suhde koetuksella...taasko annan periksi

Enää en voi kun itkeä. Olemme mieheni kanssa olleet samaa mieltä kun lapsia hankittiin, että tekisimme kaikkemme jotta voisin hoitaa heitä kotona mahdollisimman pitkään. Hoitovapaani loppuu elokuussa ja poika on niin allerginen ja astmaatikko, että pelottaa laittaa se muille hoitoon. Perhepäivähoito on ainoa vaihtoehto. Nyt ilmoitin että otan esimieheltä selvää minkälaisissa jaksoissa voisin hakea vielä hoitovapaata, kun sitä jäljellä olisi. Sain sovittua että ottaisin puolivuotta elokuusta eteenpäin ja katsottaisiin sitten tilanne uudestaan. Nyt kun ilmoitin miehelleni, hän sai raivarit ja ilmoitti että enempää lapsia ei sitte tehä kun ei ole rahaa. Mä ymmärrän sen että lainat on maksettava, mutta olemme laskeneet sen että nipistämällä selviämme. Nyt hän ei olekaan valmis uhraamaan lastensa vuoksi enkä tiedä enää mitä tehdä. Ensin ollaan niin samaa mieltä ja joo kyllä me pärjätään ja sit ku olis sen päätöksen hetki ei uskalleta tehä mitään. Ketuttaa ja itkettää enkä osaa enää ajatella mikä olisi parasta.
Sainpas vuodatettua...nyyh
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 20:38 singa kirjoitti:
Enää en voi kun itkeä. Olemme mieheni kanssa olleet samaa mieltä kun lapsia hankittiin, että tekisimme kaikkemme jotta voisin hoitaa heitä kotona mahdollisimman pitkään. Hoitovapaani loppuu elokuussa ja poika on niin allerginen ja astmaatikko, että pelottaa laittaa se muille hoitoon. Perhepäivähoito on ainoa vaihtoehto. Nyt ilmoitin että otan esimieheltä selvää minkälaisissa jaksoissa voisin hakea vielä hoitovapaata, kun sitä jäljellä olisi. Sain sovittua että ottaisin puolivuotta elokuusta eteenpäin ja katsottaisiin sitten tilanne uudestaan. Nyt kun ilmoitin miehelleni, hän sai raivarit ja ilmoitti että enempää lapsia ei sitte tehä kun ei ole rahaa. Mä ymmärrän sen että lainat on maksettava, mutta olemme laskeneet sen että nipistämällä selviämme. Nyt hän ei olekaan valmis uhraamaan lastensa vuoksi enkä tiedä enää mitä tehdä. Ensin ollaan niin samaa mieltä ja joo kyllä me pärjätään ja sit ku olis sen päätöksen hetki ei uskalleta tehä mitään. Ketuttaa ja itkettää enkä osaa enää ajatella mikä olisi parasta.
Sainpas vuodatettua...nyyh
Meillä useampi lapsi ja olen kotona heidän kanssaan. Mies töissä,meillä on iso asuntolaina ja maksetaan sitä kuussa n. 900 euroa ja kaikki muut menot vielä siihen päälle joka kuukausi ja hyvin pärjätään. Välillä tiukkaa,mut välillä taas helpompaa.
 
olla
Ollakko vaiko eikö olla ? siinäpä vasta kysymys....et ole ainoa tuossa veneessä.Toivon että pysyt päätöksessäsi,penniä venyttämällä selviää.Toki miestäsi huolestuttaa pärjäämisenne.Mutta nyt on pistettävä lapsi (ja kun vielä sairauksia)ykköseksi.Olette itse vähemmällä,lapsi ykköseksi.Kenellekään ei ole eduksi viedä häntä hoitoon sairastelemaan,joudut vain töistä olemaan paljon heti pois,paineita sitten töihin päin :\| kokemusta on........
 
Olisi luullut että hänkin ymmärtäisi kun esikoinen oli hoidossa, oli sillä vuoden aikana 4 keuhkokuumetta ja muut flunssat ja oksutaudit päälle. Jotenki vaan ei jaksa uskoa että tää meni kuitenki tähän. Pakko puhua asiasta ihan ilman lapsia ja saada tää toimimaan. Kiitos vastauksistanne.
 
