Subjektiivinen päivähoito-oikeus?

  • Viestiketjun aloittaja "fem"
  • Ensimmäinen viesti
"fem"
Alkuperäinen kirjoittaja Slummien miljoonitär;23566606:
Oletko koskaan miettinyt ja yrittänyt selvittää miksi esikoinen on hankala? Ei kukaan lapsi ole paha. Jotkut vain hakevat huomiota eri tavoin. Minusta tuo mitä kirjoitit lapsestasi on äärimmäisen surullista luettavaa. Lähinnä lapsen kannalta. Etkö oikeasti tajua että lapsesi oireilee jostain syystä ja syy oireiluun pitäisi selvittää ja hoitaa? Älä sysää nelivuotiasta päiväkotiin vain siksi että hän on mielestäsi kamala. Kyllä lapsi aistii miksi hänet sinne laitetaan ja usko pois, hän on vielä enemmin tai myöhemmin katkera sinulle.
Olen kyllä tätä asiaa miettinyt. Varmaan syy on minussa ja siinä etten osaa olla hänelle tarpeeksi hyvä äiti. Esikoinen saa kuitenkin huomiosta noin 70% ja keskimmäinen loput. En vain osaa ilmeisesti hänelle sitten keksiä tarpeeksi virikkeitä. Minua surettaa myös keskimmäisen takia, sillä hän jää selvästi koko ajan vähemmälle ja varmasti kärsii siitä, mutta kun ei ole yhtä vaativa kuin esikoinen. Jos käyn esim. keskimmäiselle vaihtamassa vaipan, niin esikoinen tekee sillä hetkellä jo jotain pahaa, vaikka muuten huomio on suurimman osan aikaa hänellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Slummien miljoonitär;23566664:
No voin sanoa sulle ihan suoraan ettei lapsi todellakaan mistään 9h hoitopäivistä nauti. Hauskoja hetkiä siellä varmasti päivän mittaan on mutta 9h ei ole mikään ihanne, varsinkin kun on mahdollista viettää aikaa oman perheen kanssa kotona. Ja se ettei lapsi kaipaa kotia kertoo aika paljon. Hän kuulostaa hoitajan unelmalapselta mutta sinulle hän on kamala lapsi. Minusta tuo on todella väärin miten kohtelet pientä esikoistasi!
Jos äiti on oikeasti vakavasti masentunut, niin voi hyvin olla, että päiväkodissa on lapsella helpompaa.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23566638:
Ei vakava masennus ole sama asia kuin psykoosi ja toimintakyvyttömyys. Mikäs koulutus sinulla on kun nettikirjoittelun perusteella pystyt kumoamaan lääkärin diagnoosin?
Vakava masennus on VAKAVA masennus ja se vie usein toimintakyvyn. Saatikka että jaksaisi netissä istua aamusta iltaan ja töissä käydä. Lisäksi on ihan yleisessä tiedossa että noiita diagnooseja jaetaan "kelle vaan" ja lääkkeitä syötetään. Ja jos on saanut masennusdiagnoosin joskus niin ei se tarkoita sitä että on pysyvä diagnoosi. Ja varsinkin jos sen on antanut jo tk-lääkäri niin kaikkea ei kannattaisi uskoa =)
 
"vieras"
Ap on just näitä ihmisiä joille aina kummasti sattuu samat jutut...

a- masentaa niin ettei jaksa omia lapsiaan hoitaa
b- lapsia pukataan silti vaan lisää "ihan vahingossa" kun ehkäisy kummasti pettää joka kerta
c- ei pysty, jaksa, kykene, voi kuskaamaan niitä lapsia hoitoon eikä sieltä edes pois, vaikka koko päivä maattaan kotona
d- lapset on niin vaikeita, ei sitä muut ymmärrä kenellä on helppoja lapsia
e- lapset viihtyy NIIIIN hyvin siellä päiväkodissa eikä siellä ole mitään ongelmia (vaikka kotona on niin hankala kakara)
f- asuvat jossain pystymetsässä mistä ei pääse pois kuin omalla maasturilla


Kaikenkaikkiaan miltei kaikki tuosta teidän tilanteesta on teidän OMAA VALINTAA. Ihan liikaa hyysätään tuonlaisia ihmisiä, ei ihme ettei itse kyetä mihinkään kun yhteiskunta tekee kaiken puolesta. Uskon että monilla ongelmat kummasti ratkeaisi jos ne kerrankin pitäisi ratkaista itse, eikä vaan odottettaisi että muut hoitaa.

