Stalkkaan naamakirjassa ja olen niin kateellinen, että räjähdän

[harmaan tunnustus]

V*tt*

Miehen veljen vaimo on niin täydellinen. Puhelias, iloinen, kaunis, hoikka, yliopiston käynyt. On urheillulinen, osaa leipoa ja laittaa ruokaa... kaiken lisäksi hän on oikeasti todella mukava.

Vertaan itseäni aina häneen. Kuulen usein miehen vanhemmilta ja isovanhemmilta ja tädiltä, miten "Tiina" sitä ja "Tiina" tätä ja kyllä se "Tiina" on sitten niin hieno ihminen.

Kuten arvata saattaa, olen "Tiinan" vastakohta. Minä olen ujo ja hiljainen miehen sukulaisten seurassa, ja ujouden takia vaikutan siltä että en ole hyvällä tuulella koskaan. Oikeasti kyllä olen useinkin. En ole kaunis vaan mitättömän näköinen, en onnistu kuvissa koskaan ja minulla on 29kg ylipainoa. Ammattia minulla ei ole ollenkaan. Osaan kyllä laittaa ruokaa ja leipoa, mutta ei ne tekeleeni hyviltä näytä. En liiku ollenkaan, sillä en osaa! Olen kömpelö.

Olen alkanut miettiä, mitä mieheni minussa näkee. Kun minä olin raskausajan kipeä ja kärttyinen enkä voinut liikkua, "Tiina" hiihti vielä viimeisellä viikolla 10km. Hän sai tytön, minä tietysti pojan. Hän käyttää kestovaippoja ja imetti pitkään, ja meni tietysti töihin vuoden kotonaolon jälkeen, koska on niin hyvä työssään. Minä jatkan kotona olemista, koska mihin tällainen luuseri ikinä pääsee.

Stalkkaan häntä naamakirjassa päivittäin ja kihisen kiukusta ja itken itsesäälin kyyneliä. Eikö olekin todella säälittävää?

 

["vieras"]

Ehkä "Tiina" on ymmärtänyt jättää palstailun väliin, ottanut itseään niskasta kiinni ja alkanut elämään. Suosittelen muillekin.

 

[ärr]

Mun mielestä tämä oli rohkea aloitus.

Tämä on ehkä vähän pienemmän skaalan kateutta, mutta itse menin katselemaan kuvia mieheni exän myytävästä kodista. Sama efekti: meinasin räjähtää kateudesta. Koti oli juuri sellainen kuin itse haluisin omani olevan, mutta mulla ei taitoa/halua/aikaa sisustamiseen ole. Juuri sellainen boheemin huoleton, persoonallinen ja mietitty koti. Tämä on tietty ihan pikku juttu, mutta asia vaivasi mua ihan älyttömän pitkään. Mietin, että miks MÄ en voi olla tollanen, joka saa kotinsa näyttämään noin hienolta?! Ärrrr.

 

[..]

opettele hymyilemään niin näytät kauniimmalta, etkä vihaiselta.

 

["vieras"]

Aika moneen asiaan voit kuitenkin itse vaikuttaa. Painoa voit pudottaa ja pikkuhiljaa varmasti liikuntakin alkaa tuntua kivalta, eikä olo ole kömpelö. Voit aloittaa jonkun kivan harrastuksen ja kehittyä siinä. Kyllähän leipomisessa ja ruoanlaitossakin voi kehittyä. Lopeta itsesi vertailu muihin ja huomaat kyllä olevasi ihan mukava itsekin

 

["vieras"]

Voi että. Kyllä kai monella (myös minulla) on lähipiirissä ihmisiä, jotka tuntuvat olevan parempia ja kauniimpia ihmisiä kuin itse ja sekös välillä tympii.

Mutta älä suotta vertaa itseäsi keneenkään. Siitä tulee vain paha mieli ja menee turhaa energiaa itseltä siihen, että kerää sitä huonommuuden tunnetta, kun toisilla on jotkut tietyt asiat paremmin kuin itsellä. Itsekin vertailin jossain vaiheessa jatkuvasti omaa elämäntilannettani tietyn ystäväni tilanteeseen ja silloin se "itsesäälitunne" iski joka ikinen kerta. Ja voimalla. Kunnes opin tietoisesti välttämään vertailua ja pyrin ajattelemaan päässäni, että elän omaa elämääni niiden tilanteiden mukaan, mitä eteen tulee ja näillä mennään. Siihen meni hetken aikaa, kun siihen oppi, mutta oma elämä on helpottunut tavallaan sen päätöksen jälkeen. Tiedän, että se vertailu koukuttaa suunnattomasti, siksi se päätös on tehtävä tietoisesti ja yritettävä kääntää ajatukset aina pois.

