Sterilisaatio

Olen vuotta vaille 40-v. Olen miettinyt jo jonkin aikaa sterilisaatiota. Kiinnostaisi kuulla teidän kokemuksia asiasta, jotka olette tähän päätyneet.Millainen toimenpiteenä, mahdollisia jälkijuttuja jne. Ja ennenkaikkea, oliko oikea päätös? Lapsia itselläni on kolme. Hormoniehkäisyä en haluaisi jatkaa.

 

Ihana juttu. Päiväkirurgiana. Asiaan kuuluvaajälkivuotoa, sen jälkeen kaikki on. Suosittelen. Hormoniehkäisy teki minut hulluksi.

 

Tein nopean päätöksen 38-vuotiaana kolmannen vauvaiässä. Soitin omalle gynelle ja hän järjesti operaation keskussairaalaan. Odottelin n. 8 viikkoa. Mitään edeltäviä poli- ym. käyntejä ei tarvittu.

Menin osastolle aamuyhdeksältä. Oma lääkäri saapui ja juteltiin erillisessä huoneessa. Kyselin joitain yksityiskohtia, kuten millaiset, minkä kokoiset ja mitä materiaalia ne klipsit oikein on ja aiheuttaako ne mahdollisesti jotain erityistä. Lääkäri piirsi lyijykynällä asetettavien "vieraiden esineiden" kuvat minulle malliksi ja kertoi mm. olemattomista haitoista ja potilaiden hassuista kysymyksistä. Sanoi myös, että on aivan turhaa tehdä jotain tutkimusta siinä.

Jäin osastolle, jolla hoitaja putsasi navanseudun (sekin erillisellä huoneessa, ei muiden katsellessa). Valitin monkkareita, mutta tuo kiva hoitaja sanoi, että ihanaa, mikäs sen parempaa! Selitys oli se, että siinä tilanteessa on raskaaksi tulemisen riski pienin mahdollinen On kuulemma joitain tapauksia, että on käynyt huono tuuri heti klipsien asettamisen jälkeen/aikoihin :-(

Aiemmin oli tosin toinen hoitaja sanonut aika tylysti, että minulla on tuuria - joku muu lääkäri ei suostuisi operoimaan kuukautisten aikana! Tämä on ainoa negatiivinen muistikuvani siltä reissulta.

Tavattiin sitten oman gyneni kanssa uudestaan leikkaussalissa ehkä noin tunti myöhemmin. Tervehdin myös anestesiologia, nukahdin tyytyväisenä ja heräsin vielä tyytyväisempänä noin puoli tuntia myöhemmin (morfiini, ihana keksintö). Minut kärrättiin osastolle, jolta kävelin ulos muistaakseni iltakuudelta. Jälkivuotoa ei ollut, eikä erityisiä kipuja.

Harrastin jopa seksiä heti seuraavana iltana pikku laastarista huolimatta. Mitään vaivoja ei ole ollut. Operaatio oli keväällä ja muistan maininneeni, että haluan olla nätti bikineissä parin kuukauden päästä. Eikä ole tosiaan ollut moittimista pikku pikku arven suhteen. Kukaan miehistä ei ole sitä edes huomannut, saati yksikään (kukaties vielä tarkkasilmäisemmistä) naisista!

Niin, ne pari tikkiä poistin itse.

Tämä on ehdottomasti positiivisin kokemukseni gynekologian puolelta. Suosittelen, mutta sillä varauksella, että ns. yleisellä puolella on riskinsä. En tarkoita hoidon tasoa, vaan mahdollista ylimääräistä vaivaa, kiusaa (opetussairaala?) ja sitä tavallista, mikä tulee, kun ollaan liukuhuhihnalla. Eli riskejä henkisiin traumoihin. Sellaiset eivät ole pikkuasioita elämässä.

Hinta oli paljon pienempi kuin mihin olin varautunut. Muistaakseni markoissa 3000:n luokkaa, nukutuslääkäri mukaan lukien. Muistaakseni tästä miinus kelakorvaus (?)