Ja ketä tuosta tilanteesta eniten kärsii... lapsi. Ei se päiväkoti oikeasti ole mikään karkkitehdas lapsille. Jos äiti ei jaksa kotona omien lapsien kanssa niin miten sen 4-vuotiaan pitäisi jaksaa työpäivän pituisia päiviä päiväkodissa? Aikuinen ihminenkin on ihan poikki sen päivän jälkeen!
 
[QUOTE="fem";23565376]Se että meillä olisi se auto tuossa pihassa ei mitenkään auttaisi jaksamiseeni kolmen lapsen kanssa kotona. Kärsin vakavasta masennuksesta, joten ihan vaan laiskuuttani en tätä yritä järjestää.

Esikoisemme on erityislapsi ja on erityishoidossa. Koen että hoidossa hän saa virikkaitä, joita tarvitsee. Myönnän etten itse pysty tarjoamaan hänelle parasta mahdollista kotona olemista kanssani. Hänelle on oikeasti parempi olla hoidossa. Lisäksi myös varsinkin keskimmäinen kärsisi esikoisen kotona olosta, sillä lapset eivät todellakaan leiki yhdessä vaan esikoinen kiusaa sisarustaan minkä jaksaa.

En todellakaan nauti tästä raskaudesta ja jos voisin kääntää aikaa taaksenpäin ja unohtaa raamatun tekisin abortin. Tosin se tarkoittaisi välitöntä avioeroa mieheni kanssa, sillä hän ei aborttia tulisi ikinä hyväksymään.[/QUOTE]

Tämä olisi pitänyt kertoa heti alussa. Saatko mitään hoitoa masennukseesi, eikö sinun pitäisi käydä terapiassa ja saada lääkitys? Oletteko lestadiolaisia? Anteeksi nyt vain mutta minä en ikinä ole ymmärtänyt uskon varjolla tehtävää väkisin sikiämistä. Kyllä lapsen saannissa pitää olla tunteet mukana eikä se koskaan saa olla tuollaista pakkopullaa!
 
"fem"
[QUOTE="vieras";23566711]Vakava masennus on VAKAVA masennus ja se vie usein toimintakyvyn. Saatikka että jaksaisi netissä istua aamusta iltaan ja töissä käydä. Lisäksi on ihan yleisessä tiedossa että noiita diagnooseja jaetaan "kelle vaan" ja lääkkeitä syötetään. Ja jos on saanut masennusdiagnoosin joskus niin ei se tarkoita sitä että on pysyvä diagnoosi. Ja varsinkin jos sen on antanut jo tk-lääkäri niin kaikkea ei kannattaisi uskoa =)[/QUOTE]

En ole todellakaan miltään tk-lääkäriltä diagnoosiani saanut, vaan ihan koulutetulta psykiatrilta. Olen käynyt psykologilla/psykiatrilla jo lukio ajoista asti ja käyn edelleen. Uskon kyllä heidän ammattitaitoonsa paljon enemmän, kuin jonkun epämääräiseen ihmisen huuteluun jollain palstalla. Olen ollut myös sairaalajaksoilla psykiatrisalla osastolla, mutta sinähän se toki paremmin tiedät´mun masennuksesta.
 
[QUOTE="fem";23565445]No jos meillä olisi se auto tuossa pihassa, niin miten se auttaisi jaksamiseen? Ajelisin sillä ympäri maita ja mantuja kaiket päivät ja kuluttaisin kaikki rahat bensaan? Lapset istuisivat autossa ja saisivat siinä sit virikkäitä vai? Täällä perämetsässä ei ole mitään kerhoja tai muutakaan toimintaa missä lasten kanssa käydä. Kolmen kanssa en todellakaan lähtisi minnekään kauppaan.

Mies ei voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia, sillä elämme hänen palkallaan. Olen itse surkeassa työssä tällä hetkellä eikä sillä palkalla tätä perhettä elätettäisi. Oikein mielelläni muuten menisin itse töihin niin, että mies jäisi kotiin.[/QUOTE]

Mitäpä tuohon sitten oikein voi sanoa. Itse helsinkiläisenä en voisi kuvitellakaan asuvani jossain korvessa missä ei olisi lapsille mitään mahdollisuuksia. Apua sinun kuitenkin on saatava tuohon masennukseesi. Olisiko teidän mahdollista muuttaa jonnekin "ihmisten ilmoille".
 
