Suhteessa ja toinen sairastuu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Avovaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Avovaimo

Vieras
Onko kellään kokemuksia miten suhteen käy kun toinen osapuoli sairastuu ms-tautiin? onko kumppani lopettanut suhteen vai onko suhde parantunut? entä seksi elämä,onko muuttunut? itselläni todettiin ms-tauti ja nyt kumppani miettii josko suhteemme loppuu tähän. taitaa pelätä että joudun pyörätuoliin nopeasti ja etten selviytyisi normaali elämästä. minulla 2 ala-aste ikäistä lasta,pelkää joutuvansa huolehtimaan heistä jos en itse pysty,hän ei ole lasten isä.
 
Kaikkee sitä ihmiset miettii !! Eikö Rakkauden pidä kestää kaikki mitä eteen tulee, jos ei kestä, silloin se ei ollut rakkautta...
Onko kellään kokemuksia miten suhteen käy kun toinen osapuoli sairastuu ms-tautiin? onko kumppani lopettanut suhteen vai onko suhde parantunut? entä seksi elämä,onko muuttunut? itselläni todettiin ms-tauti ja nyt kumppani miettii josko suhteemme loppuu tähän. taitaa pelätä että joudun pyörätuoliin nopeasti ja etten selviytyisi normaali elämästä. minulla 2 ala-aste ikäistä lasta,pelkää joutuvansa huolehtimaan heistä jos en itse pysty,hän ei ole lasten isä.
 
Viimeksi muokattu:
Asiahan pitää selvittää lasten isän kanssa, että hän ottaa lapset huoltaakseen, jos sinä et kykene siihen. Näin joka tapauksessa erosit sitten tai et.

Kumppanillasi on varmaankin huoli siitä kuinka huonoon kuntoon sinä menet, tuleeko hänestä sinun hoitajasi ja millaiseksi suhteenne sitten muuttuu.

Puhukaa. Rehellisesti.
 
Taudin eteneminen on yksilöllistä. Terveillä elämäntavoilla ja hyvällä lääkityksellä pärjää pitkälle. Sitä paitsi eihän niitä lapsia olla sinulta ottamassa pois pelkän MS-taudin takia, vaan jos tauti etenee nopeasti, niin sitten saat yhteiskunnalta tukitoimia, jotta pärjäät lasten kanssa. Eihän MS-tauti ole tosiaankaan verrattavissa esim. alkoholismiin!!!

Meillä naapurissa oli n. 15 vuoden ajan perhe, joista miehellä oli MS-tauti. Alussa ihmettelimme, kun mies nilkutti koiraa ulkoiluttaessa aina ja vaimo oli se, joka kiipesi tikapuille ja teki muutenkin ns. miesten töitä, kunnes naapurit kertoivat, että miehellä on ko. tauti. Hyvin ehtivät lapsetkin kasvaa isoiksi tuo n. 15-v aikana, kunnes mies alkoi olla sen verran huonossa kunnossa, että muuttivat kerrostaloon, jossa ei tarvitse tehdä lumitöitä jne. Nyt miehellä on henkilökohtainen avustaja silloin, kun vaimo käy töissä. Lapset ovat jo muuttaneet joitakin vuosia sitten pois kodista. Varmasti heilläkin oli ajoittain rankkaa, mutta sitkeydellä, (mustallakin) huumorilla ja rakkaudella pärjäsivät. Nyt en enää tiedä heistä juuri mitään, kun ovat muuttaneet pois.
 
Tapaan työssäni paljon erilaisia neurologisesti sairaita tai vammautuneita. Oli kyseessä sitten mikä tahansa tauti tai vamma, on eteneminen - tai joissakin tapauksissa toipuminen - yksilöllistä. Esim. MS-tautiin sairastunut pystyy useimmiten elämään (lähes) normaalia elämää, ja olemaan töissäkin eläkeikään asti. Teidän kannattaisi miehesi kanssa perehtyä MS-tautiin, sen etenemiseen ja sen mukanaan tuomiin vaikutuksiin.

Joskus sairastuminen/vammautuminen tuo mukanaan sen, ettei parisuhde sitä kestä. Usein asia menee niin päin, että sairastunut/vammautunut tekee erossa aloitteen, hän kokee, ettei halua olla taakaksi jne.

Tunnen vain muutaman MS-tautia sairastavia. Heistä parhaiten tunnen kaksi naista, joista toinen on nyt 70-vuotias ja asuu edelleen yksin kotonaan. Hän työskenteli täysaikaisesti lähes eläkeikään ja osa-aikaisena sitten eläkeikään asti. Toinen on nyt viisissäkymmenissä, ja hän on myös täysipainoisesti työelämässä. Heistä kumpikaan ei tarvitse apuvälineitä tms. Molemmilla on välillä sairaslomia MS:n oireiden vuoksi, mutta onhan sitä toisaalta "terveetkin" välillä sairaslomalla.
 
