ssg-tutkimus

Moi!

Oon menossa ssg-tutkimukseen, mutta sain vain hyvin vähän infoa etukäteen enkä älynny kysyä enempää. Buranaa suositeltiin ottamaan ennen tutkimusta. Haluaisin teiltä sen kokeneilta tiedustella yksiyiskohtia: miten tutkimus etenee, mitä kaikkea siinä tapahtuu, onko paikalla lääkärin lisäksi hoitaja, tehdäänkö se tavallisessa vastaanottohuoneessa vai jossain toimenpidetilassa, kauanko kestää, mitä tarkoittaa että "tehdään alapesu" --> siis minä itsekö sen teen ennen tutkimusta vai tehdäänkö se lääkärin toimesta ennen sitä tutkimusta ja miten, yms. yms.

Kiitos tiedoista etukäteen! Jännittää sinne meno ja harmittaa, kun en tiedustellut tarkkaan tutkimuksen kulkua.

 

SSG-tutkimus oli ainakin minulla täysin kivuton toimenpide, joillakin se on ilmeisestikin ollut hieman epämiellyttävä (jos munanjohtimet ovat tukossa).
Hoitaja ei ollut paikalla tutkimuksessa, ainoastaan lääkäri.
Lääkäri suoritti alapesun ennen toimenpidettä (siinä vaiheessa makasin jo pöydällä tyypillisessä "jalat-levällään"-asennossa).
Sitten hän ujutti pienen katetrin kohtuun, josta ruiskutti jotain ainetta. En tuntenut tätä juurikaan. Samalla hän katsoi ultraäänellä, miten aine kulkeutuu kohdusta munanjohtimiin.
Koko toimenpide kesti vain pari minuuttia.
Lääkäri selosti koko ajan, mitä tapahtuu. Ei ollut kummoisempi kun papa-näytteen otto, joten älä turhaan jännitä.
Ja toki, jos tuntuisi kivuliaalta,niin ainahan silloin lääkärille voi sanoa, niin hän keskeyttää toimenpiteen.

 

Hei
Minulla tuo samainen toimenpide oli kivuliaampi. Otin buranaa ennen ja sain sielläkin jonkin lääkkeen. Kyllä sen ainakin tuntee, vaikka sitä ei välttämättä kivuksi voi sanoakaan. Mutta minulla oli kyllä kova kuukautismainen nipistävä kipu toisella puolella, mutta siitä ei päästykään näkemään oliko johdin tukossa vai ei, koska suoli oli pahasti edessä. Se kivuttomampi puoli oli auki. Luulen, että kivut johtuvat osin myös jännittämisestä kun kroppa menee kauhusta "lukkoon".

 

Oma kokemukseni aukiolotutkimuksesta oli tosi positiivinen. Jännitin sitä, kun en tiennyt mitä tuleman pitää. Otin buranaa ennen lääkärille menoa, kun suosittelivat. Itse suoritin alapesun, eikä mulle oltu siitä erikseen mitään puhuttukaan. Paikalla olivat sekä lääkäri että hoitaja. Ja koko toimenpide kesti ehkä just sen 2min. Lääkäri koko ajan kyseli, että sattuuko ja sano heti jos tuntuu jotain. Kun oikein kuulostelin, niin tunsin sellaisen pienen nuppineulanpään piston -tyyppisen kivun jossain alavatsassa. Eli käytännössä en juuri mitään. Eikä jälkeenpäinkään tullut kipuja!

Eli pää pystyssä rohkein mielin vaan sinne tutkimukseen. Älä turhaa jännitä! Asiansa osaavia ihmisiähän ne lääkärit on.

 

Kiitos vastanneille! Olen luottavaisemmalla mielellä teidän kokemusten perusteella.

 

Moikka!
Ite oon kans ens viikolla menossa kyseiseen tutkimukseen (mulla sillon kp7). Lapussa jossa oli ohjeet sanottiin, että ottaa 2 särkylääkettä esim.buranaa puoli tuntia ennen toimenpidettä. Tuosta alapesusta en tiiä, mutta ainakin ite käyn aamulla suihkussa ennen sinne lähtöä ja jos haluavat vielä sielä pestä, niin sittenpähän pesevät.
Vähän kyllä jännittää... lapussa luki myös, että sattuu saman verran kuin normaalit/kivuliaat kuukautiset, mulla aina tosi kipeet menkat, joten vähän kyllä kauhistuttaa tuo lause, mutta eiköhän se siitä!

Tsemppiä! :hug:

 

Hei,en halua pelotella, mutta itselläni tutkimus oli ihan hirveän kivulias. Enkä ole mitenkään kipuherkkä, eivätkä kuukuatiset tunnu juuri mitenkään. Enkä erityisemmin edes loppujen lopuksi jännitäänytkään. Eika mulla ollu mitään tukoksia..

Jälkeenpäin olen ajatellut, että josko se hoitaja laittoi liikaa sitä nestettä siihen katetriin...kun nimittäin mua sattui niin paljon etten pystyny edes hengittämään saati sanomaan mitään niin lääkäri sen sit huomas ja sanoi sille hoitajalle että otapas nestettä hieman pois... Sen jälkeen pystyin taas hengittämään eikä itse tutkimus tosiaan sitten tuntunu juuri miltään.

