T
tspapam
Vieras
Olen syönyt Escitalopram actavista nyt marraskuusta asti pikkuhiljaa annosta nostaen 15mg asti. Lääke on minulle määrätty ahdistukseen ja sos. tilanteiden pelkoon ja on auttanut hyvin näihin oireisiin. Ennen käytin satunnaisesti rauhoittavaa kun tiesin että edeaaä on joku tiukka paikka mutta nyt olen selvinnyt ilman niitä.
Joku kymmenen vuotta sitten tää ahdistushässäkkä mulla alkoi ja oli niin paha etten kaupassa pystynyt käymään linja-autossa matkustelusta puhumattakaan.
Silloin minulla jäi useita koulu- ja työpaikka yrityksiä kesken ja käytin paljon alkoholia. Pahin paniikkikohtaus vei kirjaimellisesti jalat alta, kun päässä pimeni ja luulin että kuolen ja soitin, oikeasti soitin itselleni ambulanssin.
Vuosien mittaan kokeilin eri lääkkeitä, siis näitä SSRI ja SNRI. Joistain sain kamalan ihottuman ja joistain tuli kuukautishäiriöitä, toisten jättäen edes haittavaikutusten ilmaantumisen sikseen. Nyt opiskelen, pärjään hienosti enkä todellakaan ole keskeyttämässä hyvin menneitä opintojani. On helpompi myös sietää pettymyksiä joita aiheuttavat luokkakaverit kun ennen olisin saattanut jäädä viikkojen saikulle tai lopettaa koko p****n kun en sietänyt pettymyksiä ja jännitin. Nykyään mulla ei ole mitään hävettävää, ja kaikki esiintymistilanteet sun muut ruokailut sujuu ilman miettimisiä ja panikointia.
Nyt on vaan tullut tämä ihmeellinen väsymys ja kuoleman ajatukset. Olen ennenkin kuolemaa ajatellut paljon ei siinä, mutta nyt se on saanut sävyn helpotuksen tuojana ja oman käden kautta. Saatan miettiä itsemurhaa kuinka sen tekisin ja milloin ja mitä pitää ottaa huomioon ym.. Ajattelin myös kuinka sen saisi näyttämään onnettomuudelta.
Puoli vuotta sitten eräs tuttuni teki itsemurhan joten tajuan kyllä millainen shokki se on lähipiirille, en silti saa ajatuksia pois. Onko tämä ohimenevää vai olisiko aika soittaa vaikka psykiatriseen?
En usko että tapan itseni, mutta nää ajatukset piinaa. Rauhoittavia oon syöny sen verran vuosien mittaan etten viitsi enää edes pyytää.
Jos jollain on vastaavaa kokemusta niin kerro ihmeessä kuinka päästä tästä ajatuskierteestä pois!
Joku kymmenen vuotta sitten tää ahdistushässäkkä mulla alkoi ja oli niin paha etten kaupassa pystynyt käymään linja-autossa matkustelusta puhumattakaan.
Silloin minulla jäi useita koulu- ja työpaikka yrityksiä kesken ja käytin paljon alkoholia. Pahin paniikkikohtaus vei kirjaimellisesti jalat alta, kun päässä pimeni ja luulin että kuolen ja soitin, oikeasti soitin itselleni ambulanssin.
Vuosien mittaan kokeilin eri lääkkeitä, siis näitä SSRI ja SNRI. Joistain sain kamalan ihottuman ja joistain tuli kuukautishäiriöitä, toisten jättäen edes haittavaikutusten ilmaantumisen sikseen. Nyt opiskelen, pärjään hienosti enkä todellakaan ole keskeyttämässä hyvin menneitä opintojani. On helpompi myös sietää pettymyksiä joita aiheuttavat luokkakaverit kun ennen olisin saattanut jäädä viikkojen saikulle tai lopettaa koko p****n kun en sietänyt pettymyksiä ja jännitin. Nykyään mulla ei ole mitään hävettävää, ja kaikki esiintymistilanteet sun muut ruokailut sujuu ilman miettimisiä ja panikointia.
Nyt on vaan tullut tämä ihmeellinen väsymys ja kuoleman ajatukset. Olen ennenkin kuolemaa ajatellut paljon ei siinä, mutta nyt se on saanut sävyn helpotuksen tuojana ja oman käden kautta. Saatan miettiä itsemurhaa kuinka sen tekisin ja milloin ja mitä pitää ottaa huomioon ym.. Ajattelin myös kuinka sen saisi näyttämään onnettomuudelta.
Puoli vuotta sitten eräs tuttuni teki itsemurhan joten tajuan kyllä millainen shokki se on lähipiirille, en silti saa ajatuksia pois. Onko tämä ohimenevää vai olisiko aika soittaa vaikka psykiatriseen?
En usko että tapan itseni, mutta nää ajatukset piinaa. Rauhoittavia oon syöny sen verran vuosien mittaan etten viitsi enää edes pyytää.
Jos jollain on vastaavaa kokemusta niin kerro ihmeessä kuinka päästä tästä ajatuskierteestä pois!
