suhde, kihlaus & epätoivo? - maanikko?!

[Laura.....]

Hei!

Taidan olla sekopää skitsofreenikko hullu. Vai onko muilla ollut samanlaista pulmia? Pitkä pätkä, sori :/

Seurustelen oman ikäisen kanssa, ja parin kk päästä 2v on täysi. Muutin syksyllä koulun perässä toiselle paikkakunnalle, mutta ollaan monta päivää yhdessä per viikko ettei tämä niin kaukosuhde ole. Sitten kesällä-syksyllä on mahdollisuus muuttaa yhteen.

Takana on yksi n. 3,5 vuoden vanha suhde, jossa puolen vuoden päästä suhteen aloituksesta muutin saman katon alle. Kihloihin ei onneksi menty, kun huomasin, ettei mies ollutkaan sitä mitä hain rinnalleni.

Tämä nykyinen suhte kuulostaa hyvältä - mies on fiksu, kotona viihtyvä, kulttuurillinen, hauska, seksi on hyvää ja kaikin puolin hyvä mies (joo, on hänessä vikojakin). Opittueen edellisestä suhteesta tiesin jo suurinpiirtein mitä odotan mieheltä ja mihin kohtiin voisin kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuutta ajatellen...

Ongelmani:
Hinkun naimisiin, Ehkä en pysty ajattelemaan (taloutellisesti) häitä, mutta kihloja voisin viettää. Tahdoisin olla kihloissa hänen kanssaan. Mietin jo kosaisevan häntä, mutta hän torjui sen kun vihjailin siitä. Hänen mielestä kihlaus sopii vasta sitten kun muutetaan saman katon alle ja sitten _katsotaan_.

Satuttaa niin kovin, ettei toinen halua sitoutua sillä lailla. Tästä pakko-päästä-kihloihin -asenteesta on tullut taakkani itselleni eli se masentaa ja saa ajatukseni kärjistymään: tuntuu esim. siltä, että mun on saatava mies kihloihin tai tästä ei tule mitään. Hassua, eikö? Tuntuu, että se on seuraava tehtävä mitä mun_on_pakko tehtä tai tästä ei tule mitään. Tuntuu, että voisin tuosta noin erota, "jos kerran miestä ei kiinnosta niin omapa on mokansa" jne. Oikeesti, kuolisin jos eroaisin hänestä. En voi olla noin tyhmä sentään.

Haluaisin ajatukseni pois tästä kihlauksesta. Miten voisin virittää itseäni? Mitä positiivisia ajatuksia voisin ajatella? Jtn kirjaa tästä aiheesta tai jtn? Ystävien seurassa unohtan tuon kaiken, mutta kun olen vähänkin yksin niin kihlausajatus hiipii mieleen (miksi,miksi..).

Pelkään, että suhde kaatuu siihen, koska viime aikoina olen jopa käyttäytynyt ruinaavasti. Häpeän niin kovasti omaa typeryyttä

Nyt en ole keksinyt muuta helpotusta kuin se, että "kohta seurustelumme kaatuu.. kyllä se loppuu pian.. ei hän tälläistä jaksa. En minäkään," - lauseita ajatuksissaan.

ihana olla näin kahjo

Miksi siis kihloihin? No koska se on jotenkin kunnioittava ele. "Me kuulutaan oikeasti yhteen". Arvostamme toisiamme ja parisuhdettamme ja sitoutumme siihen. Sitten ei enää tarvitsisi pohtia mitä_vikaa_minussa_on_kun_vieläkään_et_ole_kosinnut. Tässä vaiheessa tulee itku Mietin vain sitä, että mitä niissä muissa naisissa on kun heidät on romanttisesti kosittu. Haluaisin niin kovasti tietää, että mitä pitää tehtä toisin, jotta olisi se "elämän nainen".

Voi olla, että itsellä on kiltin tytön asenne ja eivät semmoiset oikein pääse mihinkään.

Huoh. Olen bimbo. Onko tälle jokin nimikin? Toiv. kuolen kun en jaksa tätä

 

[eräs peräs]

Mieti ensin itseksesi, että haluatko sinä oikeasti kihloihin miehen kanssa joka ei halua kanssasi kihloihin? Onko sellaisella kihlauksella tulevaisuutta, johon toinen osapuoli on painostettu.

Kihlaus on kuitenkin lupaus avioliitosta. Kenties poikaystäväsi ei ole vielä valmis moiseen sitoutumiseen ja ottaa asian sille kuuluvalla vakavuudella.

Oletteko vielä edes asuneet yhdessä missään vaiheessa?

 

[ja ikää oli?]

15 v?

 

[Leena]

Just joo, ei ketään saa pakottaa kihloihin ja jos nyt oikein patistelet ja koko ajan vain tolkutat miehelle tästä aiheesta voi ollakin ettei sun kauaa tartte enää vinkua sitä.Sehän nostaa kytkintä ja lähtee nostelemaan.

