Suhde varattuun: Miten tässä näin kävi!?

[harmaana, ei uskalla nimellä]

En ole mikään vakiokirjoittelija palstalla, joten tuskin tietäisitte nimimerkkiäni, mutta koska joku tuttu saattaa sen tietää niin en nyt paljasta.

Kiinnostais kokemukset!

Tutustuin tuossa pari kuukautta sitten mieheen (32v) eräässä yökerhossa. Hän oli kaveriporukassa, mukava, ei sormusta, osasi olla itsevarma ja vaikka hän nyt ei parhaimman näköinen tapaus varmaan ollutkaan niin sai kuitenkin kiinnostumaan. Emme tehneet mitään sen kummempaa kuin tanssimme ja juttelimme. Drinkkejä hän ei tarjonnut, mikä tavallaan lisäsi kiinnostusta lisää. Mainitsen tämän vain siksi, että mietin onko muilla millaisia kokemuksia.

Noh... lyhyestä virsi kaunis. Yhteystiedot vaihdettiin ja tapailtiin. Tapaamiset olivat ihan oikeasaan milloin vain... iltapäivisin, perjantai-illan treffit tai mitä nyt ikinä. Ei oltu kuitenkaan siinä vaiheessa, että mentäisiin miehen kotiin enkä minäkään häntä kotioni päästänyt - aluksi. En osannut epäillä mitään.

No sitten tietysti kevään korventamana ihastuin ja ihastuneenahan sitä alkaa tivata mieheltä asiaa kuin asiaa. Ja selvisi, että hän onkin varattu!

Olen ihan hajalla. En kysy neuvoja, ja olen moralisoinut itseäni ja saanut moralisointia kavereiltani ihan tarpeeksi. Ja teille, jotka ette sano, että tämä on suhde... kyllä se siihen asti meni.

Haluan vain kysyä: Oletteko te koukussa varattuun? Myös sellaiset, kokemukset ois kiva kuulla, jossa olette jo tienneet, että mies on varattu ja siitä huolimatta lähteneet mukaan suhteeseen? Tai tunnetteko jonkun, joka olisi näin saanut itsensä sotkettua verkkoihin? Kun lähdit suhteeseen varatun miehen (no miksei naisenkin) kanssa, tiesitkö hänen parisuhdestatuksensa?

Ja mitä sitten tapahtui? Miten selvisitte? Jätit? Otit? Odotit turhaan?

 

[aloittaja taas...]

ai niin mikä oli osapuolten ikä tapahtumahetkellä? sekin olisi kiva tietää. onko tää vaan meidän ikäisille tyypillistä? vai olenko tuomittu aina tähän? Itse olen siis 25v ja mies tosiaan sen 32.

 

[Anonyymi]

Olen ollut koukussa varattuun. Kaiken piti olla viatonta ja helppoa, kuinkas sitten kävikään... Suhde kesti kolmisen vuotta, yllärilapsenkin tekaisin. Irtautumionen siitä oli helvetin vaikeaa mutta onnistui lopulta. Minä olin siis loppujenlopuksi tuo jättävä osapuoli. Mies elää edelleen perheensä kanssa.

Ai niin, mä olin tuolloin 25, toinen osapuoli 30v.

Saa kivittää.:saint:

 

["vieras"]

Jätin heti kun sain tietää olevan varattu - onneksi. Säästin eniten omia tunteita ja epäilen, että tollaisella alulla suhdekin olisi tuhoontuomittu. Ainoa mikä jälkeenpäin (nyt itse pitkässä suhteessa eläneenä) harmittaa on se, etten käräyttänyt miestä vaimolleen, jolla olisi ollut oikeus tietää mitä miehensä puuhailee.

 

["vieras"]

edellisestä unohtui ne iät: itse olin 24 ja mies 35. En tiedä onko mies edelleen yhdessä vaimonsa kanssa tai onko tullut lapsia, jutusta jo monta vuotta aikaa.

