Sosiaaliset suhteet (tai pikemminkin niiden puute)

[syytä huolestua ?]

Itsehän en koe sitä oikein millään lailla ongelmalliseksi, että minulla ei ole oikeastaan lainkaan ystäviä, hyvin vähän tuttavia, ja vanhempiin ja sisaruksiinkaan en pidä yhteyttä kuin suhteellisen harvoin. Ja siis saatan viettää pitkiä aikoja täysin omissa oloissani vailla mitään ihmiskontakteja (tai no, riippuu siitä, että miksi netti lasketaan), kokematta oloani yksinäiseksi, tai että jotain olennaista puuttuisi.

Jotenkin tässä kuitenkin aina joskus alkaa vaivaamaan kaikki nämä jutut siitä, miten tärkeitä sosiaaliset suhteet, läheiset ihmiset ja muu sellainen on, ja kuinka yksinäisyys kuulemma johtaa masennukseen, syrjäytymiseen, ja ties mihin kaikkeen muuhun mahdolliseen.

Mutta onko se ongelma, jos on yksin, mutta ei koe olevansa yksinäinen ?

 

[vierailija22]

Ei ole ongelma koska et yksinäisyydestä kärsi. Ei ole pakko olla sosiaalinen. Toki voi olla yksinäistä aikanaan jos joutuu terveyskeskuksen vuodeosastolle, mutta eipä siitä ole mitään takeita että sukulaiset kävis kattomas vaikka kuinka olis väleis...

 

[vierailijaggg]

No, ei ole väliä, mikäli itse olet tilanteeseen tyytyväinen. Mä sen sijaan haluiaisin paljon kavereita ja tuttavia, mutta vetäydyn omiin oloihin tosi helposti. Väsyn ihmisten seurassa ja jokseenkin turhaudun myös. Niinpä jään aina yksin. Noh.. ei voi mitään.

 

[ap.]

No, ei ole väliä, mikäli itse olet tilanteeseen tyytyväinen. Mä sen sijaan haluiaisin paljon kavereita ja tuttavia, mutta vetäydyn omiin oloihin tosi helposti. Väsyn ihmisten seurassa ja jokseenkin turhaudun myös. Niinpä jään aina yksin. Noh.. ei voi mitään.

Tuo kuulostaa todella tutulta. Siis vaikka viihdyn yksin, niin ei minulla myöskään ole mitään sitä vastaan, että niitä ystäviä ja tuttavia löytyisi, mutta usein tulee juurikin tuo tunne tuosta väsymisestä ja turhautumisesta muiden seurassa, ja että ei oikein koskaan ole kenenkään kanssa samalla aaltopituudella.

 

[yxinäinen]

Minä olen yksinäinen. Mutten tunne olevani yksinäinen (sanan surullisessa merkityksessä). Olen sitä mieltä että pitää elää silleen, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Minä ainakin ahdistuisin jos olisi "pakko" olla ihmisiä ympärillä vain sen takia että "se on normaalia" ja "ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen". Ei se minun mielestä vain mene niin.

Ihmiset on erilaisia. Toiset rakastaa sitä että ihmisiä on jatkuvasti ympärillä, eivätkä osaa olla yksin - tälläinen ihminen varmaan helposti voisikin masentua ilman ystäviä ym. ihmiskontakteja. Toiset taas viihtyvät hyvin yksin, eivätkä koe samanlaista tarvetta olla jatkuvasti muiden kanssa - en usko että tälläinen "luonnostaan yksinään viihtyvä" henkilö masentuisi ilman ihmiskontakteja.

Tunsin erään mummon joka asui yksin pienessä mökissä. Ei hän juurikaan ketään koskaan tavannut. Hän nimenomaan viihtyi yksin. Oli aina kovin onnellisen oloinen.