Enää en voi kun itkeä. Olemme mieheni kanssa olleet samaa mieltä kun lapsia hankittiin, että tekisimme kaikkemme jotta voisin hoitaa heitä kotona mahdollisimman pitkään. Hoitovapaani loppuu elokuussa ja poika on niin allerginen ja astmaatikko, että pelottaa laittaa se muille hoitoon. Perhepäivähoito on ainoa vaihtoehto. Nyt ilmoitin että otan esimieheltä selvää minkälaisissa jaksoissa voisin hakea vielä hoitovapaata, kun sitä jäljellä olisi. Sain sovittua että ottaisin puolivuotta elokuusta eteenpäin ja katsottaisiin sitten tilanne uudestaan. Nyt kun ilmoitin miehelleni, hän sai raivarit ja ilmoitti että enempää lapsia ei sitte tehä kun ei ole rahaa. Mä ymmärrän sen että lainat on maksettava, mutta olemme laskeneet sen että nipistämällä selviämme. Nyt hän ei olekaan valmis uhraamaan lastensa vuoksi enkä tiedä enää mitä tehdä. Ensin ollaan niin samaa mieltä ja joo kyllä me pärjätään ja sit ku olis sen päätöksen hetki ei uskalleta tehä mitään. Ketuttaa ja itkettää enkä osaa enää ajatella mikä olisi parasta.
Sainpas vuodatettua...nyyh
Sainpas vuodatettua...nyyh