Sinun pitää nyt vain suunnata energiasi aivan muihin asioihin, ei se kihloihin meneminen ole elämän ja kuoleman asia jos muuten juttu luistaa.Koeta kasvaa aikuiseksi.

 

[Keski-ikäinen venla]

Et voi pakottaa toista sitoutumaan jos hän ei halua. Vaatimalla ja muistuttamalla häntä jäät pian yksin. Jos sinä vaan et ole hänen mielestään Se Oikea, minkäs sille voit! Sitäpaitsi yksi tai kaksi sormusta eivät "takaa" yhtään mitään, eivät tuo sitä onnea eivätkä sido ihmisiä toisiinsa yhtään sen enempää. Elävätkö naiset pilvilinnoissa vai olenko minä liian paljon elämää nähnyt...

 

[kihluuu]

Kihlautumisesta tulee pahimmillaan mieleen entinen ystäväpariskunta, jotka riitelivät usein ja raivokkaasti. Joka kerta sormukset lensivät mielenosoituksellisesti sormista. Kerran jopa taskulampun kanssa etsittiin sormusta, kun nainen oli heittänyt sen parvekkeelta alas. Ei kovin tervettä ja aikuismaista.

Luulen, että haluat elämältäsi pohjimmiltaan perinteisiä asioita kuten kihlaus, häät, lapsi/lapsia jne. Niissä ei sinänsä ole mitään väärää. Entisaikoina asiat etenivät kuitenkin hyvin kaavamaisesti eli suukkojakaan ei vaihdettu ennen kihlausta ja sänkyyn pääsi vasta avioiduttuaan. Nykyään naisilla ei ole tuollaista "kiristyskeinoa", kun seksiä annetaan jopa heti ensimmäisellä tapaamisella. Miehesi ehkä kuuluu siihen joukkoon, että hänen elämänsä ei muutu mitenkään, menittepä kihloihin tai ette.

Jos joskus haluatte lapsia, niin pidä huoli, että pääset naimisiin ennen sitä, jotta saat niitä unelmiasi toteutettua.

Käytännössähän kihlaus ei muuta elämäänne mitenkään. Toisaalta onko järkeä mennä kihloihin vasten miehen tahtoa? Toisaalta eikö mies voi ajatella tunteitasi ja tehdä sinut onnelliseksi, mikäli hänelle itselleen on ihan sama mennäkkö kihloihin vai ei?

Älä anna kihlauksesta tulla itsellesi pakkomiellettä. Tutustu kunnolla mieheesi (ei siksi, että hän kihlaa sinut eli täyttää unelmasi, vaan siksi, että oikeasti olet rakastunut juuri häneen). Onko mies nähnyt sinusta muitakin puoliasi kuin fanaattisuutesi kihlautumiseen? Jos mies rakastaa sinua ja hän arvostaa sinua, niin kyllä hän kunnioituksesta sinua kohtaan vielä kosii sinua.

Voit myös ajatella niin, että miehesi haluaa ottaa sitoumuksen vakavissaan eli hän ei halua mennä kihloihin hetken mielijohteesta, vaan hän haluaa, että hän todella tarkoittaa sitä. Joskus kihlat merkitsevät vain seurustelun merkkiä, mutta oikeastihan kihlaus tarkoittaa lupausta naimisiinmenosta. Se ei saisi tapahtua hetken mielijohteesta.

 

[niinniin...]

Poikaystäväsi on kohta Ex-poikaystävä, jos et lopeta tuota lapsellista käytöstä ja ruinaamista. Todella naurettavaa.

 

[Lillukka-]

Kihluu kirjoitti:"Toisaalta eikö mies voi ajatella tunteitasi ja tehdä sinut onnelliseksi, mikäli hänelle itselleen on ihan sama mennäkkö kihloihin vai ei? "

Mielestäni se, että poikaystävä luopuisi omasta periaatteestaan, joka käsittääkseni oli se, että hänelle kihlaus ON vakava asia, vesittäisi ap:n kihlautumisidean.

Koeta, Laura, malttaa mielesi, opiskele ja onko sen jälkeen tarkoitus muuttaa yhteen, vai mitä jatkosuunnitelmia teillä on. Se päivä, kun miehesi sinut kihlaa/kosii, on ikimuistettava ja sinä voit olla varma, (no niin varma kuin nyt ylipäätään mistään voi olla) että se kihlasormus todellakin tarkoittaa jotain, eikä ole ainoastaan sinun sinnikkyytesi palkinto.