"fem"
[QUOTE="vieras";23566763]Ap on just näitä ihmisiä joille aina kummasti sattuu samat jutut...

a- masentaa niin ettei jaksa omia lapsiaan hoitaa
b- lapsia pukataan silti vaan lisää "ihan vahingossa" kun ehkäisy kummasti pettää joka kerta
c- ei pysty, jaksa, kykene, voi kuskaamaan niitä lapsia hoitoon eikä sieltä edes pois, vaikka koko päivä maattaan kotona
d- lapset on niin vaikeita, ei sitä muut ymmärrä kenellä on helppoja lapsia
e- lapset viihtyy NIIIIN hyvin siellä päiväkodissa eikä siellä ole mitään ongelmia (vaikka kotona on niin hankala kakara)
f- asuvat jossain pystymetsässä mistä ei pääse pois kuin omalla maasturilla
[/QUOTE]

a- Olen saanut diagnoosin vakavaan masennukseen.
b- Esikoinen ja kakkonen olivat toivottuja. Ainoastaan tämä viimeinen oli täysi vahinko.
c- Lue ketju, niin selitin tämän asian jo.
d- Esikoinen on erityislapsi, kakkonen on ihan normaali ja helppo lapsi.
e- Esikoinen todellakin viihtyy hoidossa aivan loistavasti. On aina viihtynyt. Kakkonen ei niin hyvin viihdykään ja on enemmän perääni.
f- No me nyt satutaan asumaan täällä maalla, jossa on paljon myös hyviiä puolia. Emme halua asua kaupungissa. Tämä on toki omaa valintaamme. Itse olemme viettäneet lapsuutemme maalle ja saman haluamme tarjota lapsillemme. Opiskeluaikana asuimme kaupungissa emmekä viihtyneet ollenkaan.
 
[QUOTE="vieras";23566711]Vakava masennus on VAKAVA masennus ja se vie usein toimintakyvyn. Saatikka että jaksaisi netissä istua aamusta iltaan ja töissä käydä. Lisäksi on ihan yleisessä tiedossa että noiita diagnooseja jaetaan "kelle vaan" ja lääkkeitä syötetään. Ja jos on saanut masennusdiagnoosin joskus niin ei se tarkoita sitä että on pysyvä diagnoosi. Ja varsinkin jos sen on antanut jo tk-lääkäri niin kaikkea ei kannattaisi uskoa =)[/QUOTE]

Vie USEIN toimintakyvyn. Ei aina. Ja se koulutuksesi oli siis ilmeisesti korkeampi kuin tk-lääkärin, vai?
 
"fem"
Alkuperäinen kirjoittaja Slummien miljoonitär;23566793:
Mitäpä tuohon sitten oikein voi sanoa. Itse helsinkiläisenä en voisi kuvitellakaan asuvani jossain korvessa missä ei olisi lapsille mitään mahdollisuuksia. Apua sinun kuitenkin on saatava tuohon masennukseesi. Olisiko teidän mahdollista muuttaa jonnekin "ihmisten ilmoille".
Minä taas en voisi kuvitellakaan kasvattavani lapsia Helsingissä. :)

Miehellä on työ täällä sukulaisensa firmassa, jossa tuntee velvollisuudekseen työskennellä. En usko häntä saavani siitä lähtemään vaikka pyytäisin. Voin toki muuttaa yksin lasten kanssa kaupunkiin, mutta ei meillä tilanne siitä ainakaan parane, sillä se tarkoittaisi käytännöstä rahan hakemisesta sossusta ja muuttumista yhteiskunnan hylkiöiksi. Se ei ainakaan tähän masennukseen varmasti auttaisi, ettei olisi enää rahaa edes ruokaan ja vuokrarahatkin pitäis sossusta käydä kerjäämässä.
 
[QUOTE="fem";23566778]En ole todellakaan miltään tk-lääkäriltä diagnoosiani saanut, vaan ihan koulutetulta psykiatrilta. Olen käynyt psykologilla/psykiatrilla jo lukio ajoista asti ja käyn edelleen. Uskon kyllä heidän ammattitaitoonsa paljon enemmän, kuin jonkun epämääräiseen ihmisen huuteluun jollain palstalla. Olen ollut myös sairaalajaksoilla psykiatrisalla osastolla, mutta sinähän se toki paremmin tiedät´mun masennuksesta.[/QUOTE]

Älä piittaa noista huutelijoista. Niitä piisaa aina. Masennus kun ei ole heidän mielestään mikään sairaus, ellet kaiket päivät makaa sängyssä tuijottaen kattoon.
 
