Suhdetta takana 6kk - jatkaisitko?

up...

 

No en.

 

Ei mies tule tuosta muuttumaan. Jaksoin toivoa ja uskoa että lapseni isä hellittäisi työkiireitään kunhan lapsi kasvaa ja rahatilanne helpottaa. Näin ei käynyt vaan hän etsi UUSIA kiireitä. Tajusin asian kun huomasin että kiireet perustuvat vapaaehtoisuuteen, mies taas perustelee ettei ole muka vaihtoehtoja.

On ihmisiä jotka ovat työnarkomaaneja tai muuten eivät hallitse elämäänsä. Työ ja pakonomainen harrastelu voivat olla huumeita siinä missä alkoholi, uhkapelit, vieraat naiset tms. Yhteiskunnallisesti hyväksymme työnarkomanian paremmin vaikka tosiasiassa se on perheen ja läheisten ihmisten laiminlyöntiä. Sama on ylimääräiset harrasteet. Eikö miehesi ensisijainen rooli ole olla lapsille isä ja puolisolle läsnä? Niitä sotaleikkejä ehtii leikkiä vanhemmalla iälläkin.

Pidä huoli ettet katkeroidu tässä yhtälössä. Menevä mies tietää sitä että sinä tulet olemaan sidottu kotiin ja lapsiin kun toinen menee ja elää onneaan asioiden kautta, ei ihmisten.

Minä en ikikuuna suostuisi tähän mutta olen jäänyt nalkkiin. En suosittele sinulle. Mies voi olla ihana mutta ei tuollainen tukka putkella menoillaan juokseminen ole pohjimmiltaan muuta kuin itsekkyyttä joka on helposti valjastettavissa jaloihin päämääriin kuten työntekoon tai maanpuolustukseen.

 

Ei mies tule tuosta muuttumaan. Jaksoin toivoa ja uskoa että lapseni isä hellittäisi työkiireitään kunhan lapsi kasvaa ja rahatilanne helpottaa. Näin ei käynyt vaan hän etsi UUSIA kiireitä. Tajusin asian kun huomasin että kiireet perustuvat vapaaehtoisuuteen, mies taas perustelee ettei ole muka vaihtoehtoja.

On ihmisiä jotka ovat työnarkomaaneja tai muuten eivät hallitse elämäänsä. Työ ja pakonomainen harrastelu voivat olla huumeita siinä missä alkoholi, uhkapelit, vieraat naiset tms. Yhteiskunnallisesti hyväksymme työnarkomanian paremmin vaikka tosiasiassa se on perheen ja läheisten ihmisten laiminlyöntiä. Sama on ylimääräiset harrasteet. Eikö miehesi ensisijainen rooli ole olla lapsille isä ja puolisolle läsnä? Niitä sotaleikkejä ehtii leikkiä vanhemmalla iälläkin.

Pidä huoli ettet katkeroidu tässä yhtälössä. Menevä mies tietää sitä että sinä tulet olemaan sidottu kotiin ja lapsiin kun toinen menee ja elää onneaan asioiden kautta, ei ihmisten.

Minä en ikikuuna suostuisi tähän mutta olen jäänyt nalkkiin. En suosittele sinulle. Mies voi olla ihana mutta ei tuollainen tukka putkella menoillaan juokseminen ole pohjimmiltaan muuta kuin itsekkyyttä joka on helposti valjastettavissa jaloihin päämääriin kuten työntekoon tai maanpuolustukseen.

Kiitos erittäin viisaasta tekstistäsi. Olet varmasti hyvin pitkälti oikeassa.

Mahtaisiko mies laittaa elämänsä enemmän "sekaisin", mikäli hän rakastuisi oikein kunnolla? Paljon hän ei ole historiastaan puhunut, kun on kaiken kaikkiaan hiljainen, mutta aina hänen kiireensä ja yhteisen ajan puute ovat olleet ongelma.

