Sopiva viive vieraiden tulla?

Hei!

Itse olen vasta odotusvaiheessa (23+1), mutta minua kiinnostaisi kuulla, mikä on teistä sopivan mittainen "oma aika", jonka tuore äiti saattaa haluta ja saa haluta pitää totutellakseen laitoksella vauvaansa ja kenties kotiin tultuaan vauvan käsittelyyn?

Tiedän, että se on äidin ja isän itsensä päätettävissä, mutta etenkin lähisukulaiset voivat loukkaantua, jos eivät heti ole tervetulleita laitokselle tai kotiin kyläilemään. Onko liikaa toivottu, että esim. anoppi ja appi tulisivat pienokaista katsomaan vasta sitten, kun on kotiutunut laitokselta ja ehtinyt pari päivää totutella kotona vauvan käsittelyyn? Kokemuksia, kommentteja?

 

Minä vastaanotin kaikki vieraat mielummin sairaalassa,saatiin sitten kotona olla rauhassa.
Kaverini otti vieraita vastaan vasta kotona,sai sairaalassa ollakahden vauvan kanssa.
Parempi on vain tehdä selväksi heti miten haluatte toimia.
Ymmärrän kyllä että voivat loukkaantua,mutta teidän tulevan perheen yhdessä totuttelemisista.

 

Se niin riippuu ihmisestä ja synnytyksestä ym.
Esim minä kun synnytin, se oli pitkä ja tosi rankka synnytys joten en kyennyt edes istumaan/seisomaan, en olemaan edes kyynärpään varassa kauaa(jos söin ym) kun meinas taju mennä. Vessatus sängyssä kun sängyn vieressä pytylläkin tuettuna kahella hoitajalla oli taju menossa ja jouduttiin nostaan sänkyyn, no se siitä mutta siis että en kyllä kovin pian halunnut että kaikki rynnii katsomaan!!!
Onneksi osa tajus kysyä että koska jaksan vieraita että SAAKO tulla. Osa taas(lue: anoppi ) on aina ollut sellainen jos joku on synnyttänyt niin kaikki vaan heti sinne ja tutun tutut mukaan, ei mitään väliä.
Oli sanonut työkaverilleenkin että mene katsomaan sitä miniääni ja sen vauvaa, kyl sinne voi mennä(emme tunteneet toisiamme ja minulta ei kysytty saako tulla), onneksi anopin työkaveri älysi olla tulematta. Ei tossa kunnossa ois vähempää kiinnostanu anopin työkaverit joita en edes tunne. \|O
Kun lähimmät tuli, ne tuli 1-3 vrk sisään synnytyksestä ja se oli ok. Kiva oli saada seuraa mutta raskasta mulle toisaalta kun niin pahassa kunnossa olin. Toisaalta en halunnu olla yksin kun itketti ja oli kamala olo(baby blues).
Toisaalta esim kun serkku synnytti toisen muksunsa, hän oli pirtee kun aurinko ja vaikka koko maailma ois saanu tulla kylään sairaalaan kun oli ihan eri asenne jo toisen kohalla ja oli paljon rennompi ja luottavaisempi. Ekan kohalla monesti herkemmin itkuinen ja pihalla koko hommasta, silloin ei aina jaksa ulkopuolisia.
Että ihan miten ite sitten jaksaa ja haluaa.
Ja kun vauvaperhe kotiutuu, yleensä on tapana että annetaan pari viikkoa rauhaa ennen kuin vieraita tulee.