"pph"
Olipa surullista lukea tätä aloitusta :( Ei-toivottu raskaus ja esikoinen tuntuu yhtä ei-toivotulta. Kurja sanoa näin, mutta se vaikutelma jäi. Ei ole olemassakaan helppoa lasta ja oma esikoisesi on taatusti ihan normaali lapsi, vaikka olisi haastavakin. Voi kunpa ihmiset kunnioittaisivat myös lapsen luontaista tarvetta olla oman perheensä lähellä.... surullista, että yksi lapsista raahattaisiin pois silmistä ja mielestä :( Kyllä koti on lapsen paras paikka ja jos hoidolle ei ole oikeaa tarvetta (muuta kuin tuo hankala käytös) niin en veisi lasta hoitoon noin pitkiksi päiviksi.
 
siis mitä
Masentunut äiti? Ja tekee lisää lapsia? Miten käyt töissä masentuneena? Mitä jos jäisit suoraan sairaseläkkeelle. Kuulostat ihmisrauniolta, jonka ei missään nimessä pitäisi lisääntyä enää!
 
nyt järkeä
[QUOTE="pph";23566910]Voi kunpa ihmiset kunnioittaisivat myös lapsen luontaista tarvetta olla oman perheensä lähellä.... surullista, että yksi lapsista raahattaisiin pois silmistä ja mielestä :( Kyllä koti on lapsen paras paikka ja jos hoidolle ei ole oikeaa tarvetta (muuta kuin tuo hankala käytös) niin en veisi lasta hoitoon noin pitkiksi päiviksi.[/QUOTE]

Niin. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on sokaissut ihmiset ajattelemaan, että kaikki asiat korjaantuvat sillä, kun lapsi lykätään hoitoon. Pitäisi oikeasti hoidattaa itsensä jos on noin synkät tulevaisuuden näkymät ja ainoa vaihtoehto asioiden korjaamiseksi on lapsen älyttömän pitkä kokopäivähoito.

Niitä muitakin vaihtoehtoja on mietittävä ja pidettävä ensisijaisina! Eli avun hakemista, vaikka se olisikin monen mutkan takana.
 
Millä lailla se esikoinen on erityislapsi, lähinnä siis diagnoosia kyselen? Onko hänellä siis kuntouttava hoitopaikka?

Oletteko olleet pk-henkilökunnan kanssa tekemässä kuntoutussuunnitelmaa hänelle ja onko tuossa suunnitelmassa joitain osia mitä toteutatte itse kotona?
 
"Saikku"
Itse hoitajana voin kertoa että usein lapset jotka sysätään hoitoon pois tieltä kun uusi vauva syntyy ovat hankalia, itkuisia eivätkä voi ymmärtää miksi äiti ja vauva ovat kotona mutta hänet erotetaan perheestä....
 
[QUOTE="fem";23566852]Minä taas en voisi kuvitellakaan kasvattavani lapsia Helsingissä. :)

Miehellä on työ täällä sukulaisensa firmassa, jossa tuntee velvollisuudekseen työskennellä. En usko häntä saavani siitä lähtemään vaikka pyytäisin. Voin toki muuttaa yksin lasten kanssa kaupunkiin, mutta ei meillä tilanne siitä ainakaan parane, sillä se tarkoittaisi käytännöstä rahan hakemisesta sossusta ja muuttumista yhteiskunnan hylkiöiksi. Se ei ainakaan tähän masennukseen varmasti auttaisi, ettei olisi enää rahaa edes ruokaan ja vuokrarahatkin pitäis sossusta käydä kerjäämässä.[/QUOTE]

Makuja on niin erilaisia. Minun mielestäni tämä nykyinen asuinalueemme Pohjois-Helsingissä on aivan ihana, kuitenkin olen asunut Jyväskylässä ja pikku kaupungeissakin. Palvelut lähellä ja lapsille on erilaista ohjelmaa, välillä iskee valinnan vaikeus.
Sanoit että lähimpään kaupunkiin on 60km, ei kuulosta pahalta työmatkalta jos ajattelee että muuttaisitte sinne ja miehesi kävisi töissä niinkuin ennenkin. Jos sulla on tuossa mittakaavassa ongelmia niin suosittelisin kyllä asuinpaikan vaihdosta. Mietippä sitä että teidän keskimmäinen kasvaa kokoajan ja kohta on hänelläkin uhma päällä. Miten kestät häntä sitten ja sitten jos vauvakin on vaikkapa koliikkinen? Siellä olette keskellä metsää vankina päivät. Ei ihme että lapset kiukuttelee. Kannattaisiko oikeasti miettiä, olisiko elämänmuutos paikallaan?
 