 

["vieras"]

Itse en koskisi pitkällä tikullakaan mieheen, joka tekee puolisolleen noin.

 

[aloittaja taas...]

[QUOTE="vieras";26614756]Jätin heti kun sain tietää olevan varattu - onneksi. Säästin eniten omia tunteita ja epäilen, että tollaisella alulla suhdekin olisi tuhoontuomittu. [/QUOTE]

Iso kiitos vastauksesta. Eli sinulla periaatteessa ei ehtinyt tunteet vielä sekoittua? Käsitinkö oikein? noin mäkin epäilen.

 

[pipi]

Olen ollut ihastunut varattuihin ja ne varatut myös minuun, mutta oma moraalini ei ole kestänyt viedä asiaa pidemmälle. Olen ajatellut, että siinä vaiheessa, kun ihminen kadottaa itsekunnioituksensa, hänellä ei ole enää mitään. Mielummin kärsin rakkaudentuskan kuin omantunnontuskan.

 

[aloittaja taas...]

Olen ollut ihastunut varattuihin ja ne varatut myös minuun, mutta oma moraalini ei ole kestänyt viedä asiaa pidemmälle. Olen ajatellut, että siinä vaiheessa, kun ihminen kadottaa itsekunnioituksensa, hänellä ei ole enää mitään. Mielummin kärsin rakkaudentuskan kuin omantunnontuskan.

Kiitos "pipi".

Eli sama kysymys uudestaan:
Tiesitkö ihastuessasi, että hän on varattu vai vasta tapaillessasi?

 

[aloittaja taas...]

Kiitos "pipi".

Eli sama kysymys uudestaan:
Tiesitkö ihastuessasi, että hän on varattu vai vasta tapaillessasi?

Ei nyt mennyt ihan putkeen mun kysymys uudestaan eli tarkoitin tietysti että tiesitkö jo tapaillessasi, että hän on varattu vai vasta ihastumisen JÄLKEEN? .. huhhuh... oon niin hädässä tän kanssa että sanat sekoo.

 

[pipi]

Kiitos "pipi".

Eli sama kysymys uudestaan:
Tiesitkö ihastuessasi, että hän on varattu vai vasta tapaillessasi?

Itse tiesin alunperin. Minusta ihastus ei katso sitä, onko toinen varattu vai ei. Jatkotoimenpiteet on sitten se ainut, johon voi vaivoin vaikuttaa.

 

[aloittaja taas...]

[QUOTE="vieras";26614776]Itse en koskisi pitkällä tikullakaan mieheen, joka tekee puolisolleen noin.[/QUOTE]

Niinpä! Se multa unohtuikin mainita, että itse olen aina ajatellut TÄSMÄLLEEN noin. Mullakin on selkeä järjellinen periaate "minähän en varattuihin sekaannu!". Jos olisin tuon tiennyt, niin alussahan olisi ollut helppo perääntyä.

Mutta sitten kun ihastuin, niin se yhtäkkiä ei olekaan niin helppoa! Ja siis en tarkoita mitään pieniä perhosia vatsassa vaan siis semmoista kunnon ihastumista kun ollaan kuitenkin jo tehty vaikka mitä yhdessä ja luulin että tässä mennään ihan vapaina kumpikin - kyllähän te tiedätte!

Ja se mua kiinnostaakin, että onko joku pystynyt vielä ihastuttuaankin heittämään pyyhkeen kylmästi kehään? Miten te teitte sen?

 

["vieras"]

Niinpä! Se multa unohtuikin mainita, että itse olen aina ajatellut TÄSMÄLLEEN noin. Mullakin on selkeä järjellinen periaate "minähän en varattuihin sekaannu!". Jos olisin tuon tiennyt, niin alussahan olisi ollut helppo perääntyä.

Mutta sitten kun ihastuin, niin se yhtäkkiä ei olekaan niin helppoa! Ja siis en tarkoita mitään pieniä perhosia vatsassa vaan siis semmoista kunnon ihastumista kun ollaan kuitenkin jo tehty vaikka mitä yhdessä ja luulin että tässä mennään ihan vapaina kumpikin - kyllähän te tiedätte!