 

Esikoisesta päätettiin ennen syntymää, että kaks viikkoa kotiutuksesta emme ota vieraita vastaan kotiin. Sairaalaan sai kaikki halukkaat tulla.
No, tuli niitä vieraita kummiskin ja toisaalta olin ihan mielissänikin =)
Toisesta otin vieraita sairaalaan ja kotiin vastaan. Kolmannesta ei kukaan "tunkenutkaan" itteensä meille kotiin kun sanoivat että on riittävästi töitä kolmessa lapsessa. Sairaalassa kävivät kattomassa =) :heart:

 

Sopiva "oma aika" on juuri se, minkä haluat, eikä kenelläkään ole siihen nokan koputtamista tai aihetta loukkaantua. Niin kuin joku jo totesi, riippuu ihan synnytyksestä ja muutenkin tilanteesta ja omasta fiiliksestä (jota ei välttämättä osaa etukäteen arvata) kuinka pian haluaa ja jaksaa vieraita nähdä. Jos ei halua vieraita, voi aina vedota sairaalan vierailuaikoihin ja käsittääkseni aika yleiseen toiveeseen, että vuodeosastolle ei saisi tulla muita kuin lähimmät sukulaiset. Usein isovanhempia tulee jo sairaalaan, mutta itse sanoin kyllä kaikille sukulaisille, että osastolle ei "valitettavasti" voi tulla kuin lapsen isä. En vaan jaksanut ottaa ketään vastaan. Kotonakin olisin kaivannut vähän pitempää rauhallista jaksoa, mutta sieltä olikin jo vaikeampi pitää väkeä poissa. Ekat vieraat tulivat muistaakseni 2-3 viikkoa syntymästä.

 

meitä kävi sairaalassa kattomassa isovanhemmat, mies tietysti ja toi työkaverinsakin käymään (ei olis ollu niin väliks kun en edes tuntenut koko ihmistä). anoppi oli mun seurana enemmänkin ja mies sitten illalla, oli ihan ok vaikka aika heikossa kunnossa olinkin.
kotiin miehen täti oli tunkemassa samana iltana yökylään kun pääsin vauvan kanssa sairaalasta kotiin, pakko oli sanoa että vähän myöhemmin kyllä sais tulla ja hän lykkâsikin sitten tuloaan jonkin verran.

 

Kun meidän kaksoset syntyivät (sektiolla) olin aikas räjähtänyt näky, mutta sallin kyllä vierailut heti seuraavana aamuna.Vauvat syntyivät yöllä
Tämä viimeisin synnytykseni oli normaalisynnytys ja jo oikein odotin vieraita :heart: Ja tuleva kummitäti ja isosiskot saapuivtkin jo 5 tuntia synnytyksestä ihailemaan uutta tulokasta Poju syntyi 7.10 aamulla

Joten ihan oman voinnin mukaan vieraita.Eiköhän jokainen sen ymmärrä ja ainakin voi ensin piaruttaa ja kysyä että sopiiko tulla vai tulevatko kunolette kotiutunut.

Minusta oli helpompi ottaa vastaan vieraat laitoksella kotona oli hommaa muutenkin ihan tarpeeksi 3 lapsen kanssa

 

Musta olis ollu kiva että sairaalassa olis vaikka koko ajan ollut mun mies mun ja vauvan kanssa. Sitten kun tuli vierailu aika niin ei olliu kyllä kiva kun koko suku hyökkäs samaan aikaan ja kaikki kyseli koko ajan ja mua väsytti ja pienessä huoneessa oli kuuma, imetin hikee valuen koko sen ajan kun vieraita oli kun vauvalle tehtiin syöttö punnituksia jatkuvasti. Mies ja sisarukset toki on tervetulleita vaikka koko ajaksi ens kerrallakin. Mutta muille vieraille aion sanoa että ainakin vähän kerrallaan tulevat katsomaan, tai sitten vasta kotiin kun hyvin ollaan ehditty asettua.

 

Eiköhän se riipu siitä missä kunnossa äiti ja vauva ovat synnytyksen jälkeen.

Mulla synnytys oli melko helppo ja ensimmäiset vieraat tuli vaan muutama tunti sen jälkeen. Mua ei vieraat haitanneet, päinvastoin, ja toivotin kaikki tervetulleiksi niin sairaalaan kuin kotiinkin. Ymmärrän kyllä että jotkut haluavat pitää rauhoittumisaikaa, sehän riippuu ihmisestäkin.