 

[Tähtisadepuikko]

Kihloihin menohan on lupaus avioliitosta, ei sitä mennä vain kihloihin. Me ollaan miehen kanssa puhuttu, että mennään naimisiin sitten joskus ja ollaan jopa suunniteltu (tai minä lähinnä) että millaista hääjuhlassa voisi olla ja mitä ei ainakaan. Kiirettä kummallakaan ei kuitenkaan kihloihin/ naimisiin ole, kun kuitenkin tiedetään, että molemmat olisivat siihen valmiit. Voihan sinunkin poikaystäväsi haluta sinut kihlata, kun aika tuntuu sopivalta. Ja sinä voit olla se hänen elämänsä nainen, miehesi varmaan ajattelee asian samoin kuin minä, että se on sitten kihlauksesta vuoden päästä naimisiin.

 

[sivhos]

Tälleen vanhana kääkkänä teidän naimisiinmenosuunnitelmat vaikuttavat naurettavalta,romantikon höpinältä.Mutta nuoret rakastavaiset ovat romanttisia aivan oikeasti.Olen itsekin ollut joskus nuori rakastunut romantikko.Hyvä että romantiikkaa on olemassa kaiken pornotarjonnan vastapainoksi.

 

[Relaxaa jo]

pakkomielteeltä tuo enemmänkin kuulostaa. Mikä kiire sulla on?
Pelkäätkö että jäät taas yksin koska mie ei ole sitoutunut..onko se mies enempää varmempi kihloissakaan..ei mielestäni..mikään ei sido ketään koskaan..kaikesta pääsee irti..aina. Erot on kurjia..ja jos pakotetaan painostetaan kihloihin ym..ei se ainakaan ole hyvä lähtökohta.
Rauhoitu hyvä tyttö.

 

[ymmärrän]

Itselläni sama tilanne. Paitsi että olemme kumpikin valmistuneet. Mieheni on vastuullisessa työssä, ja pyörittää firmaa osa-aikaisesti työnsä lisäksi. itse olen osa-aikatyössä (johon olen turhautunut ja korjaan tilannetta parhaani mukaan, vielä ei vaan ole tärpännyt muista hommista)

Mies on paljon kiinni työssään, mikä on minun mielestä ihailtavaa (siksi hänet valitsinkin, olin kyllästynyt tavoitteettomaan duunariin joka antaa elämän vain viedä, eikä kehitä itseään MITENKÄÄN . On mennyt aikoja, jolloin meni useampikin kk niin että meillä ei ollut yhtään yhteistä vapaapäivää. Nyt aikaa on ollut enemmän, siksi luulinkin, että uusi vuosi olisi tuonut kihlauksen tullessaan..

Tiedän, että kihloihin ja naimisiin ei pitäisi mennä kun toinen kinuaa/vihjailee/tms.

Alkuperäisen kirjoituksesta voin kyllä kompata kuitenkin kohtaa " mikä minussa on vikana jne.."

Joo ja fiksuna aikuisena (25) ihmisenä tiedän että ei kai mikään. Mutta kaipaisin kaikkeen tähän myllerrykseen tunnetta "vedämme yhtä köyttä, tuli mitä tuli ja siksi voimme myös mennä naimisiin, tuli mitä tuli" -asennetta.

Jos voitte ymmärtää..

pakkomielteeltä tuo enemmänkin kuulostaa. Mikä kiire sulla on?
Pelkäätkö että jäät taas yksin koska mie ei ole sitoutunut..onko se mies enempää varmempi kihloissakaan..ei mielestäni..mikään ei sido ketään koskaan..kaikesta pääsee irti..aina. Erot on kurjia..ja jos pakotetaan painostetaan kihloihin ym..ei se ainakaan ole hyvä lähtökohta.
Rauhoitu hyvä tyttö.

 

[ainokainen]

Miksi ylipäänsä pitäisi mennä kihloihin tai naimisiin?
Onko se jotain epävarmuuden torjumista, että sitten kun on kihlat niin ollaan muka jotenkin "varmemmin" yhdessä? Toimiiko tuollainen oikeasti?

 

[pidä puoles]

voithan itse sanoa, että yhteen ei muuteta ennen kuin ollaan kihloissa. Ainakin me mentiin ensin kihloihin (5 vuotta seurusteltuamme) ja muutimme vasta sen jälkeen yhteen (6 vuotta seurusteltuamme). Naimisiin menimme 8 vuotta seurusteltuamme. Jos antaa periksi ja muuttaa yhteen, voi olla ettei "pääse" ikinä kihloihin ja naimisiin. Miksi sitä sitten enää menemään...

 

[pidä puoles]

Niin, haluan vielä tarkentaa. ÄLÄ ruinaa, ei missään nimessä. Säilytä arvokkuutesi, nainen! Jos mies ehdottaa yhteenmuuttoa, sano vaan että sulla on sellainen periaate ettet halua muuttaa yhteen jos et tiedä onko suhteella tulevaisuutta. Älä keskustele asiasta sen enempää. Kukaan ei tykkää siitä että painostetaan johonkin mihin ei ole valmis.