Sossuun keskustelemaan
- Viestiketjun aloittaja samperi
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pikkusen mustavalkoinen tuo sinun ajattelutapasi.
Mut ymmärtäähän sen, kun harmaana kirjoittelet.
niin, voihan arvoisa ap tehä mitä vain itselleen, lapsesta viis. Ehkä seuraavalla kerralla lapsikin näkee kun äiti yrittää kuolla? Vai joko näki?
Perhettä ja äidin jaksamista voi onneksi tukea monella tavalla....joten huostaanotosta huuteleva on aika lailla hakoteillä mun mielestä.
Ap:lle jaksuja, MySelenelle myös :hug: . Suurensuuri hatunnosto teille siitä, että uskallatte puhua täällä myös vaikeista asioista. Ei kaikilla voi aina mennä hyvin, eikä elämä ole pelkkää päivänpaistetta kenellekään, vaikka tällaisilla palstoilla ja oikeassa elämässäkin tulee aika usein vain ne hyvät uutiset esille, ja ikävistä asioista vaietaan, eikä se ole hyväksi kenellekään. Vain vahva ihminen uskaltaa paljastaa heikkoutensa.
Ap:lle jaksuja, MySelenelle myös :hug: . Suurensuuri hatunnosto teille siitä, että uskallatte puhua täällä myös vaikeista asioista. Ei kaikilla voi aina mennä hyvin, eikä elämä ole pelkkää päivänpaistetta kenellekään, vaikka tällaisilla palstoilla ja oikeassa elämässäkin tulee aika usein vain ne hyvät uutiset esille, ja ikävistä asioista vaietaan, eikä se ole hyväksi kenellekään. Vain vahva ihminen uskaltaa paljastaa heikkoutensa.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tai sitten yrittää auttaa ja tukea äitiä jaksamisessa, olisko siinä mitään ideaa?
U
uppista
Vieras
Pakko muuten kysyä; tarjottinko sinulle jotain oikeaa apua? Siis psykiatriaan erikoistunutta lääkäriä, vai olitko taas omillas, kun sairaalan oven suljit? Musta on uskomatonta, miten sitä kriisiapua tungetaan heti kun jossain jotain tapahtuu, lähes ulkopuoliseille, mutta kun ihminen on keskellä henk.koht. kriisiä, apu pitää jaksaa ja osata vaatia ite ja kaikenlisäksi sitä saa odottaa kukausitolkulla :headwall:
C
clivia
Vieras
Multa ei aikoinaan lapsia huostaanotettu vaan sain kodinhoitajan kahdeksi viikoksi kun pääsin sairaalasta,kaksi perhetyöntekijää vuodeksi jotka kävivät vuoroviikoin,alkuun kolmesti viikossa,loppuaikoina kerran viikossa sekä vuoden kävin mtt.ssä keskustelemassa.
Mä sain apua eikä huostaanotosta puhuttu sanaakaan.
Mä sain apua eikä huostaanotosta puhuttu sanaakaan.
H
hermoheikko
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Siis mä käyn psykiatrin ylilääkäri n. kerran kuussa, ja siellä aina lääkitystä tarkistellaan
Se kävi heti silloin aamusella jututtaa mua
Se osas sitten arvioida tilanteen..
Mäkin toivosin, et jokaiselle kävis joku psykiatrian alan ihminen tuollasen tilanteen jälkeen puhumassa
Alkuperäinen kirjoittaja hermoheikko:Ok, saa tänne purkaa oloaan, mutta tuo hymiöei oikein sovi yhteen asian vakavuuden kanssa.
Siis tarkotan sillä sellaista "mitä taas tulikaan tehtyä" vislausta
En mitenkään siis aloarvio tilanteen vakavuutta
päätä oon jo seinään kerenny hakata
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Hyvä että saat apua :hug:
Mun mielestä kyllä kerran kuussakin on aika harvoin; mä käyn nyt kerran viikossa ja pahimpaan aikaan kävin jopa 2 krt viikossa!
Mä en tajua, miten on mahdollista että julkinen sairaanhoito toimii niin, että vaan sitä asiaa hoidetaan, mikä on akuutti, vaikka itsemurha-yritystä, mutta ei yhtään syitä :headwall:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Eli siis sillä lääkärillä käyn kerran kuussa, mutta kerran viikossa käyn juttelemassa tälläisessa väkivaltaa kokeneiden paikassa
Mies lähtee ekan kerran mukaan, juuri tän tempaukseni takia, et hänkin saa jutella siitä
Sitä se on, asioiden syihin ei yleensä paneuduta
Mäkin jouduin pitkään "taistelemaan" aikanaan, että rupes toimimaan tää "hoito"
Ja niille huostaanottoa suositteleville haluaisin sanoa:
Se itsemurha yritys voi olla ainoa keino saada edes jotain apua. Kokemuksesta voin sanoa, että kun yöllä oot ihan rikki ja soitat 112, ne käskee lopettaa puhelun ettei tuki linjaa eikä todella lähetä ambulanssia, vaikka sanois että tapan kohta itteni. Pitää olla jotain jo tapahtunu, että sitä apua tulee
Se itsemurha yritys voi olla ainoa keino saada edes jotain apua. Kokemuksesta voin sanoa, että kun yöllä oot ihan rikki ja soitat 112, ne käskee lopettaa puhelun ettei tuki linjaa eikä todella lähetä ambulanssia, vaikka sanois että tapan kohta itteni. Pitää olla jotain jo tapahtunu, että sitä apua tulee
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:Ja niille huostaanottoa suositteleville haluaisin sanoa:
Se itsemurha yritys voi olla ainoa keino saada edes jotain apua. Kokemuksesta voin sanoa, että kun yöllä oot ihan rikki ja soitat 112, ne käskee lopettaa puhelun ettei tuki linjaa eikä todella lähetä ambulanssia, vaikka sanois että tapan kohta itteni. Pitää olla jotain jo tapahtunu, että sitä apua tulee
Tuo on kuule niin totta!!!