 

Se alapesu, josta tässä nyt puhutaan tarkoittaa itse asiassa lääkärin suorittamaa emättimen pesua ennen katetrin laittamista kohtuun. Emätintä ei saa samalla tavalla desinfioitua kuin esim. ihoa ennen kirurgisia toimentpiteitä, eikä alapäähän edes käytetä desinfioivia pesuaineita. Lääkäri käyttää pesuun keittosuolaliuosta ja steriilejä sideharsosykeröitä, joilla pesee emättimen käyttäen pitkiä pihtejä. Siis pesuun käytettävät välineet ovat kaikki steriilejä. Tarkoitus on saada kohdunsuu mahdollisimman puhtaaksi, ettei kohdunsuulta mene katetrin mukana kohtuun bakteereja, jotka voisivat aiheuttaa tulehduksen kohdussa.

Toki on itsellekin mukavampaa, jos ennen lääkäriin menoa käy kotona normaalilla alapesulla suihkuttelemassa enimmät hajut ja liat pois.<br><br>

 

Haluan minäkin kertoa kokemukseni kun itseäni ei satu toimenpiteet niin paljon silloin kun olen kipuun varautunut. Eli minulla toimenpide oli erittäin kivulias. En suostuisi enää hereillä. Papat, ja sisätutkimukset eivät ole koskaan tuntuneet missään.

Munatorvet olivat auki, mutta katedrin kiinnittäminen kohdusuulle oli kivuliain osa. Buranaa oli määrätty 800mg tuntia ennen.

Olen kuullut monilta, ettei toimennpide tuntunut aidosti yhtään missään. Tutkimus on lyhyt, joten mahdollisen kivun kyllä kestää.

 

Itse otin ennen SSG:tä buranaa, mutta jos olisin arvannut sen olen niinkin kivulias, olisin ottanut huomattavasti enemmän...mutta hengissä ollaan. Mulla oli paikalla hoitaja ja lääkäri. Toimenpide oli varsin pikaisesti ohi, joten onneksi kipua ei tarvinnut kauan kuunnella. Hengittäminenkin meinasi unohtua...

 

Kiitos kaikille vastanneille!

Mä olin just tänään kyseisessä tutkimuksessa ja yllätyin täysin, miten vaivaton se oli! Olin kyllä kertonut lääkärille mun peloista ja se otti ne tosi hyvin huomioon. Paikalla ei ollu hoitajaa eli lääkäri oli yksin, mikä helpotti mun oloa. Otin Buranaa jo kotona ja vielä uudelleen vähän ennen lääkärille saapumista. Lisäksi olin saanut reseptin rauhoittavaan lääkkeeseen, sillä pelkäsin, että tulen muuten peruuttaneeksi koko tutkimusajan! No, näiden lääkkeiden yhteisvaikutus oli se, että en pelännyt juuri ollenkaan eikä sattunut lainkaan. Vähän nipisti välillä ja tuntui todella lievää paineen tunnetta, mutta ei muuta. Lääkäri kyseli kokoajan mun vointia ja toimenpide oli nopeasti ohi. Vertaisin papa-kokeeseen tuntemuksiltaan. Kesti pari minuuttia pidempään ku papan ottaminen.

Toivottavasti tästä myönteisestä kokemuksesta on apua jollekin, jolla tutkimus on edessä. Musta avain asemassa oli se, että kerroin lääkärille mun pelosta. Ei tarvinnu sitte esittää reippaampaa ku on. Rentoutuminenkin oil helpompaa ku tiesi, että lääkäri huomioi mun tuntemukset kokoajan.

 

Juu mulla kans nyt tehty tuo tutkimus ja se oli AIVAN KAMALAA!!!
Mulla sattu ihan hirveesti ja supistukset oli tosi kovia. Itkin koko toimenpiteen ajan, vaikka yleensä en ole kovinkaan kipuherkkä, vaan hammasta purren vaan eteenpäin. Osasin kyllä varautua tohon kipuun, mutta en ois kyllä ikinä uskonu, että se ois voinu olla noin kamalaa! Toista kertaa en suostuis menemään, oli se vaan sen verran kammottava kokemus. Hoitaja oli onneks aivan ihana ja muutenkin kokemus oli siltä osin hyvä. En tiiä mistä noin kovat kivut johtu, toinen torvi ilmeisesti tukossa kun ei näkyny virtausta, joten oiskohan se syynä... mulla muutenkin kovat ovis ja menkkakivut. Niin ja koko loppupäivän oli inhottavaa hartiapistosta molemmin puolin, mutta sehän kuuluu asiaan.

No nyt se on ohi ja hengissä vielä ollaan joten eiköhän se tästä

 

Minulla myöskin takana tuo tutkimus. Otin Buranaa noin tuntia ennen, mutta silti sattui jonkin verran. Tuntui oikeastaan samalta kuin todella kovat menkkakivut, mutta kovinta kipua ei kestänyt onneksi kauaa. Lisäksi mulla oli tosi paha olo yhdessä vaiheessa, mutta se meni ohi aika nopeasti. Mulla oli lääkärin lisäksi paikalla kaksi opiskelijaa, jolle lääkäri jatkuvasti selitti mitä tapahtuu seuraavaksi, ja samalla tietysti myös mulle. Opiskelijat oli ihan mukavia eikä mua häirinnyt heidän läsnäolonsa. Tämä siis Hesan Naistenklinikalla. Tukoksia ei ollut, mikä oli helpottava tieto. Ei kannata turhaan etukäteen pelätä, tutkimus on kuitenkin niin lyhyt, että sen aikaa kestää vähän kovempaakin kipua. Ja monillahan se ei tunnu juuri missään.