 

\

Eiköhän se riipu siitä missä kunnossa äiti ja vauva ovat synnytyksen jälkeen.

Mulla synnytys oli melko helppo ja ensimmäiset vieraat tuli vaan muutama tunti sen jälkeen. Mua ei vieraat haitanneet, päinvastoin, ja toivotin kaikki tervetulleiksi niin sairaalaan kuin kotiinkin. Ymmärrän kyllä että jotkut haluavat pitää rauhoittumisaikaa, sehän riippuu ihmisestäkin.

Mulla sama juttu, kun olin hyvässä kunnossa eli istuin ja kävelin pari tuntia synnytyksen jälkeen, aika olis tullu tosi pitkäksi, jos kukaan ei olis tullu! Eli mä soittelin ja kyselin "koska tuutte meitä kattomaan".

Minusta tätä asiaa ei voi päättää etukäteen, eli ei kannata olla oikein mitään mieltä. Jos joku vaikka kysyy, niin sanoo suoraan että katotaan miltä synnytyksen jälkeen tuntuu. Olishan se kamalaa, jos vieraita lappais kun haluais levätä ja toisaalta on kamalaa jos on oikein yksinäinen ja pitkästyny olo! Mä ainakin kehtaan kyllä kaikille tutuille sanoa, että sori vaan, muta mä rupeen nyt nukkumaan.

 

\

Hei!

Itse olen vasta odotusvaiheessa (23+1), mutta minua kiinnostaisi kuulla, mikä on teistä sopivan mittainen "oma aika", jonka tuore äiti saattaa haluta ja saa haluta pitää totutellakseen laitoksella vauvaansa ja kenties kotiin tultuaan vauvan käsittelyyn?

Tiedän, että se on äidin ja isän itsensä päätettävissä, mutta etenkin lähisukulaiset voivat loukkaantua, jos eivät heti ole tervetulleita laitokselle tai kotiin kyläilemään. Onko liikaa toivottu, että esim. anoppi ja appi tulisivat pienokaista katsomaan vasta sitten, kun on kotiutunut laitokselta ja ehtinyt pari päivää totutella kotona vauvan käsittelyyn? Kokemuksia, kommentteja?

Mä en kyl sanois anopille ja apelle et vasta kotiin saa tulla lapsen lastaan kattomaan. Onhan heistä tullut mummu ja pappa. Mielestäni heillä on sama oikeus tulla laitokselle katsomaan vauvaa kun sinunkin vanhemmillasi...vai kiellätkö omien vanhempiesi laitokselle tulon?

 

minäkin painotin että sairaalaan ei saa tulla kun jotkut tietyt ja kotiinkin parinvkon päästä..no synnytys sujui kuin vettä vain ja heti sen jälkeen olokin oli kuin ennen melkein..joten mieli muuttui hyvin äkkiä...kato sitten tilanteen mukaan miltä tuntuu...jos joku nyt loukkaantuu siitä ettet heti päästä häiritsemään ni anna loukkaantua rauhassa! se on sinulle ainutlaatuinen tilanne joten nauti kaikessa rauhassa jos näin haluat!

 

Esikoista kävi kattomassa kaikki maholliset minulta mitään kysymättä, mutta tämän toisen tapauksessa kaikki on toisin. Sanoin jo miehelle hyvissä ajoin, että kun synnytys on ohi niin laitokselle ei saa kukaan muu tulla käymään kuin mies ja esikoinen. Painotin myös sitä, että saa sanoa tuon saman omille vanhemmilleen kun ovat ihmisiä jotka ei kysele jaksaako toinen.... Saa nähdä tosipaikantullen, kuinka käy...

 

\

\

Hei!