Ja se mua kiinnostaakin, että onko joku pystynyt vielä ihastuttuaankin heittämään pyyhkeen kylmästi kehään? Miten te teitte sen?

Kyllä itselleni olisi edelleen kylmää vettä niskaan tieto perheestä... mies olisi silloin jotain ihan muuta kuin antoi ymmärtää. Eikä asiaa parantaisi vaimoni ei ymmärrä minua tulkutukset.

Tuollaisen salaaminen ei ole mikään pikkujuttu... arvostan itseäni enemmän kuin varatun miehen hätävaraa.

 

["vieras"]

Niinpä! Se multa unohtuikin mainita, että itse olen aina ajatellut TÄSMÄLLEEN noin. Mullakin on selkeä järjellinen periaate "minähän en varattuihin sekaannu!". Jos olisin tuon tiennyt, niin alussahan olisi ollut helppo perääntyä.

Mutta sitten kun ihastuin, niin se yhtäkkiä ei olekaan niin helppoa! Ja siis en tarkoita mitään pieniä perhosia vatsassa vaan siis semmoista kunnon ihastumista kun ollaan kuitenkin jo tehty vaikka mitä yhdessä ja luulin että tässä mennään ihan vapaina kumpikin - kyllähän te tiedätte!

Ja se mua kiinnostaakin, että onko joku pystynyt vielä ihastuttuaankin heittämään pyyhkeen kylmästi kehään? Miten te teitte sen?

Oletko ajatellut, että mies petti pahasti vaimonsa lisäksi myös sinut?

 

[aloittaja taas...]

[QUOTE="vieras";26614907]Kyllä itselleni olisi edelleen kylmää vettä niskaan tieto perheestä... mies olisi silloin jotain ihan muuta kuin antoi ymmärtää. Eikä asiaa parantaisi vaimoni ei ymmärrä minua tulkutukset.

Tuollaisen salaaminen ei ole mikään pikkujuttu... arvostan itseäni enemmän kuin varatun miehen hätävaraa.[/QUOTE]

Oletko ollut ihastunut varattuun mieheen ja tiennyt vasta ihastuttuasi hänen perheestään?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26614916]Oletko ajatellut, että mies petti pahasti vaimonsa lisäksi myös sinut?[/QUOTE]
Juuri näin. Haluatko todellakin petollisen miehen, miehen, johon et voi luottaa - koskaan?

 

[..]

Varattu on aika vaivaton tapaus, siltä saat parhaat palat (huonot puolet säästetään vaimolle) eikä se notku jatkuvasti vahtimassa sun tekemisiäsi. Mitä tulee vaimon pettämiseen niin se on sen äijän päänsärky ja omantunnon kysymys.

 

["akka"]

Mä löysin netistä miehen joka ilmoitti olevansa sinkku.Tapailtiin,käytiin kahvilla,mies kävi meillä.Tavattiin tosi usein,oltiin yhdessä raflassa ym.Oli seksisuhde ja seurustelusuhde.
Kolme kuukautta ehdittiin tapailla kunnes kerran yhdellä prismareissulla näin miehen siellä työntämässä ostoskärryjä joissa istui noin parivuotias pikkulapsi.Sormus sormessa ja vierellä käveli vaimo viimeisillään raskaana.
Mies veti ihan paniikkiin,rynni kärrynsä kanssa pakoon edeltä naama punaisena.
Soitti mulle parin tunnin päästä että kiitos kun et nostanut kaupassa kohtausta ja kertonut vaimolle.
Käskin haistaa vitun ja katkaisin puhelun.
Sen koommin en ole äijää nähnyt eikä ole yrittänyt yhteyttä ottaa.
Ei käynyt mielessäkään kun julkisesti mun kanssa paljon liikkui että olisi varattu mies.
Mä vihaan pettämistä ja vitutti että olin nelikymppisenä vielä niin sinisilmäinen etten tajunnut tarkistaa taustoja.
Hetken aikaa mietin että ilmoitan vaimolle millainen paskakasa sillä on miehenä mutta jätin tekemättä.