Nauti siis omasta elämästäsi ja perheestäsi!

 

["vieras"]

opettele hymyilemään niin näytät kauniimmalta, etkä vihaiselta.

Ketä kaunistaa tekopyhä irvistys? Ymmärrän ap:tä hyvin. Mulla ei ole tollasta mutta mua rasittaa joidenkin " elämä on ihanaa...plaa plaa " - päivitykset vuodesta toiseen

 

[alkuper.]

[QUOTE="vieras";24195377]Aika moneen asiaan voit kuitenkin itse vaikuttaa. Painoa voit pudottaa ja pikkuhiljaa varmasti liikuntakin alkaa tuntua kivalta, eikä olo ole kömpelö. Voit aloittaa jonkun kivan harrastuksen ja kehittyä siinä. Kyllähän leipomisessa ja ruoanlaitossakin voi kehittyä. Lopeta itsesi vertailu muihin ja huomaat kyllä olevasi ihan mukava itsekin [/QUOTE]

Pakko minussa jotain on olla, kun minulla on aviomies ja kaksi hyvää ja ihanaa ystävää.

En tiedä mikä tässä mättää. Haluaisin, että minusta puhuttaisiin samalla tavalla :ashamed: Kaipaan kehuja ja tunnustusta edes jossain :ashamed:



Ja lupaan yrittää hymyillä enemmän.

 

["Misty"]

Minusta piirteitä, joihin ei itse kauheasti voi vaikuttaa, kuten puheliaisuus tai kauneus, ei kauheasti kannattaisi kadehtia, koska ei siitä iutse saa mitään - niin se vain on, että kaikille ei jaeta kaikkea tasapuolisesti. Sitten taas nämä koulutukset, imetykset, liikunnat, painot,... Valintakysymyksiä, eikö? Miksi et tee elämällesi mitään, jos et siihen kerta ole tyytyväinen? Kateus voi olla voimavarakin; sitä näkee muilla olevan jotain sellaista mitä itselleenkin tahtoo, jolloin siitä saa voimaa toteuttaa tavoitteensa.

 

["miu"]

niin ja liikuntaahan on niin monenlaista...tarvitsee vain löytää se itselle sopiva laji niin siitä nauttii eikä tunne itseään kömpelöksi. Rohkeasti vaan nyt syksyllä kokeilemaan kaikenlaista liikuntaa jotta se oma laji löytyisi.

 

["hei"]

Painoon, liikuntaan ja ammattiin voit vaikuttaa.

Ja mitä raskauteen tulee, ne vaan on erilaisia. En mäkään pystynyt ekassa raskaudessani liikkumaan lainkaan, kun taas toisessa kävin lenkillä sujuvasti loppuun asti.

 

[VVVVVV]

painoon voit vaikuttaa ja poika on arvokkaampi kuin tyttyö

 

[alkuper.]

[QUOTE="Misty";24195399]Miksi et tee elämällesi mitään, jos et siihen kerta ole tyytyväinen?[/QUOTE]

Rehellisesti?

EN TIEDÄ! Tunnen, että en osaa ja pelkään aivan mielettömän paljon, että epäonnistun. Yhtenä päivänä mies pyysi minua laskemaan prosenttilaskua kun olimme autossa ja hän ajoi. Aloin laskea, mutta tulinkin todella epävarmaksi. En uskaltanut sanoa mitään ja kieltäydyin laskemasta. Noloa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24195388]Ketä kaunistaa tekopyhä irvistys? Ymmärrän ap:tä hyvin. Mulla ei ole tollasta mutta mua rasittaa joidenkin " elämä on ihanaa...plaa plaa " - päivitykset vuodesta toiseen[/QUOTE]
Tiesit kai sanonnan tarkoittavan juuri tuota asennemuutosta, eikä pelkkää hymyilyä. Eikä välttämättä tekisi sinullekaan huonoa. =)

 

[..]