Itse olen vasta odotusvaiheessa (23+1), mutta minua kiinnostaisi kuulla, mikä on teistä sopivan mittainen "oma aika", jonka tuore äiti saattaa haluta ja saa haluta pitää totutellakseen laitoksella vauvaansa ja kenties kotiin tultuaan vauvan käsittelyyn?

Tiedän, että se on äidin ja isän itsensä päätettävissä, mutta etenkin lähisukulaiset voivat loukkaantua, jos eivät heti ole tervetulleita laitokselle tai kotiin kyläilemään. Onko liikaa toivottu, että esim. anoppi ja appi tulisivat pienokaista katsomaan vasta sitten, kun on kotiutunut laitokselta ja ehtinyt pari päivää totutella kotona vauvan käsittelyyn? Kokemuksia, kommentteja?

Mä en kyl sanois anopille ja apelle et vasta kotiin saa tulla lapsen lastaan kattomaan. Onhan heistä tullut mummu ja pappa. Mielestäni heillä on sama oikeus tulla laitokselle katsomaan vauvaa kun sinunkin vanhemmillasi...vai kiellätkö omien vanhempiesi laitokselle tulon?

Mulla ei ole vanhempia, mutta jos olisi, käyntikielto koskisi kyllä heitä yhtä lailla kuin anoppiakin tulee koskemaan. Onneksi sairaalaan johon menen, ei edes pääse osastolle kuin lapsen isä, mutta en halua kotiinkaan ketään ihmettelemään pariin viikkoon, kun on varmaan itselläkin totuttelua uuteen tilanteeseen. Siihen ei tarvitse ketään muita tulla kenties hyviä neuvoja antamaan kun ensi kertoja imettää, vaihtaa vaippoja tai pukee.
Ainoa joka "portsarin" ohi pääsee, on neuvolan täti
Kyllä ukit ja mummut ehtii lasta käydä katsomassa myöhemminkin, kyllä VANHEMMILLA täytyy olla oikeus päättää lapsen ensimmäisten viikkojen kulusta....

 

Ajattelin itsekin, etten halua sairaalaan kuin lähimmät minua ja vauvaa katsomaan. Vauva kuitenkin joutui tarkkailuun ja viivyimme viikon sairaalassa, joten kyllä sinne sai tutut tulla meitä katsomaan. Kotiin päästyämme sanoin miehelle, että sovitaanko parin päivän kielto vieraille, mikä ei sitten pitänytkään, kun puolet miehen suvusta tuli viikonloppuna yllätyskäynnille ja minä makasin puolialastomana sängyssä sektion jälkeen kipuillen! Ei naurattanut, mutta olin kuitenkin iloinen, että tulivat eivätkä sen jälkeen ole uskaltautuneet yllättäen vierailulle!

 

Siis onko joissakin sairaaloissa vieläkin mahdollista,että sinne voi koko suku ja muut rynnätä vauvaa katsomaan!??
Täällä sairaalassa on nyt ollut vuosia tapana,että vauvaa tulee katsomaan vain isä ja sisarukset.Isovanhemmat voivat tulla,mutta ei mieluusti huoneeseen.
Tämä käytäntö on mun mielestä hyvä.Esikoisen aikana sai kaikki halukkaat tulla ja mun vierustoverilla totisesti kävi siellä puoli suomea... :headwall: Oli siinä kiva harjoitella huutavan vauvan kanssa imetystä,kun vieraat ihmiset seisoivat munkin sängyn päädyssä,kun ei muualle mahtuneet. \|O
Äitien pyynnöstä tuli tämä uusi systeemi käytäntöön ja mä olen ollut siihen tyytyväinen.
Kyllä ne vieraat voi sitten sinne kotiin tulla,ja jos ei äiti jaksa esim.tarjoiluja ynnä muita,niin voi reilusti sanoa,että tuokaa kahvileivät tuliaiseksi mukaan.Mun mielipide on se,että sairaala ei ole oikea tutustumispaikka vauvaan muiden sukulaisten osalta.Vauvan oma ympäristö on kuitenkin just se koti.

