Sosiaalistentilanteiden pelko... vai mitä tää on?

["Ilona"]

Tänään mulla oli työhaastattelu. Kävi taas sama kun kouluun menemisen kanssa... Mua rupes hirveesti siel työpaikassa ahdistamaan, missä oli paljon erillaisia ihmisiä, koko ajan oksetti, tuntu myös et maha menee ihan sekasin ja paskattaa... No kävinkin sit ruikulla. Kun olen mm. herkkä vatsainen.

Sit kun se esimies haastatteli mua, tuntui taas ihan että jähmetyin ja ajantaju katosi !!!

Nyt pelottaa, että en pysty työhönkään, koska en pystynyt kouluunkaan... ;(

EN HALUA TÄLLÄISTÄ ELÄMÄÄ!

Koulun keskeytin juuri näiden tuntemusten takia.

Mitä jos ne eivät mene nyt ohi tuolla työpaikallakaan...? koskaan...? ikinä...?

Takana huonossa perheessä kasvua: molemmat vanhemmat mielenterveysongelmaisia, toisella myös päihdeongelma. Sitten ollut myös rankkaa koulukiusaamista.

16-vuotiaana keskeytin koulut. Nyt olen 19-vuotias ja 3-vuotta ollut tekemättä yhtään mitään, eristäytynyt täysin. Olen ollut avopuolella myös hoidossa, syönyt mielialalääkitystä, mutta en kuulemma tarvitse avohoidon puolen kontaktia enää, tai ne ei tienny mitä hyötyy mulle siitä oikein ois, muuta kuin että kävisin psykologille höpöttelemässä ja söisin lääkitystä...

Unen kanssa ollu ongelmia jo päälle vuoden verran. Sen takia sinne avohoidon puolelle lähetteen aluksi sainkin. En nuku kun muutaman tunnin yössä.

Mulla alkaisi työkokeilu ensviikolla. Joka kestää 6kk. Ei vitun, vitun, vittu...

Mä vaan tärisen tälläkin hetkellä koko ajan.......................................................... Oon tosi jännittynyt ............. ;(( Vaikka koitan realistisesti itselleni sanoa: EI OLE MITÄÄN JÄNNITETTÄVÄÄ!!!

Niska ja hartiaseutu jumissa koko ajan. Aiheuttaa myös kipua sinne, jatkuvaa päänsärkyä ja paineen tunnetta päähän...

Toivottavasti ei mee nyt kokonaan kyky nukkua, kun tuon koulun kanssa kävi niin, mitä yritettiin vähän aikaa sitten, uudella paikkakunnalla, pitkän tauon jälkeen. Porukoihin en oo enää ollu puoleen vuoteen yhteydessä, enkä tuu olee, mulla ei oo oikeen enää ketään tai mitään..

Ja mä en oikeesti jaksa sitäkään, että oon kotona koko ajan. On ruvennut mun pää sekoamaan jo pahasti siitäkin. Haluaisin pystyä noihin töihin, mutta kun tuntuu tältä...

Onko tästä enää muuta ulos pääsyä, kuin rehellisesti sanoen, itsemurha?





Koska näyttää ja tuntuu siltä, että ympyrä sulkeutuu jokapuolelta!!! Minä en kykene enää lähes mihinkään normaaliin .

Miten tässä näin kävi?

Itkettää.

 

[V.ieras]

Paniikkikohtaus. Siihen on saatavilla lääkitys ja sen voi ihan terveyskeskuslääkärikin kirjoittaa.

 

["Haa"]

Entäpä jos antaisit itsellesi luvan jännittää, mitä pahaa siitä voi tapahtua? Pelkäätkö sitä, että ihmiset huomaa jännityksen? Mitä se haittaa? Jos annat jännityksen tulla etkä vastustele, saatat huomata että alun tärinän jälkeen se alkaakin pikku hiljaa helpottaa. Meitä jännittäjiä on maailma pullollaan ja kaikki ovat varmasti sellaisen nähneet, et ole mitenkään erityinen siinä suhteessa. Pääsisit työelämään, tekemiseen ja saisit solmittua sosiaalisia suhteita, joka olisi mielestäni sinulle avain elämään. Tsemppiä!

 

[Suosittelen...]

Suosittelen ihan ekaks hankkimaan unilääkkeitä. Elämä on paljon helpompaa ja ratkaisuja ongelmiin on paljon helpompi lähteä selvittämään, kun on hyvät yöunet takana. Syötkö monipuolisesti? Ulkoiletko, liikutko? Elämäntavat kuntoon myös. Jos edelleen sosiaaliset tilanteet elämäntapojen kunnossa olon myötä aiheuttaa ahdistusta, niin uudestaan hoitoon.