Kannattaa huitaista yksi päivä elämästä verrattuna vuosien hermoiluun mahdollisen ei-toivotun raskauden pelossa. Lääkärini sanoi, että tämä on KAIKKEIN LUONNONMUKAISIN ehkäisykeino. Olen samaa mieltä! Mitäs muut?

 

Kiitos Jonna ja Lynn vastauksistanne. Kysyisin teiltä vielä, että kipujako ei todellakaan ollut paitsi pientä nipistelyä tms? Gyne käynti olisi ensi viikolla taidampa ottaa asian puheeksi hänen kanssaan. Yksityisellä asioin yleensä näissä asioissa.
Ja niin tämänkin asian suhteen jos siihen päädyn. Jos jollain vielä kokemuksia asiasta kiitollisena otan vastaan.

 

Menkkakipuja vastaavaa kipua, ei muuta. Suosittelen lämpimästi.

 

eiköhän miehille tuokin ole helpompaa?miks kaikki pitää naisten hoitaa?

 

Ihmettelen, miksei lääkärit enemmän mainosta sterilisaatiota. Tottahan se on että se on vaikea peruuttaa, mutta kyllä moni perhe tietää milloin lapsiluku on täynnä. Suosittelen lämpimästi sterilisaatiota toimenpiteenäkin. Yhden vihjeen sain ystävätäreltäni. Vatsanpeitteisiin kuulema pumpataan jotain kaasua, että saadaan munatorvet esiin. Tämä kaasu imeytyy itsekseen elimistöön. Se voi joillain aiheuttaa pallean kohdalla ja rintakehässä pientä kipua (kuin myös minulla) Tavallinen burana auttoi illalla ja seuraavana päivänä ei ollut minkäänlaisia ongelmia.

 

Huomasin suuseksissä, että miehelläni on kaksi arpea munanvarren yläpuolella. Hokasin, että se steriloinu ittensä joskus. Ilmankos ei perheenlisäystä kuulu. Vaihdan miestä, jos ei selitystä tuu.

 

eiköhän miehille tuokin ole helpompaa?miks kaikki pitää naisten hoitaa?

Joillain on esimerkiksi nuorempi mies, joka ei saa sterilisaatiota. Meillä esimerkiksi oltaisi jouduttu odottelemaan vuosikausia.

 

Sterilisaatio klipsien kanssa on kivuton toimenpide. Minä vaan satuin olemaan yksi niistä "onnekkaista", jolla toimenpide epäonnistui (klipsi oli huonosti kiinni). Tulin raskaasti ja minulle syntyi terve vauva, josta tosin olin yhtä onnellinen kuin muistakin.
Toinen sterilisaatio tehtiin munajohtimet katkaisemalla ja tämä on pitänyt ainakin tähän saakka. Toimenpide tehtiin synnytyksen jälkeen ja teki aika kipeää jälkeenpäin. En aluksi päässyt edes itse kääntymään sängyssä.
Sinällään hupaisaa, koska olin juuri edellisenä päivänä kävellyt synnytyssalista itse osastolle ja miettinyt, että tällä kertaa pääsin kuin koira veräjästä.

 

