Tutulle kuulostaa, vaikka vauva on todella toivottu ja kauan odotettu, silti välillä iskee kauhea paniikki osaako sitä hoitaa jne. Ja jo nyt raskauden aikana olen onnistunut kehittämään kaikenmaailman syyllisyyden tunteita siitä miten stressaan liikaa, en syö tarpeen terveellisesti, en muista laulaa vauvalle jne. Kaipa nuo tunteet on ihan tavallisia ja omalla tavallaan auttavat valmistumaan vauvan tuloon. On kyllä kieltämättä aika epätasainen olo välillä, mutta mies on jaksanut aivan ihanasti - kiitos vauvaoppaiden, josta mieskin on lukenut että en ole ainoa hötkyilevine tunteineni.