suhde isääsi, ja muistatko häntä jotenkin huomenna?

oman isäni ei koskaan soita, eikä kysele, mitä kuuluu, miten voit?
Tuntuu jotenkin yksipuoliselta soitella sitten isänpäivänä ja toivotella isänpäiviä, kun isääkään ei kiinnosta minun tai lasteni elämä pätkääkään. ei huvittaisi soitella ja onnitella edes.

 

En muista mitenkään, se hylkäsi mut lopullisesti muutama vuosi sitten. Ei vastaa puhelimeen edes ja käski vaimonsa sanoa mulle ettei halua puhua mun kanssa. Pitäköön elämänsä, mä pidän omani.

 

Juu toki muistan. Mä en ole yhtään isänpäivää muistaakseni viettänyt niin etten olisi oman isäni kanssa Ei kun olen, kerran kun olin au pairina. Mennään lasten kanssa oman isäni luo ja vietetään siellä koko päivä. Koko päivä on yhtä muistamista

 

Kyllä vaan, ostin isälle urheilukerraston ja väkersin kortin. Isä kyselee usein kuulumisia ja käy kylässäkin ja muutenkin nähdään ja ollaan tekemisissä.

 

Isä on kuollut. Haudalla käyn.

 

Maailman ihanin isäni on kuollut. Muistelen häntä kyllä aina, melkein joka päivä ja joskus monta kertaa päivässä. Varmasti myös huomenna, haudalla käyn.

 

Ei ole minkäänlaista, ei ole koskaan ollutkaan.

 

Kynttilän vien haudalle. Meillä oli hyvät välit isän kanssa.

 

Hyvä isä. Soitan huomenna.

 

Tunteeni ovat todella ristiriitaiset tällä hetkellä. Isäni on ollut alkoholisti jo viimeiset 30 vuotta ja nyt mitä ilmeisemmin on taas sellainen parin viikon putki päällä. En ole uskaltanut soittaa ja kysyä, mitä kuuluu, sillä en halua puhua isän kanssa kun hän on kännissä.

Isäni on minulle kuitenkin rakas ja tuntuu todella kurjalta, että hän saa viettää isänpäivän taas yksin kun on kännissä. Kaksi vuotta sitten isänpäivänä menin hänen luokseen vaikka tiesin, että putki on päällä. Jäi aikamoiset traumat siitä. Isäni oli pelkkä tärisevä haamu sohvanpohjalla ja kerjäsi minua hakemaan kaljaa kioskilta, jotta saisi itsensä toimintakuntoon.

Niin surullista. Miten ihminen ei voi tajuta, että tarvitsee ulkopuolista apua vaan kuvittelee aina pystyvänsä hallitsemaan alkoholin käyttönsä kun pystyy parhaillaan olemaan jopa pari kuukautta ilman.

Monet illat olen itsenyt isäni alkoholismin takia. Jo lapsuudesta asti.

 

Mulla on aina ollut hyvä ja läheinen suhde isään. Paikan päälle en ole joka vuosi päässyt käymään mutta muistan joka vuosi. Huomisesta en vielä tiedä. Saattaa olla että pääsen tänään lähtemään vanhemmilleni mutta jos en niin sitten muistan myöhemmin. Välimatka kohtuu pitkä.

 

Ihan hyvä suhde meillä on. Teen isälleni isänpäivälounaan tarjoiluineen ja äsken leivoin kakun. Jotain parranajotuotteita ostin lisäksi.

 

Se ampui ensin muijaystävänsä ja sitten itsensä joten en välitä luuserista pätkääkään

 

Kuollut. Kynttilän sytytän.

 

Tällä hetkellä ok välit. On meillä ollu ylä- ja alamäkeä. Leivon kohta taatelikaakun ja käyn huomenna kylässä

 

Muistan. Isäni soittaa, kysyy kuulumisia, käy katsomassa lapsenlapsia, auttaa kun tarve on ja häntä autan vastavuoroisesti tarvittaessa.

 

Pinnallisen kohteliaat välit. Olen kutsunut kakkukahveille velvollisuudentunnosta. Yleensä käydään kahvilla heillä isänpäivänä, äitini emännöi ja hänen läsnäollessaan on helpompi ohittaa isän ja minun välinen etäisyys, mutta tänä vuonna äitini on reissussa. Osallistun rahallisesti johonkin veljeni hommaamaan työkalulahjaan. Lapsi askarteli avoimessa päiväkodissa ukille kortin.

Tiedossa kankeahko kahvihetki, mutta eiköhän siitä selvitä.

 

Ajatuksissa muistan, kuten monena muunakin päivänä.

Eläessään menin useimpina isänpäivinä isän luo. Tai ainakin soitin.

 

Viimeksi tänä aamuna puhuttiin puhelimessa niitä näitä. Soitellaan lähes päivittäin. Isäni on ihana, lempeä ja rakastava isä jonka kanssa voi puhua ihan mistä tahansa ja häneen voi luottaa. On aivan ihana ukki myös lapsenlapsilleen. Ihana vanhuuden kyynyksellä oleva, viisas mies. Jolle olen aina hänen oma pikkutyttönsä <3
Huomenna emme valitettavasti pysty näkemään sattuneista syistä mutta puhumme varmasti monta kertaa päivän aikana puhelimessa. Hänelle annamme "Maailman Paras Ukki"-tyynyliinan ja karkkia. Lasten askartelemat kortit.

 

Kohteliaat välit täälläkin. Veljen vaimo kävi eilen ostamassa ja viemässä meidän sisarusten yhteisen lahjan. Isä luult soittaa sunnuntaina 2 min puhelun.

 

En muista eikä olla tekemisissä.

 

Olen unohtanut koko tyypin, ei kiinnosta.

 

No ei ole niin lämpimät välit olleet enään. Joskus oli kyllä ja olin isälle tärkeä, kaikki muuttui katkeraan sisareen, joka ei minua hyväksy tällaisena, isä kääntyi minua vastaan.
Kyllä minä kakun tarjoan kun itse halusivat tulla huomenna mutta en kutsunut tänne. En haluaisi niin että isää juhlisin, on liian vaikeaa. Harvoin edes muistan kortillakaan enään. Huomiseksi ostin silti lahjan.

 

Isälle sytytän kynttilän, muistelen ja luultavasti syyllistän taas itseäni miksi en käynyt tai soittanut. Loppuelämän taakka tuo syyllisyys, mitäsjossittelu.

 

Minulla on hyvä isä Emme tosin juuri soittele, isi ei välitä puhelimessa puhumisesta. Näen vanhempiani säännöllisesti mutta yhteydenpito menee äitini kautta. Isänpäivänä aina soitan kun asuvat niin kaukana ettei kahvittelu onnistu.