On surullista Euroopan kaupungeissa katsella töhrittyjä patsaita ja tuhottuja metrovaunuja. En kaipaa sitä kulttuuria Helsinkiin. Graffitit ja tagit ovat slummiutumiskierteen ensi merkki. Suuressa maailmassa tagit ovat huumejengien reviirimerkkejä. Töhryjen torjunnan piilevä viesti on se että kun kunta välittää ympäristöstä, välittää se myös ihmisistä, nuoristakin.
Löysimme lapsemme repusta maalijäljet. Välitön puuttuminen sai sen jäämään viimeiseksi kerraksi. Maalauskeikan mestarin ei ilmestunut puhdistamaan jälkiään, koulukin jäi kesken ja nyt ovat kuvassa huumeet. Kaikista ei tule kiasman kaunistajia.
Luovalle ilmaisulle on sijaa potalla ja sormiväreillä, siitä eteenpäin jokaisella taiteilijalle on yllin kyllin areenoita kehittää ilmaisuaan. On vaarallista puffata tiedotusvälineissä näitä narsistisia ilmiöitä, "minä täällä katsokaa", joku pistää sitten vielä paremmaaksi tussillaan, toinen pyssyllään.
HeSa:n jutun näkyy tehneen Riku "Raaputttaja" Jokinen, taustaltaan samaa punavihreitä anarkisteja kuin Töhry-Paavo Arhinmäki ja Kimmo V. Helistö, jutun sankarit.
Juttu jatkuu nyt kun vahtimestarit julkistivat raporttinsa veikkosten öykkäröinnistä. Mutta julkisuuttahan sillä saa näin kunnallisvaalien alla. Äänestäkää, jos haluatte vapaan töhrinnän Helsinkinín.