 

Ap päivittää:

Olimme viikonlopun yhdessä. Minulla lapset mukana, hänellä ei, kuten on sovittukin (ja edelleen sama ajatus molemmilla, että he eivät tule vielä ikuisuuksiin sopeutumaan mihinkään uusiin kuvioihin, edes tutustumaan). Meillä tuntui kaikilla olevan oikein mukavaa, ei siis mitään vaaleanpunaista, vaan realistista peruselämää lasten kiukutteluineen ja nukkumaanmenon venymisineen vieraassa paikassa, mutta myös kivaa yhteistä tekemistä ja aikuistenkin aikaa. Mieskin ilmaisi olevansa onnellinen ja nauttivansa minusta ja jopa meistä...
...ja katsoi kalenteria, että voisimme nähdä huhtikuussa seuraavan kerran pikaisia työpäivänaikananäkemisiä lukuun ottamatta. Hänellä on työmatkaa, kisamatkaa, kertausharjoituksta (jonne kuulema tulee sotilaspoliisi hakemaan jollei mene) ja Juttelimme pitkään kauniisti ja rauhallisesti, vaikka se miehen mielestä turhaa olikin, lopputuloksena, että miehen mielestä syyllistän epäreilusti häntä ja että eihän tässä mitään ihmeellistä saati hätää ole.Vastaukseen mitä hän haluaisi hän vastasi minut.
Vahvistui kyllä ajatus, että hän ei halua minua tarpeeksi.

 

Ap päivittää:

Olimme viikonlopun yhdessä. Minulla lapset mukana, hänellä ei, kuten on sovittukin (ja edelleen sama ajatus molemmilla, että he eivät tule vielä ikuisuuksiin sopeutumaan mihinkään uusiin kuvioihin, edes tutustumaan). Meillä tuntui kaikilla olevan oikein mukavaa, ei siis mitään vaaleanpunaista, vaan realistista peruselämää lasten kiukutteluineen ja nukkumaanmenon venymisineen vieraassa paikassa, mutta myös kivaa yhteistä tekemistä ja aikuistenkin aikaa. Mieskin ilmaisi olevansa onnellinen ja nauttivansa minusta ja jopa meistä...
...ja katsoi kalenteria, että voisimme nähdä huhtikuussa seuraavan kerran pikaisia työpäivänaikananäkemisiä lukuun ottamatta. Hänellä on työmatkaa, kisamatkaa, kertausharjoituksta (jonne kuulema tulee sotilaspoliisi hakemaan jollei mene) ja Juttelimme pitkään kauniisti ja rauhallisesti, vaikka se miehen mielestä turhaa olikin, lopputuloksena, että miehen mielestä syyllistän epäreilusti häntä ja että eihän tässä mitään ihmeellistä saati hätää ole.Vastaukseen mitä hän haluaisi hän vastasi minut.
Vahvistui kyllä ajatus, että hän ei halua minua tarpeeksi.

Miehen pitäisi ehdottomasti hylätä lapset, irtisanoutua töistä, lopettaa kaikki harrastukset ja muukin toiminta kun nainen osuu kohdalle.

 

Minusta on outoa haluta parisuhdetta, jos sille on aikaa vain joka toinen kuukausi vuorokauden...

 

Kyllä ilmaisia panopuita käytetään hyväksi jos vain joku siihen alistuu.

 

Minusta on outoa haluta parisuhdetta, jos sille on aikaa vain joka toinen kuukausi vuorokauden...

Samaa mieltä. Jos sinulle riittää tapailu muutaman kerran vuodessa niin jatka. Jos taas haluat oikean parisuhteen, niin se ei tuon miehen kanssa taida onnistua, koska hän ei ole valmis karsimaan menoistaan yhteisen ajan vuoksi. Sääli sinänsä jos palikat muuten loksahtelee paikoilleen,mutta tuo on asia joka ei yleensä myöhemmin parane, päinvastoin.

 

Samaa mieltä. Jos sinulle riittää tapailu muutaman kerran vuodessa niin jatka. Jos taas haluat oikean parisuhteen, niin se ei tuon miehen kanssa taida onnistua, koska hän ei ole valmis karsimaan menoistaan yhteisen ajan vuoksi. Sääli sinänsä jos palikat muuten loksahtelee paikoilleen,mutta tuo on asia joka ei yleensä myöhemmin parane, päinvastoin.

Niinpä. Poikkeuksellisen hyvältä on tuntunut, mutta kerroin hänelle, että en halua olla mikään vaiva, jonka vuoksi tarvitsee "uhrautua" ja joka täytyy tunkea johonkin väliin kalenterissa. Juuri kuten joku kirjoitti, yritti hän todella jalosti perustella vastuuntuntoisuuttaan mitä maanpuolustukseen ja hillittömään työntekoon tulee.

