stressava raskaus

kyllä vaan
Stressaavaa täälläkin, huono omatunto milloin mistäkin ja huoli vauvasta... On se niin odotettu, maailman tärkein ihminen tuo kohdussa kasvava vauva monellekin, että kyllä se raskaus pistää stressaamaan. Sitä haluaa varjella kaikin keinoin :) Sehän kuuluu äitiyteen... Vaikka jos liikaa stressaa niin kannattaa puhua neuvolassa, se ei hyväksi ole kummallekkaan... Mutta kyllä me kaikki kuitenkin stressataan enemmän tai vähemmän.. :wave:
 
Tutulle kuulostaa, vaikka vauva on todella toivottu ja kauan odotettu, silti välillä iskee kauhea paniikki osaako sitä hoitaa jne. Ja jo nyt raskauden aikana olen onnistunut kehittämään kaikenmaailman syyllisyyden tunteita siitä miten stressaan liikaa, en syö tarpeen terveellisesti, en muista laulaa vauvalle jne. Kaipa nuo tunteet on ihan tavallisia ja omalla tavallaan auttavat valmistumaan vauvan tuloon. On kyllä kieltämättä aika epätasainen olo välillä, mutta mies on jaksanut aivan ihanasti - kiitos vauvaoppaiden, josta mieskin on lukenut että en ole ainoa hötkyilevine tunteineni.
 
Juu kyllä se hieman kierrättää tunteita, jotka muutenkin hilluu laidasta toiseen.. Mutta mulla ainakin tasoittunut näin loppua kohden. Nyt rv. 36 ja jotain. Pahin aika oli mielestäni jossakin puolenvälin tietämillä, ainakin mulla. Mutta keskustelkaa ja tukekaa toisianne. Meillä toinen raskaus ja silti sain miehelle sanoa että koittaa ymmärtää. Mietin sitten että kuinkahan monta lasta siihen tarvitaan että se ymmärrys tulisi automaattisesti?? :D
 

Yhteistyössä