Vuosi sitten liki 40v. kävin sterilisaatiossa. Lapset olivat jo isoja ja lapsiluku täynnä. Olin vuosia kärsinyt hormoonipillereiden haitoista mm. mikreenistä ja kaikki mahdolliset vähähormooniset ehkäisyt kokeilleena. Gynekologini suositteli sterilisaatiota ja siltä istuimelta kirjoitti lähetteen sairaalan päiväpolille. Sain kutsun n.puolen vuoden päästä, jolloin suoritettiin esitutkimus ja sovittiin kahdesta eri sterilisaatio vaihtoahdosta, joko nukutuksessa tapahtuva klipsienlaitto tai särkylääkkeillä ja puudutuksessa tapahtuva klipsienlaitto. Valitsin perinteisen nukutuksen. Samana päivänä mieheni haki kotiin ja täytyy sanoa, että minä en kyllä kuulu niihin onnekkaisiin, jotka selvisivät vähin oirein. Kävelin kaksinkerroin, särky navanseudulla oli viiltävää ja kovaa. Verta vuosin aika lailla ja side navan päällä piti useasti vaihtaa. Kotitöitä en voinut muutamaan päivään tehdä, kun haavaa kivisti ja särki. Nauraminen, yskiminen ja nukkuminen oli aluksi hankalaa.
Tikit sulivat itsestään muutaman viikon kuluessa ja haava loppujen lopuksi oli siisti ja vain muutaman sentin. Farkkuja en voinut pitää alkuun lainkaan, sillä ilmaa jota sisälleni pumpattiin turvotti vatsaa niin, että olisi voinut kuvitella raskautta. Työkykyinen en ollut 3:n sairaspäivän jälkeen vaan toipumiseen meni reilu viikko. Olen lastenhoitoalalla enkä voinut nostaa tai pitää sylissä lapsia ja kävelin hitaasti ja hieman kumarassa.
Ensimmäisien kuukausien menkat olivat äärimmäisen kivuliaat ja runsaat, mutta onneksi muutaman päivän. Yhä vieläkin kärsin voimakkaista menkkakivuista, mutta syy varmaan enemmän on se, että nyt ei ole hormonaalista ehkäisyä, joka aiemmin auttoi kipuihin.
Kaikesta huolimatta olen enemmän kuin tyytyväinen ratkaisusta, hetkeäkään en ole katunut - päinvastoin. Haava on siisti ja seksiä voi harrastaa ajattelematta pätkääkään ehkäisyä.
Operaatio tuli maksamaan vain 72€. Suosittelen lämpimästi.

 

Minä kadun sterilisaatiota suuresti. Ennen sitä kuukautiskiertoni oli 29-31 pv ja sterilisaation jälkeen 20-23 pv. Ennen ei ollut myöskään kipuja ovulaatioaikana eikä ennen kuukautisia, mutta nyt on ollut jo 7 vuotta. Kohdallani piuhat katkaistiin kokonaan, kun olin kuullut klipsien joskus pettävän. Jos ei olisi katkaistu, olisin käynyt poistattamassa klipsit, eli peruuttanut koko sterilisaation.

Myös eräällä gynegologilla oli käynyt samoin kuin minulla!

Toivottavasti sinulla kuitenkin onnistuu, jos siihen menet.

 

Mulla on toinen munasarja poistettu. Sen jälkeen on menkat aina 3 viikon välein. Ennen oli 4 viikon välein. Liekö ikäni vaikuttaa. Oon 45 v. Ettei se välttämättä sterilisaatiosta johdu vaan iästä.

 

Sterilisaatio ei muuta mitään muuta kuin sen, että munasolu ei pääse hedelmöittymään, koska yhteys on poikki. Muut muutokset johtuvat varmaankin siitä, että keho toimiii hormonaalisesti oman itsensä varassa eli se on sellaista, kuin luonnostaan on. Sterilisaation peruuttamisella ei olisi saavutettu muuta kuin se, että taas olisi tarvittu pillereitä, hormonikierukkaa tms. raskauden ehkäisyyn.

Ikä täytyy ottaa huomioon, kun kierron muutoksista puhutaan. Hormonimuutokset alkavat vähitellen jo yllättävän nuorena, joten niiden aiheuttamana vuotojen tiheys ja määrä ei välttämättä säily muuttumattomana. Voi olla myös muita muuttuvia tekijäitä, kuten mm. muoomat (lihaskasvaimet kohdussa)ja endometrioosi (kohdun limakalvosirottuma), joita ikääntyessä tulee. Se ikääntyminen ei tarkoita vanhaa naista, vaan parhaassa,3-4-kympin iässäkin olevia naisia.

Ei leimata piuhojen katkaisua vaivoja aiheuttavaksi. Ne tulevat muista asioista.