Aina aiemmin olen minä ollut "syytetyn" penkillä liiallisen itsenäisyyteni ja haastavan elämäni/kiireideni/vastuideni vuoksi. En siis tarvitse paljoa, enkä ole mikään vieressä kyhnääjä. Kuitenkin kun ei edes kerran kuukaudessa onnistu ja oikeastaan kun lapsetkin ovat jo teinejä, jotka nukkuvat tai ovat omissa huoneissaan koko päivän, en oikein ymmärrä sitäkään, miksi heidän suhteensakin hän ei voisi miettiä jotakin. Toisaalta hienoa, että ottaa lapset vahvasti huomioon, arvostan sitä ja niinhän teen minäkin, mutta sitten täytyy myös ymmärtää, että kaikkea ei vain voi saada.

 

Jos miehellä on noin paljon kaikkia erilaisia juttuja mitkä täyttää kalenteria niin voihan se olla vaikeaa löytää sitä yhteistä aikaa jos oikein mistään ei pahemmin voi tai halua aina karsia. Ap:n nyt täytyy vaan miettiä haluaako jatkaa tuossa suhteessa vai haluaako toisenlaista suhdetta. Itse en haluaisi noin harvoin nähdä ja ehkä sitä olisi jo lapsienkin kanssa viettänyt enemmän aikaa tai ainakin tutustunut heihin jo jonkin verran. Toisaalta sitten kun näette noinkin harvoin niin jarruttaako sekin sitä miehen lapsiin tutustumista miehen puolelta.

 

Minusta aikuisen ihmisen ei voi olettaa alkavan 6kk jälkeen järjestelemään elämäänsä uusiksi rakkauden vuoksi, eli en sinänsä pidä outona sitä, ettei ole luopunut harrastuksistaan tai etsiskellyt uutta työpaikkaa/-tehtäviä.

Mutta noin muuten sun täytyy miettiä, mitä ITSE haluat.
Jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti työnarkomaaneja, eli vapaallakin täytyy olla jotain "tähdellistä" tekemistä, eikä pysähtyä juuri osata ja/tai haluta.
Haluatko semmosta?
Olla ehkä ikuisesti ikävissäsi himassa pyörittämässä omaa arkeasi, johon ei harrastuksia edes mahdu?

 

hmm tulipa mieleen et ne joilla elämässä pelkkä duuni niin niitten kaa ne keskustelut on yleensä kaikkein ahistavimpia kun. Ne puheen aiheet on duuni ja koulu ja ne samat joka kerta . en siis tiädä tässä geississä olevien ihmisten puheen aiheita kunhan tuli mieleen ehkä kun oma faijja hirvee duuni narkkati ja ai vittu yleensä siitä mitä duunia mä teen ja mitä se ja siinä se eroovaisuuus mut siis vaikeuksia jutella muista jutuista ja joskus vähän vaik vittu sekoilla grrr duuninarkkarit niitten sydämmeen pitää puhkasta sillain hellästi et ne tajuu ees hetken sit seuraavana päivänä taas ne samat jutut. nää jutut tuli itelle mieleen duuninarkkareista.

 

Työnarkomaanin vaimo jatkaa vielä:

Jos miehen pitää etsiä aikaa sinulle kalenterista niin ei se mitään hyvää lupaa. Olet prioriteettilistan pohjalla. Tottakai mies väittää haluavansa sinut, kunhan toki hoitaa työn, harrastukset, lapset, Suomen maanpuolustuksen, jne. Varsinkin Suomen maanpuolustus rappioituu herkästi kun yksi ihminen siitä vetäytyy esim. perhesyiden vuoksi.

Aika huono selitys tuo että sotilaspoliisit tulevat muka hakemaan. Kertausharjoituksiin ei tarvitse mennä kunhan etukäteen ilmoittaa syyn, esim työ- tai perhesyyt riittävät tähän hyvin. Minä sen tiedän kun olen armeijan reservissä ja muutamissa kertausharjoituksissakin käynyt, tuollainen valehtelu ja liioittelu ei uppoaisi meikäläiseen.

