Sosiaalisten tilanteiden pelko

[fobia]

Onko muita samasta kärsiviä, ja mitä koet helpottaviksi asioiksi arjessa? Minulle on ylivoimaista kuvitella, että kukaan puhuisi kanssani ilman negatiivissävytteistä palautetta? Jokainen sosiaalinen tilanne saa olon pitkään kehnoksi, huonoksi, epäonnistuneesti, "mitä sekin minusta ajattelee, kun puhuin niin ja niin". Kuuluuko tähän sairauteen tuollaiset ajatuskiertymät?? Kaikki puhuvat pahaa selän takana, nauravat jne. kukaan ei varmasti pidä minusta jne.

 

[Minttu]

Juuri nuo ajatuskiertymät kuuluvat kuvaan. Kognitiivinen terapia on yleensä tehokasta, kun siinä kiinnitetään huomiota juuri noihin ns. automaattisiin ajatuksiin. Hyvä kirja on Antero Toskalan Pelot ja niiden voittaminen. Minullakin on ollut (ehkä vähän vieläkin on) sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Luulen, että puhevika laukaisi pelon, kun murehdin, että mitä muut miettivät puheviasta.

 

[--]

Mä en välillä kestä itteäni kun tuntuu että kaikki mitä puhun muille jää mieleeni pyörimään. Kelaan aina miten tyhmästi sanoin sen ja tän ja mitä olisin voinut sanoa toisin.

 

[fobia]

Kiitti kun vastasitte tähän. Mulla on myös tuota, että en voi puhua sanaakaan vieraille ilman, että ahdistun voimakkaasti. Se vaan pyörii päässä, ja tekisi mieli olla peiton alla piilossa loppu elämä. Aivan suhteettomia luuloja ja kriittisyyttä itseään kohtaan. Jopa vainoharhaisuutta.

 

[Tiimarinvihko]

Mulla on juuri tuon kaltaista kun ap kuvaili, mutta mä pystyn elämään sen kanssa. Meillä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa paljon isän puolelta suvussa.

 

[fobia]

On mulla lääkitykset, ehkä ne ei sitten oo ihan kohdallaan. En vaan oo tullu ennen ajatelleeksi, että voisi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

 

[ninni]

mulla! on ehkä hippasen helpottanut iän myötä (teini-iässä oli pahimmillaan, en voinut edes kirjoittaa koulussa kun kuvittelin kaikkien kattovan mua ) nyt oon 21 ja pystyn elämään niin etten täysin ahdistu jokaisesta sos. tilanteesta. Mulla on myös lääkitys esiintymispelkoon, mitä käytän joskus ennalta jos olen esim. menossa johonkin haastatteluun. Ja loppukesällä on aika erikoistuneelle sairaanhoitajalle missä pitäisi sitten vähän enemmän puhua tästä. Kannattaa hakea apua, on kuulemma aika yleistä ja mitä nopeammin saat apua niin sitä paremmat mahdollisuudet sulla on sen kanssa selviytyä, en tiedä voiko tästä koskaan kokonaan parantua.... ja itsekin uskon että omalla äidilläni on samaa vaikka ei siitä ole koskaan kertonut enkä ole kysynyt, onko sinulla suvussa samaa ?

 

[fobia]

Taitaa olla suvussa samaa, ainakin jotain hulluutta varmasti.