Onko kellään kokemuksia miten suhteen käy kun toinen osapuoli sairastuu ms-tautiin? onko kumppani lopettanut suhteen vai onko suhde parantunut? entä seksi elämä,onko muuttunut? itselläni todettiin ms-tauti ja nyt kumppani miettii josko suhteemme loppuu tähän. taitaa pelätä että joudun pyörätuoliin nopeasti ja etten selviytyisi normaali elämästä. minulla 2 ala-aste ikäistä lasta,pelkää joutuvansa huolehtimaan heistä jos en itse pysty,hän ei ole lasten isä.


Suhde?
 
Viimeksi muokattu:
on paljon asiasta puhuttu,mies tietää jonkun ms tautiin sairastuneen ja sairastunut on mennyt 3 vuodessa heikkoon kuntoon.siihen vedoten pelkää minulle käyvän samoin. yhteisiä lapsia ei ole, lapsilleni on varahoitaja olemassa varmuuden vuoksi.itse en tautia pelkää, mies suunnittelee suhteen päättämistä, myös hänen isänsä suosii suhteen lopettamista. mielestäni asia ei kuulu hänen vanhemmilleen. mies asunut omillaan jo useita vuosia.
 
on paljon asiasta puhuttu,mies tietää jonkun ms tautiin sairastuneen ja sairastunut on mennyt 3 vuodessa heikkoon kuntoon.siihen vedoten pelkää minulle käyvän samoin. yhteisiä lapsia ei ole, lapsilleni on varahoitaja olemassa varmuuden vuoksi.itse en tautia pelkää, mies suunnittelee suhteen päättämistä, myös hänen isänsä suosii suhteen lopettamista. mielestäni asia ei kuulu hänen vanhemmilleen. mies asunut omillaan jo useita vuosia.

Asutte siis perheenä yksissä? Ja vanhemmat kommentoi noin ??!!Minä en myöskään ymmärtäisi miten toisen isä voi tietää teidän perheelämän parhaan paremmin kuin te ? Auttaako tämä sinun avomiehesi myös isää niin että pelkää auttajansa karkaavan muualle?

Minusta liittymällä ms-potilasjärjestöön ja sieltä saadulla infolla olisi miehellesikin paljon apua.
Mutta niin kuin täällä sanottiin jokainen on yksilö sairautensa kanssa.

Itse erosin miehestä koska hänestä ei ollut auttamaan mitään sen kerran kun apuja tarvitsin. Itse olin auttanut pelastanut hänet monet kerrat esim- diabeteksen sekavuudessa. Mutta kun minä tarvitsin apua en sitä Herra hidalgolta saanut. Se riitti minulle. Paskaa ei kannata auttaa . Mutta sinä tuskin olet itsekäs paskiainen ??
 
Viimeksi muokattu:
Asuimme yhdessä puoli vuotta jonka jälkeen mies halusi minut ja lapseni pois,syyksi sanoi ettei osaa asua perheenä. no muutin pois ja suhde jatkunut niin että olen lasten kanssa viettänyt viikonloput hänen luonaan. harvemmin hän meillä on yötä ollut,oisko yhden ollut , korkeintaan kaksi tänä vuonna. kyllä hän isäänsä auttaa välillä, hämmästyin kun viime viikonloppuna hän kertoi isänsä sanomisen. olisi appiukko ehdokas voinut minulta kysyä mitä sairauteni on.saapa nähdä miten suhteen käy.
 
Asuimme yhdessä puoli vuotta jonka jälkeen mies halusi minut ja lapseni pois,syyksi sanoi ettei osaa asua perheenä. no muutin pois ja suhde jatkunut niin että olen lasten kanssa viettänyt viikonloput hänen luonaan. harvemmin hän meillä on yötä ollut,oisko yhden ollut , korkeintaan kaksi tänä vuonna. kyllä hän isäänsä auttaa välillä, hämmästyin kun viime viikonloppuna hän kertoi isänsä sanomisen. olisi appiukko ehdokas voinut minulta kysyä mitä sairauteni on.saapa nähdä miten suhteen käy.

Minusta mies ei kuulosta oikein kyvykkäältä ihan tavalliseenkaan parisuhteeseen, jos kerran kokee perhe-elämän raskaana ja halusi lähteä pois puolen vuoden yhdessäasumisen jälkeen. Sitä taustaa vasten en yhtään ihmettele, että hän ei myöskään jaksaisi sellaista perhe-elämää, jossa sinä et pysty tekemään normaaleja asioita, vaan hänen pitäisi tehdä myös ns. naisten töitä.

Jotenkin kuulostaa siltä, että kun menet lastesi kanssa hänen luokseen viikonloppuisin, niin sinä ostat ruoat, teet niistä hyvää sapuskaa, mies saa seksiä ja siinä sivussa mies "sietää" lapsiasi ja heistä aiheutuvaa meteliä ja vaivaa. Kun lähdette pois, viet mukanasi lasten likaiset vaatteet ja ehkä jopa imuroit, tiskaat astiat ja laitat kodin kuntoon. Sorry, jos luen rivien välistä väärin! Jos otaksun oikein, niin mieshän on tilanteessa se, joka on hyötynyt tilanteesta ja sinä olet se, joka raataa viikonloppuna ihan yhtä paljon kuin arkenakin.