Tuo on joku seksisuhde tai lämmin kainalo silloin kun miehelle sopii. Teidän "suhde" ei anna sinulle mitään, ei huomioi sinun tunteitasi tai tarpeitasi. Mietipä rehellisesti oletko tosiaan onnellinen tähän järjestelyyn. Sinulla on kaikki oikeus kaivata halailuja ja useampia näkemisiä, sitä kaipaa normaalit ihmiset yleensäkin. Mies ei vaikuta olevan kovinkaan tosissaan. Kunhan on joku hollilla, saa edes sen kerran kahdessa kuukaudessa...

Ei tuosta saa normaali ihminen mitään irti. Ihme jos tyydyt tuohon.

 

Ei jatkoon

 

Millaiset tunteet ap:lla itsellään on miestä kohtaan ja millaista suhdetta yleensäkin haluaa.
Riittääkö noin vähäiset näkemiset.

 

Millaiset tunteet ap:lla itsellään on miestä kohtaan ja millaista suhdetta yleensäkin haluaa.
Riittääkö noin vähäiset näkemiset.

Minulla on ollut hyvä olla, siksi olisin halunnut tavata miestä enemmänkin. Hän on ujo, rauhallinen ja hiljainen, ja selittänyt käyttäytymistään sillä, eikä sillä, etteikö haluaisi minua tavata enemmänkin. Nyt tosiaan kun hän katsoi kalenterista aikaa minulle, niin sanoin, että itse asiassa en kyllä halua olla joku aikatauluun väkisin ja vaivalla erikseen laitettava vaiva. En myöskään halua olla se, jota varten täytyy varta vasten järjestää vapaata aikaa. Sanoinkin, että jos on näin vaikeaa, niin ei tarvitse nähdä ollenkaan.

Yleensä minulle on riittänyt vähäinen näkeminen. Olen itse pyörittänyt arjen ja ollut itsenäinen. Tarvitsen tilaa ja olen kova tekemään töitä itsekin. Nyt kuitenkin menee omankin rajani yli jo. Ei parin kuukauden välein tapaamiset, jotka nekään eivät ole edes koko viikonloppuja, ole mitään.

Ei tuo maanpuolustus enää uppoa. Outo juttu, ettei kertonut siitä jo alunperin. Yhtäkkiä niitä vain on seuraavanakin viikonloppuna "kyllähän minä sulle siitä sanoin".

Mitä seksisuhteeseen tulee, niin ei hän hae ketään sitä varten. Hänen mielestään parisuhde on paljon muutakin. Ei minulla hyväksikäytetty olo tässä ole ollut, mutta toisaalta ei kyllä sellainenkaan, että olisin mitenkään ainutlaatuinen.

 

Kyllä mä vahvasti veikkaan, että miehellä on myös joku toinen nainen jota pyörittää samaan aikaan ja se selittää tuon maanpuolustuskuvion, ja selittäisi senkin, ettei omia lapsiaan halua tuoda mukaan kuvioihin vaikka omat lapsesi ovat jo miehen tavanneet. Onko näitä lapsia edes varmasti oikeasti olemassa? vai meneekö sekin aika jonkun muun naisen kanssa?

 

Kyllä mä vahvasti veikkaan, että miehellä on myös joku toinen nainen jota pyörittää samaan aikaan ja se selittää tuon maanpuolustuskuvion, ja selittäisi senkin, ettei omia lapsiaan halua tuoda mukaan kuvioihin vaikka omat lapsesi ovat jo miehen tavanneet. Onko näitä lapsia edes varmasti oikeasti olemassa? vai meneekö sekin aika jonkun muun naisen kanssa?

Olen minä lapset nähnyt ja ilmeisesti kyllä maanpuolustuskuviokin on totta. En kuitenkaan osaa oikein olla epäilemättä miehen kiinnostusta. Olen myös tullut petetyksi aina,joten siksikin epäilen.
Keskustelujen jälkeen hän järjesti viime viikonlopunkin yhteiseksi. Minulle ei kuitenkaan välity,että hän olisi tosissaan. Toisaalta saan ristiriitaisia signaaleja:hån mainitsi,että saattaisi olla mustasukkainen,koska en edes kerro kenellekään seurustelevani ja oli miettinyt jotakin kesään ajoittuvaa juttua,johon liittyisin.En kerrokaan kuitenkaan hänestä kenellekään,enkä aiokaan kertoa.En usko,että tämä jatkuu.Minulla on epävarma olo,eikä hän suostu/osaa puhua.Yhdessä on hyvä olla,mutta erillään on hyvin epäileväinen ja tyhjä olo mitä tähän suhteeseen tulee.