voimia
Miksi pitää ottaa lainaa ja ruveta asuntoa ostelemaan, jos se pitää tehdä lapsen/lasten kustannuksella? Myykää asunto pois ja menkää vuokralle. Turhaa puhetta, että samalla rahalla maksaa omaa. Kun on vastikkeet, korot ja lyhennykset ja mahd. rempat ym. niin takuulla maksaa ensikädessä lainaa enemmän.
Miehesi on tosi ikävä painostaessaan sinua noin. Ehdota asunnon myyntiä ja katso mitä sitten sanoo.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.01.2007 klo 11:15 voimia kirjoitti:
Miksi pitää ottaa lainaa ja ruveta asuntoa ostelemaan, jos se pitää tehdä lapsen/lasten kustannuksella? Myykää asunto pois ja menkää vuokralle. Turhaa puhetta, että samalla rahalla maksaa omaa. Kun on vastikkeet, korot ja lyhennykset ja mahd. rempat ym. niin takuulla maksaa ensikädessä lainaa enemmän.
Miehesi on tosi ikävä painostaessaan sinua noin. Ehdota asunnon myyntiä ja katso mitä sitten sanoo.
En nyt kommentoi muuten, mutta on pakko sanoa, että nykyään asuntolainaa todellakin saa sellaisislla ehdoilla, ettei vuokralla asuminen välttämättä kannata, puhumattakaan siitä kuinka moni mieluummin maksaa omaa kuin vain jonkun muun asunnon lainasta...

Meillä tilanne on todella se, että muutimme muutama vuosi sitten vuokrarivarista omaan omakotitaloon ja lainanlyhennys sekä muut kulut ovat pienemmät kuukaudessa kuin vuokralla asuessa. Tietysti omassa asunnossa mukaan tulee hiukan toisenlaisia maksuja, kuten kiinteistövero tms. mutta siltikin tämä on myös rahallisesti kannattava valinta. Eikä meillä laina-aikaa silti ole edes venytetty kohtuuttoman pitkäksi, vaan vielä pitäisi ehtiä velattomistakin vuosista nauttimaan. ;)

Ensin tietysti puhut miehen kanssa asioista, mutta kannattaa ihan rohkeasti ottaa yhteyttä pankkiin ja neuvotella lainan maksuohjelmasta. Pankit ovat hyvin joustavia ja pienillä muutoksilla, esim. laina-ajan pidennyksellä tai koron tarkistuksella, saa lyhennyksiä kohtuullisimmiksi. Pankissa osaavat kyllä neuvoa.
 
elzu
Meillä on oltu "tiukilla" kohta jo vuoden verran, koska en saa muuta rahaa kuin lapsilisät ja kahesta lapsesta hoitotukea.

Silti hoidan edelleen kuopusta kotona, koska odottaa paikkaa integroituun ryhmään, pääsee vasta syksyllä.

Hyvin silti pärjätään kun osaa nipistää oikeissa paikoissa ja hankkii vain kaiken tosi tarpeellisen.

Meillä on alusta asti puhuttu, että hoidan lapset kotona niin pitkään kun siihen on tarvetta/halua ja mies käy hankkimassa tienestiä.

näin meillä =)
 
Joo ja meillä onkin nyt kiinni siitä että mies ei uskalla tehdä sitä päätöstä vaikka pankista saisimme maksuvapaatakin. Olemme onnellisia että ostimme tämän asunnon, koska vuokralla maksaisimme jokavuosi enemmän ja omassa on enemmän omaa päätäntävaltaa. Voimme myös itse valita asuinalueen. Mä oon sitä mieltä että elämässä pitäis uskaltaa tehdä suuriakin päätöksiä ja ottaa vaikka se pieni riskikin. Tää on vaan niin kuluttavaa miettiä ja pohtia jne. Nyt täytyy saada tää asia päätökseen ja punnita asioita oikeen urakalla. Eihän tämä maailma kuitenkaan tähän kaadu, mutta joskus täytyy päästä purkaa ihan anonyyminä näit asioit... you know.
 
ei se ihan niin vaan tapahdu, että mä vaan jään. On se mieskin samaa perhettä ja kyllä niinkin tärkeässä asiassa on kuultava kaikkien osapuolten ajatukset. Ei meillä ainakaan ole tapana tehdä aina sitä mitä ite haluaa kysymättä toiselta.
Se suurin ketutus on jo mennyt ja asoita on ruvettu selkeyttämään, joten akuuti vaihe ohitettu...
 
Kikatus
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.01.2007 klo 11:15 voimia kirjoitti:
Miksi pitää ottaa lainaa ja ruveta asuntoa ostelemaan, jos se pitää tehdä lapsen/lasten kustannuksella? Myykää asunto pois ja menkää vuokralle. Turhaa puhetta, että samalla rahalla maksaa omaa. Kun on vastikkeet, korot ja lyhennykset ja mahd. rempat ym. niin takuulla maksaa ensikädessä lainaa enemmän.
Miehesi on tosi ikävä painostaessaan sinua noin. Ehdota asunnon myyntiä ja katso mitä sitten sanoo.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Me maksetaan todella pienellä lyhennyserällä omaa ja vuokraa saatais maksaa varmaan puolet enemmän. Ja kokoajan maksetaan kuitenkin omaan pussiin eikä vuokranantajan. Sitä minäkään en ymmärrä että miks otetaan ylisuuria lainoja ja sit ollaan helisemässä sen maksamisen kanssa. Ainakin tällä alueella missä me asutaan nousee taloja kuin sieniä sateella ja voin vaan kuvitella mitä ne lukaalit maksaa kun neliöitä on joka talossa hirveästi.
 

Yhteistyössä