Mulla oli elämässäni kerran tosi vaikea aika, kävin sillonkin juttelemassa yhen naisen luona kerran viikossa
Siellä sanoin, et oon niin paha olla, ettei tiedä mitä tekis
Ja vastaus: mitäs jos nähtäs vasta kahen viikon päästä seuraavan kerran :headwall:
Silloin yritin soitella joka paikkaan ja yksityisellekkin, mut eipä saanu apua :/
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Mä olen kyllä saanu periaatteessa yksityiseltä apua, mutta kun sitä aikaa ei juuri akuutissa tilanteessa koskaan saa, niin ei se totuus oikein tule julki sitten enää kun lääkäriin pääsee, vaikka parhaimmillaan mä olen päässytiistaina lääkäriin kun la-su yönä on ollu paha tilanne. Sit on jo senverran koonnu itseään että ei oikein koko karua totuutta saa ulos ja suojelee itseään esittämällä terveempää kun onkaan.
Minä en ymmärrä kyllä sellaista kantaa, että lapset heti huostaan, kun äiti yrittää itsemurhaa..
Ensinnäkin, miten sitten jos isä on myös perheessä, sivutetaanko hänet vanhempana sitten samoin tein?
En tiedä, ymmärretäänkö huostaanottoa sitten käsitteenä, mutta se että jos äiti lähtee laitoshoitoon ja ei vain yksinkertaisesti ole ketään sukulaista ympärillä, jonka luokse voidaan luottavaisin mielin lapsi pistää, niin ei ne lapset ole huostaanotettuja välttämättä, vaan ehkäpä väliaikaisesti sijoitettuja. Biologisen vanhemman oikeus on suomessa suuri. Huostaanotto on äärimmäinen ja viimeinen keino...
Mitenkäs samperi, millanen fiilis sulla on nyt sitte tulevaisuuden suhteen?
Ensinnäkin, miten sitten jos isä on myös perheessä, sivutetaanko hänet vanhempana sitten samoin tein?
En tiedä, ymmärretäänkö huostaanottoa sitten käsitteenä, mutta se että jos äiti lähtee laitoshoitoon ja ei vain yksinkertaisesti ole ketään sukulaista ympärillä, jonka luokse voidaan luottavaisin mielin lapsi pistää, niin ei ne lapset ole huostaanotettuja välttämättä, vaan ehkäpä väliaikaisesti sijoitettuja. Biologisen vanhemman oikeus on suomessa suuri. Huostaanotto on äärimmäinen ja viimeinen keino...
Mitenkäs samperi, millanen fiilis sulla on nyt sitte tulevaisuuden suhteen?
Alkuperäinen kirjoittaja Knicke Knackerton:
Tuotahan mieskin mulle sanoo, et ei tässä mitää "hätää" oo, koska se on kuitenkin niin täysjärkinen, työssäkäyvä ihminen
Positiivinen fiilis on tulevaisuuden suhteen.
Kadun tuota temppuani todella paljon, eikä itsari ole todellakaan mielessä
Siis miähän oikeesti tykkään miun elämästä
:heart:
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Mulla on kokemus epäedullisemmastakin kuin tuo teidän tilanne ja siinäkään ei tapahtunut huostaanottoa, jotta toivottavasti pystyt sitten ottamaan suhteellisen rennon mielin tuon sossun tapaamisen.
Mitens mies reagoi tuohon temppuun? Ja tuo säikähtäminen on varmasti ihan positiivista, jos jotain positiivista tuosta pitää etsiä. Näkee elämänsä uusin silmin...
Alkuperäinen kirjoittaja Knicke Knackerton:
juu, ihan rennoin mielin oon menossa, koska tiijjän sen, että tuon lapsen on kuitenkin hyvä olla täällä:heart:
Mies otti aika rauhallisesti sen. Sehän se tässä miun tukipylväänä toimii
Ekana tuumas sairaalassakin, että kotona on niin yksinäistä, että toivottavasti pian pääsen sinne
Asiat on juteltu halki ja poikki ja samalla mietitty kaikki, et miks noin kävi jne
Ens viikolla käydään sit vielä yhessä juttelemassa siellä miun "kallonkutistajan" luona