 

[aloittaja taas...]

[QUOTE="akka";26615329]vitutti että olin nelikymppisenä vielä niin sinisilmäinen etten tajunnut tarkistaa taustoja.
Hetken aikaa mietin että ilmoitan vaimolle millainen paskakasa sillä on miehenä mutta jätin tekemättä.[/QUOTE]

Eli sama kysymys: Ehditkö ihastumaan? Sanoit, että seurustelitte eli pitkälle meni, mutta ei seurustelu kaikilla tarkoita ihastumista.

Teit fiksusti koska kyllähän me naisetkin osataan olla petollisia eikä se koskaan ole tommosille pienemmille lapsille kiva.

Tais olla sua nuorempi mies kun toinen lapsi 2v ja toinen syntymätön vielä. Siinä mielessä eri tilanne että pääsit heti eroon etkä kokenut mitään sen kummempaa. Oispa mullekin niin helppoa.

 

["vieras"]

Eli sama kysymys: Ehditkö ihastumaan? Sanoit, että seurustelitte eli pitkälle meni, mutta ei seurustelu kaikilla tarkoita ihastumista.

Teit fiksusti koska kyllähän me naisetkin osataan olla petollisia eikä se koskaan ole tommosille pienemmille lapsille kiva.

Tais olla sua nuorempi mies kun toinen lapsi 2v ja toinen syntymätön vielä. Siinä mielessä eri tilanne että pääsit heti eroon etkä kokenut mitään sen kummempaa. Oispa mullekin niin helppoa.

Ihannemiehesi pettää sekä sinua että vaimoaan, millainen itsetunto sinulla on? Nielet ihan millaisen käytöksen hyvänsä?

Taipumusta läheisriippuvuuteen tai pulaa miehistä?

 

[kyllä]

netissä tutustuin paikkakuntalaiseen mieheen, juteltiin, kertoi eronneensa vasta, yms. tavattiin, seksiä. myöhemmin kertoi edelleen tapailevansa tyttöystävää. oli tämä ikävää, mutta ei se haitannut, koska mies ei täyttänyt kriteereitäni. mutta kyllä minusta tuntui ikävältä painaa varattua miestä tietämättäni. tämä tyttöystävä luuli että olimme ystäviä ja oli vuosia "ilkeitä" katseita kun kylillä kohtasimme

 

[aloittaja taas...]

[QUOTE="vieras";26614985]Juuri näin. Haluatko todellakin petollisen miehen, miehen, johon et voi luottaa - koskaan?[/QUOTE]
Vastaan ehkä myöhemmin.
Oletko koskaan ollut koukussa varattuun ja saitko selville hänen statuksensa vasta ihastuttuasi.

 

["vieras"]

Vastaan ehkä myöhemmin.
Oletko koskaan ollut koukussa varattuun ja saitko selville hänen statuksensa vasta ihastuttuasi.

Huumeisiin/lääkkeisiin ja viinaan ollaan koukussa... etkö hallitse itseäsi... tuollainen ei ole terve pohja parisuhteelle.

 

[aloittaja taas...]

[QUOTE="vieras";26616398]Huumeisiin/lääkkeisiin ja viinaan ollaan koukussa... etkö hallitse itseäsi... tuollainen ei ole terve pohja parisuhteelle.[/QUOTE]

Puitaisiinko ilmiötä ja kokemuksia, eikä minua? En ole edes sanonut olevani koukussa. Kysyin vain. Eihän tämä ole terve pohja parisuhteelle.

Selvennös yksinkertaisemmille: siis nyt on tarkoitus puhua ilmiöstä ja siihen liittyvistä tunteista. Järki varmaan jokaisella raksuttaa. Ei puhuta nyt minusta vaan itse ilmiöstä.