Ehkä tämä "Tiina" ei ole kussut elämäänsä, vaan on opiskellut ja hankkinut ammatin. Miksei sinulla ole ammattia?

 

[alkuper.]

Ehkä tämä "Tiina" ei ole kussut elämäänsä, vaan on opiskellut ja hankkinut ammatin. Miksei sinulla ole ammattia?

Rehellisesti? En osaa käydä kouluja loppuun.

 

["veera"]

En kyllä oikein jaksa uskoa, ap:lla on noin täydellinen vastakohta. Ehkä ap:lla menee kyllä huonosti mutta niinkuin aikaisemmat viestit jo totesivat niin persu ylös penkiltä,,,

 

[dechs]

Olen alkanut miettiä, mitä mieheni minussa näkee. Kun minä olin raskausajan kipeä ja kärttyinen enkä voinut liikkua, "Tiina" hiihti vielä viimeisellä viikolla 10km. Hän sai tytön, minä tietysti pojan. Hän käyttää kestovaippoja ja imetti pitkään, ja meni tietysti töihin vuoden kotonaolon jälkeen, koska on niin hyvä työssään. Minä jatkan kotona olemista, koska mihin tällainen luuseri ikinä pääsee.

Mitäs helvettiä? Onko tyttölapsi jotenkin parempi kuin poikalapsi? Kiitos vitusti ja anteeksi koko sukupuoleni puolesta.

 

[Piparnakkeli]

Ap, nyt sulla on jo asennevika "et osaa käydä kouluja loppuun", uskon että päätä sulla riittää, nyt otat vaan itseäs niskasta kiinni, etsit kiinnostavan alan ja käyt sen koulun. Sen jälkeen voit tulla alallasi hyväksi kokemuksen myötä, eikä sinun tarvitse märehtiä että olet "vain" kotiäitinä kun tämä kilpasisaresi menestyy omassa työssään.

Samaten se paino, mistä moni muukin on sanonut. Veikkaisin ettei sinulla ole kilpirauhasongelmia, rasva-aineenvaihdunnanhäiriötä tms. vaan olet pullea oman laiskuutesi vuoksi. Niin ei ole pakko olla.

Kyllä se elämä on kurjaa, jos jää kotiin makaamaan, mutta jos viitsii tehdä töitä itsensä, elämänsä ja tulevaisuutensa eteen, muutostakin tapahtuu. Tarvi loppuelämää pelata niillä korteilla jotka jäi käteen.

 

[alkuper.]

Mitäs helvettiä? Onko tyttölapsi jotenkin parempi kuin poikalapsi? Kiitos vitusti ja anteeksi koko sukupuoleni puolesta.

Anteeksi Dechs ja muut maailman miehet

Tämä alkaa jo kuulostaa naurettavalta, mutta mitäpä minulla on menetettävää? Tänne ei tarvitse ikinä palata jos saan kuraa niskaani paljonkin tässä aloituksessani. "Tiinan" tyttö saa paljon kehuja, oli ihanaa kun sukuun syntyi ensimmäinen tyttö-lapsenlapsi. Minun poikani on maailman paras ja rakkain, mutta toisille hän on jo kolmas miespuoleinen lapsenlapsi. Nähty jo, siis.

Miehet olette hienoja. Ette ainakaan niin kateelisia, kuin me naiset. Tai sitten peitätte sen todella hyvin.

 

["Misty"]

Aloin laskea, mutta tulinkin todella epävarmaksi. En uskaltanut sanoa mitään ja kieltäydyin laskemasta. Noloa.

Et uskaltanut miehesi kuullen olla "tyhmä"? Miksi ihmeessä?? Mutta tiedätkö, ensin sinun on saatava itseluottamuksesi kuntoon, vasta sen jälkeen kannattaa keskittyä kaikkeen ulkoiseen... Aloita vaikka tuosta: "Pakko minussa jotain on olla"... Niin, mitä? Sen kaiken hyvän, mikä sinussa on, kun määrittelet ja opettelet olemaan siitä kaikesta ylpeä, niin se on jo hyvä alku.

 

[alkuper.]

Ap, nyt sulla on jo asennevika "et osaa käydä kouluja loppuun", uskon että päätä sulla riittää, nyt otat vaan itseäs niskasta kiinni, etsit kiinnostavan alan ja käyt sen koulun. Sen jälkeen voit tulla alallasi hyväksi kokemuksen myötä, eikä sinun tarvitse märehtiä että olet "vain" kotiäitinä kun tämä kilpasisaresi menestyy omassa työssään.