MS-tautia sairastavanakin sinä olet hyvä kumppani jollekulle. On niitäkin miehiä, joille sairaus ei ole este.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta mies ei kuulosta oikein kyvykkäältä ihan tavalliseenkaan parisuhteeseen, jos kerran kokee perhe-elämän raskaana ja halusi lähteä pois puolen vuoden yhdessäasumisen jälkeen. Sitä taustaa vasten en yhtään ihmettele, että hän ei myöskään jaksaisi sellaista perhe-elämää, jossa sinä et pysty tekemään normaaleja asioita, vaan hänen pitäisi tehdä myös ns. naisten töitä.

Jotenkin kuulostaa siltä, että kun menet lastesi kanssa hänen luokseen viikonloppuisin, niin sinä ostat ruoat, teet niistä hyvää sapuskaa, mies saa seksiä ja siinä sivussa mies "sietää" lapsiasi ja heistä aiheutuvaa meteliä ja vaivaa. Kun lähdette pois, viet mukanasi lasten likaiset vaatteet ja ehkä jopa imuroit, tiskaat astiat ja laitat kodin kuntoon. Sorry, jos luen rivien välistä väärin! Jos otaksun oikein, niin mieshän on tilanteessa se, joka on hyötynyt tilanteesta ja sinä olet se, joka raataa viikonloppuna ihan yhtä paljon kuin arkenakin.

MS-tautia sairastavanakin sinä olet hyvä kumppani jollekulle. On niitäkin miehiä, joille sairaus ei ole este.


Tuo kirjoituksesi meni melkein kaikilta osin nappiin. no ruuat on yhdessä ostettu ja välillä kokkaa mies, minä kyllä siivoan ja yleensä otan pyykkimme mukaan. viime aikoina olen tarkoituksella vähentänyt hänen luonaan siivousta sekä pyykinpesua. varsinkin välillä tuntuu että jos jonkun mainoslehdenkin pöydältä siirrän pois niin hän huomattuaan sen kommentoi et mihin laitoit sen,en ole lukenut sitä. itse en pidä siitä että roskapostimainokset lojuu viikot pöydillä,ruokapöytäkin välillä täys tavaraa niin ettei mahdu edes ruokakassia tyhjentämään. niin olen itsekkin miettinyt että taidan olla hänelle vain siivooja. en kyllä ymmärrä miksi ms-tauti voi olla hänelle niin vaikea, eihän se edes tartu.lapset ovat jo koululaisia joten heidän hoitaminenkin on jo helppoa. tarvinnee kait etsiä mies jolle kelpaa sairastunut äiti ja tenavat.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta kuulostaa siltä, että SINUN pitäisi jättää miesystäväsi, ei toisin päin. Rohkeutta sinulle, löydät varmasti sairaudestasi huolimatta hyvän miehen, joka ei pelkää MS-tautia vaan haluaa seistä rinnallasi myös vaikeina hetkinä.
 
Minusta kuulostaa siltä, että SINUN pitäisi jättää miesystäväsi, ei toisin päin. Rohkeutta sinulle, löydät varmasti sairaudestasi huolimatta hyvän miehen, joka ei pelkää MS-tautia vaan haluaa seistä rinnallasi myös vaikeina hetkinä.

Pakko kommentoida tähän sen verran, että seurustelin myös mihen kanssa, jolla oli ms, enkä tiennyt siitä ennen seurustelun aloittamista. Joka tapauksessa rakastin häntä niin paljon, ettei olisi ollut väliä vaikka hän olisi invalidisoitunut kokonaan, en olisi koskaan jättänyt häntä. Minulla oli kuitenkin omia ongelmia, joihin hänellä taas ei riittänyt ymmärrystä, vaikka minä ymmärsin hänen ongelmiaan. Kai se on niin, että ihmisiä roikkuu eritasoisissa parisuhteissa, ja voi olla niin että toinen rakastaa täysillä, kun taas suhteen toisella osapuolella on muut motiivit, vaikkapa sitten ilmainen siivous (!). Ap, saat sympatiani, en ymmärrä ollenkaan tuollaista hyötyajattelua että vain terve(enä pysyvä) kumppani kelpaa.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi naiset alistuvat tuollaisiin suhteisiin?! Näet että mies ei sinua rakasta, pitää vain ilmaisena piikanaan, miksi siedät sellaista?

Uskon, että kun jätät hänet, löydät sellaisen miehen, joka rakastaa sinua, ei se ms-tautisi välttämättä haittaa miestä joka rakastaa. Tunnen erään naisen, joka sairastui 30 v. sitten ms:ään, ei se paljon häntä haittaa.

Tee rohkea teko, älä mene enää miehen luo, vaikka aluksi tuntuisi vaikealta, uskon että olet onnellisempi. Luulen miehen anelevan sinua luoksesi, kun kaipaa taas siivousapua, mutta älä mene!
 

Yhteistyössä