todella hankala tilanne.. haluaisin vain elää serkkuni kanssa normaalia elämää,mutta emme tosiaan voi kertoa.. sukumme on todella paha ja joutuisimme todella koville.. sääliksi kävisi lasteni maineet.. en halua koskaan päästää irti rakkaastani,mutta tiedän sen,että viimeistään kun lapseni kasvavat tarpeeksi vanhoiksi ymmärtääkseen,meidän pitää hillitä itsemme.. lupasimme kerran toisillemme,ettei koskaan päästetä irti toisistamme.. hän sanoi,että vaikka joskus löytäisin uuden miehen,hän haluaisi silti pitää minut lähellä elämässään.. minulla on tunne,ettei tämä pääty koskaan.. tätä voi kutsua oikeaksi rakkaudeksi kun toista kaipaa koko ajan,ajatukset pyörivät vain toisen ympärillä ja haluaa vain toiselle parasta.. rakastan ja kaipaan <3