Samaten se paino, mistä moni muukin on sanonut. Veikkaisin ettei sinulla ole kilpirauhasongelmia, rasva-aineenvaihdunnanhäiriötä tms. vaan olet pullea oman laiskuutesi vuoksi. Niin ei ole pakko olla.

Kyllä se elämä on kurjaa, jos jää kotiin makaamaan, mutta jos viitsii tehdä töitä itsensä, elämänsä ja tulevaisuutensa eteen, muutostakin tapahtuu. Tarvi loppuelämää pelata niillä korteilla jotka jäi käteen.

Minä olen täällä kotona ajoittain ihan onnellinen, tai olin. Luen paljon ja puuhastan kaikkea. Sitten tämä "Tiina" jotenkin hyppi silmille netissä ja irl, ja alamäki alkoi.

Tänään olen vain ihan apaattinen ja kierin itsesäälissä. Paistoin lapsille pannukakkua ja vittu sekin kärähti uunissa.

 

["jaa"]

Rehellisesti? En osaa käydä kouluja loppuun.

Ei siinä mitään osaamista ole. Koulut vain käydään loppuun.

Anteeksi, mutta kuulostat saamattomalta ihmiseltä. On turha kadehtia toisen hoikkuutta tai koulutusta, jos itse ei ole valmis tekemään oman elämänsä eteen mitään. Luuletko, että kadehtimasi ihminen on ilmaiseksi elämänsä saanut?

On helppo sanoa "en osaa" silloin, kun pitäisi ponnistella ja nähdä vaivaa jonkin tavoitteen eteen. Jos jotain haluaa saavuttaa, pitää olla valmis kohtaamaan kettumaisiakin hetkiä ja voittamaan ne.

 

["vieras"]

painoon voit vaikuttaa ja poika on arvokkaampi kuin tyttyö

Uskottele sinä itsellesi niin jos haluat,hah!

 

["Eee"]

Täälä yksi "ruma" ja "kömpelö", joka on niin helvetin tyytyväinen elämäänsä, että on joskus jopa ärsyttänyt jotain toista ihmistä niin paljon, että tämä toinen on tullut ihan suoraan päin naamaa kertomaan, että sitä vituttaa, kun mulla on ihan kaikkea, mitä vaan voi haluta, ja musta näkee, että olen onnellinen.

No, on mulla moni asia todella hyvinkin: olen juuri siinä mulle täydellisesti sopivassa ammatissa ja rakastan työtäni yli kaiken, ennen mulla oli harrastus, josta nautin ihan täysillä henkisesti, nykyään ei ole enää aikaa siihen hommaan, mutta mulla on ihana perhe, olen aikuisena löytänyt mulle täydellisesti sopivan liikuntalajin eli pitkänmatkan juoksun, vetelen ihan transsissa tuola lenkkipolulla omissa ajatuksissani ja nautin raikkaasta ilmasta ja liikunnasta eikä kukaan takuulla tule häiritsemään ja sanomaan, että olen kömpelö. Mitäs muuta vielä...

Noh, tuossa oli ainakin muutama asia, mihin voi itse vaikuttaa. Etsi se sun liikuntalajisi, se tekee ihmeitä! Kouluttautuminen sun omaksi kokemallesi alalle, jolla on mahdollisuus toteuttaa itseä, on isompi projekti tietty, mutta jos olet enemmän perheihmisiä, kuten vähän olin lukevinani rivien välistä, niin sen täydellistä tyydytystä antavan työn voi kenties korvata sillä täydellistä tyydytystä antavalla harrastuksella? Sekin pitää vaan etsiä, eikä sitä voi kukaan muu sun puolesta valita eikä löytää.

Tee elämässäsi asioita, jotka tekevät sut onnelliseksi ja tyytyväiseksi, niin alat näyttää onnelliselta ja tyytyväiseltä. Minäkään en siis ilmeisesti näytä rumalta ja kömpelöltä, vaikka ihan oikeasti luulen, että ne voisi olla adjektiiveja, joilla mua kannattaisi kuvailla. Kuvailisin itse silti itseäni mielummin onnelliseksi ja tyytyväiseksi.