättää kolmannet osapuolet rauhaan.

Ihan turhaa kuitenkaan väittää ettei kolmannella osapuolella ole mitään vastuuta, vaikka hän tietää kumppanillaan olevasta puolisosta. Täysin moraalitonta toimintaa myös kolmannelta osapuolelta. Nykyään on vain muotia väittää, että kenelläkään ei ole vastuuta oikein mistään ja jokainen huolehtikoon vain itsestään.Kaikilla on vain oikeuksia, mutta velvollisuuksia muita kohtaan ei sitten muka olekaan. Niin pahan ja kylmän maailmanko me haluamme lapsillemme vai voisiko jokainen todella vastata omista teoistaan ja pyrkiä olemaan loukkaamatta ja vahingoittamatta muita omilla valinnoillaan.

Tehkää muille se minkä toivoisitte itsellennekin tehtävän.

Minä kirjoitin harvinaisen suoraan, että vastuu perheen rikkomisesta on pettäjällä. Ja sinä vedät siitä sen johtopäätöksen, että minun mielestäni kukaan ei ole vastuussa mistään. Huokausten huokaus.
 

Similar threads

Yhteistyössä