[QUOTE="fem";23566700]Olen kyllä tätä asiaa miettinyt. Varmaan syy on minussa ja siinä etten osaa olla hänelle tarpeeksi hyvä äiti. Esikoinen saa kuitenkin huomiosta noin 70% ja keskimmäinen loput. En vain osaa ilmeisesti hänelle sitten keksiä tarpeeksi virikkeitä. Minua surettaa myös keskimmäisen takia, sillä hän jää selvästi koko ajan vähemmälle ja varmasti kärsii siitä, mutta kun ei ole yhtä vaativa kuin esikoinen. Jos käyn esim. keskimmäiselle vaihtamassa vaipan, niin esikoinen tekee sillä hetkellä jo jotain pahaa, vaikka muuten huomio on suurimman osan aikaa hänellä.[/QUOTE]

Ei se huomion määrä vaan se laatu! Jos annat teennäisesti huomiota ja samalla ärsyynnyt lapseesi, kyllä hän sen aistii! Kokeileppa ensi viikonloppuna tehdä kahden esikoisen kanssa jotain kivaa. Menette vaikka kahden sinne läheiseen kaupunkiin, käytte leluosastoilla katselemassa leluja, ehkäpä jossain lasten tapahtumassa ja sitten heseen/lapsen herkkupaikkaan syömään. Kuulostaisiko hyvältä? Ja päätät jo etukäteen että tänään et kertaakaan ajattele lapsestasi mitään pahaa! Ja samalla keskimmäinen saisi laatuaikaa isin kanssa :)
 
Suosittelen myöskin sitä muutamaa pv viikossa hoitoon, ymmärrän kyllä sinänsä tuon 9h koska mielestäni se 5km kuulostaa aika pitkältä matkalta jalan taitettavaksi. Auto on kallis vempele bensoineen vakuutuksineen ja harvalla oikeasti on varaa kahteen... Onhan se pitkä aika, mutta ei sille mitään mahda jos ei ole vaihtoehtoja. Eikö kyseistä matkaa pääsisi esimerkiksi julkisella liikenteellä kulkemaan?

Itsekin mietin kyllä tuota, että miksei sisarus mene myöskin hoitoon? Eikö olisi mukavampi jos olisivat yhdessä, kotona taikka pk:ssa kummin tahansa?

-- Kyllähän se 9h hoitoaika kuulostaa monen korvaan pitkältä, mutta jos vanhemmat käy töissä esim. 8h/pv niin meneehän niihin työmatkoihin sieltä pk:lta myöskin aikaa..
 
"vieras"
[QUOTE="fem";23566778]En ole todellakaan miltään tk-lääkäriltä diagnoosiani saanut, vaan ihan koulutetulta psykiatrilta. Olen käynyt psykologilla/psykiatrilla jo lukio ajoista asti ja käyn edelleen. Uskon kyllä heidän ammattitaitoonsa paljon enemmän, kuin jonkun epämääräiseen ihmisen huuteluun jollain palstalla. Olen ollut myös sairaalajaksoilla psykiatrisalla osastolla, mutta sinähän se toki paremmin tiedät´mun masennuksesta.[/QUOTE]

Ei vittu, olet kyllä täysi idiootti. Nuoresta asti olet kärsinyt mielenterveyshäiriöistä ja silti olet tehnyt 3 lasta (?)!! Eikö ole raksuttanut yhtään päässä? Ja joo olen minäkin OLLUT psykiatrisella osastolla mutta ei se sitä tarkoita että vielä tänäkin päivänä käyttäisin masennustani hyväksi enkä jaksaisi hoitaa omia lapsia saatikka että lisää tekisin.
 
Kyllä mä ymmärrän, että ap ei välttämättä jaksa kolmen kanssa. Ja vahinkoraskauksia voi sattua kelle vaan.Meillä esikoinen yös erityislapsi ja meni 3v iässä päiväkotiin,jossa oli klo 9-15 välisen ajan kahtena tai kolmena päivänä viikossa. meillä pk oli vieressä niin oli helppo viedä vauvan kanssa. Silloin kun meni päiväktoiin niin sisar oli 1v. Päiväkoti tuki lapsen kielellistä kehitystä hyvin.
Mutta:viisi päivää viikossa 9 tuntia päivässä on mun mielestä liikaa. Kannattaa koittaa aluksi vaikka kolme päivää viikossa?
Saisitko perhetyöntekijän teille?
 

Yhteistyössä