 

\

Siis onko joissakin sairaaloissa vieläkin mahdollista,että sinne voi koko suku ja muut rynnätä vauvaa katsomaan!??
Täällä sairaalassa on nyt ollut vuosia tapana,että vauvaa tulee katsomaan vain isä ja sisarukset.Isovanhemmat voivat tulla,mutta ei mieluusti huoneeseen.
Tämä käytäntö on mun mielestä hyvä.Esikoisen aikana sai kaikki halukkaat tulla ja mun vierustoverilla totisesti kävi siellä puoli suomea... :headwall: Oli siinä kiva harjoitella huutavan vauvan kanssa imetystä,kun vieraat ihmiset seisoivat munkin sängyn päädyssä,kun ei muualle mahtuneet. \|O
Äitien pyynnöstä tuli tämä uusi systeemi käytäntöön ja mä olen ollut siihen tyytyväinen.
Kyllä ne vieraat voi sitten sinne kotiin tulla,ja jos ei äiti jaksa esim.tarjoiluja ynnä muita,niin voi reilusti sanoa,että tuokaa kahvileivät tuliaiseksi mukaan.Mun mielipide on se,että sairaala ei ole oikea tutustumispaikka vauvaan muiden sukulaisten osalta.Vauvan oma ympäristö on kuitenkin just se koti.

Täydellisesti samaa mieltä!!
Ainakin näin esikoisen odottajalle tuntuisi karmealta jos täytyisi kaikki uudet/intiimit asiat opetella/tehdä kaiken maailman mummojen ja ukkien nähden tai kuullen. Ei ne verhotkaan kovin paljoa yksityisyyttä anna. Kotiinsa voi sitten jokainen kutsua vaikka millaisen armeijan ihmisiä töllistelemään jos haluaa. Mutta kyllä sairaalassa pitäisi saada olla suht rauhassa.

 

Esikoisen kohdalla haluttiin olla omalla porukalla pari viikkoa. Nyt toisen kohdalla haluaisin, että kokoajan olisi jompi kumpi mummi apuna. Mummu oli kotona esikoisen kanssa synnytyksen ajan. Mutta onko vieraat ja tälläiset auttavat, painonsa arvosta kultaa, sitten vertailukelpoisia? Tiedä tuota.
Luulen muutenkin, että tällä kertaa tekee kavereita mielli nähdä paljon nopeemmin, sillä vauvan kans eitarvtse jännittää samalla tavalla kuin esikoisen kanssa.
Sektiohaava ja väsymys ovat kyllä vähän hillitseviä tekijöitä sosiaalisestikin. Nyt viisi päivää siis synnytyksestä.

 

yksilöllistä kuinka kukin haluaa ja jaksaa vastaanottaa vieraita.Meillä 4 lasta,3 vanhinta on käyneet "vieraat" katsomassa jo samana päivänä sairaalassa(mummut ja papat lähinnä)heti kotiuduttuamme vieraita on piisannut enemmän kuin tarpeeksi.Nyt kun 4.lapsemme syntyi ilmoitimme textarina kaikille ystäville ja sukulaisille että ilmoitamme kun on aika vierailujen...Oloni oli tosi hyvä helpon ja nopean synnytyksen jälkeen,mutta halusin ihastella uusinta tulokasta oman perheen kanssa 2 viikkoa,jonka jälkeen olimme vielä viikon lomalla pakoillen innokkaita vierailijoita näin myös siksi ettemme halunneet 5v tytön tulevan mustasukkaiseksi vauvasta kun vieraat olisivat leperrelleet vain vauvalle.Nyt vauva 7 viikkoa ja mustasukkaisuutta ei ole ollut.Oltu tosi tyytyväisiä että rajoitettiin vierailut ja kutsuttiin vain perhe kerralla sitten kun pidimme ajankohtaa sopivana.