Valitettavasti en voi harkita lapsen pitämistä. Olen jo vuosia sitten tehnyt päätöksen etten halua enää lisää lapsia ja siksi päädyinkin sterilisaatioon. Abortin valitseminen on silti minulle todella raskas päätös ja siksi toivonkin että tämä raskaus on kohdun ulkopuolinen (kuten kuulemma valtaosa näistä sterilisaation jälkeisistä raskauksista) ettei tarvitsisi miettiä jälkeenpäin abortoidun vauvan sukupuolta ja persoonaa.
Nykyinen elämäntilanteeni heittäisi täysin kuperkeikkaa jos pitäisin lapsen enkä ole varma kestäisinkö sitä henkisesti. Eli silloin minusta ei olisi äidiksi edes näille kahdelle lapselleni jotka minulla nyt on. Olen muutenkin jo 40 vuotias enkä jaksa niin hyvin enää. Edellisen lapseni sain 36 vuotiaana ja silloinkin olin aivan piipussa joten siksikin päädyin sterilisaatioon.
Tässä itketään vielä monet itkut jos raskaus on normaali, mutta elämässä on tehtävä valintoja ja siitä voin olla hyvällä omallatunnolla etten ainakaan ole pelleillyt ehkäisyn kanssa vaan olin valinnut varmimman ehkäisytavan joka oli olemassa. Toki voi alkaa ajatella että jos joku noin sitkeästi haluaa tulla maailmaan, niin sillä on joku tarkoitus... mutta pääni leviää jos sitä alan ajatella. Minun on pakko tunnustaa henkiset ja fyysiset resurssini tässä kohtaa.