Sopimattomin tilanne missä olet alkanut nauraa?

Minulla on paha tapa, että alkaa naurattaa joku älytön asia sellaisissa tilanteissa missä ei missään nimessä saisi nauraa. En sitten tiedä onko se joku puolustuskeino ahdistavia/surullisia/pelottavia tilanteita vastaan.

Joka tapauksessa, kerran minua alkoi naurattaa HAUTAJAISISSA.
Haudattava oli sukulaiseni, mutta minulle kovin vieras, en ollut nähnyt häntä montaakaan kertaa elämäni aikana. Joka tapauksessa minua itketti, itkettäisi vaikka olisin vieraan ihmisen hautajaisissa, jo ihan sen tunnelman takia.

Sitten korvaani osui edessä istuvan naisen itku, se oli sellaista ihme "honottamista". Se kuulosti niin koomiselta ja teatraaliselta, kuin jokin aasi olisi äännellyt (anteeksi kun sanon näin pahasti)
Minua alkoi naurattaa aivan mahdottomasti, yritin sitten nenäliinaan peittää naurukohtaustani. Ajattelin koko ajan, että tämä on aivan sopimatonta, nyt EI SAA alkaa nauraa, mutta en vain voinut sille mitään :snotty:


Se oli aivan kamala tilanne :ashamed:

 

hautajaisissa ja hiljaisella hetkellä purskahdin nauruun ja oikeasti ei naurattanut sitten yhtään. Kyllä suututti.

 

Kirkossa joskus teininä, kun virsikirja tippui lehteriltä alas....

 

Mulle tuli mieleen, kun kaveri oli ollut kahden miehen kanssa, toinen pani takaapäin ja toiselta otti suihin. Yks kaks alkoi miettimään, että miltähän tää mahtaa näyttää ja räjähti nauramaan. Jätkien pikkuveikat otti nokkiinsa ja lakkasivat toimimasta

 

Yhdellä kurssilla eturivissä alkoi naurattaa ihan hysteerisesti ihan syyttä. Oli pakko poistua.

 

Joogatunnilla, kun kuulin ohjaajan puhuvan ensimmäistä kertaa..kellään ihmisellä ei voi luonnostaan olla NIIN ylirauhallinen ääni. Ja jokainen sana oli älyttömän piiiitkäää...

 

hautajaisissa... :ashamed:

 

Meillä oli töissä yksi äijä esittelemässä yhtä laitetta. Äijä on raamikas ja kuin suoraan fitness-lehden etusivulta (tosi komea), mutta sen ääni oli kuin teini-ikäisen pojan. Se yhdistelmä oli jotenki niin koominen että minä ja muutama muu työkaveri meinattiin kuolla nauruun, ei voitu sille mitään :ashamed: siis todella sopimaton tilanne nauraa, eikä varmasti ollut sille esittelijälle kivaa mutta kun sille vaan ei voinu mitään kun se oli niinku jostain kummelin tai pulttiboisin sketsistä...

 

Mulle tuli mieleen, kun kaveri oli ollut kahden miehen kanssa, toinen pani takaapäin ja toiselta otti suihin. Yks kaks alkoi miettimään, että miltähän tää mahtaa näyttää ja räjähti nauramaan. Jätkien pikkuveikat otti nokkiinsa ja lakkasivat toimimasta

Mulla kerran vähän sama tilanne...Olin tapaillut pari viikkoa yhtä miestä ja piti sitte ruveta "hommiin", avasin miehen housut, bokserit alas...totaalinen repeäminen. Katkarapuhan sieltä paljastui, hyvä että karvoista erotti. Se oli jotenkin niin koomisen näköinen ja mies vielä jotenkin niin ylpeä veitikastaan että...Hääkellot eivät soineet.

 

Lukioaikana kirjoituksissa. Muistaakseni luin jonkun tehtävän väärin tms ja hekotin ääneen varmaan lähemmäs 10min. Opettaja oli tosi vihainen kun häiritsin työrauhaa

 

Hautajaisissa kans, se kun pappi änkytti. Tiedän ettei se oo naurun asia, mutten vaan voinut estää sitä. Pappi aloitti lauseen jee-jee-jeesus...jotakin, ja sillon itsehillintä petti. Painoin pään käsiini ja otin kans nenäliinan siihen, yritin mieluummin kuulostaa siltä kuin itkisin,kyllä hävetti.
Haudattava oli ukkini,tuosta aikaa jo useampi vuosi ja pappi sama joka kastoi minut.

 

Oman rakkaan mummuni hautajaisissa sekä minä että siskoni saimme hysteerisen naurukohtauksen. Ei pystytty lopettamaan. Olin surusta rikki ja oikeasti itketti. Jotenkin se vain purkautui nauruna.

 

työkaverin vuosikas otti paahtoleipää paahtimesta haarukalla...
toinen (työkaveri) oli järkyttynyt ja mua alko naurattamaan ihan hirveesti, siis se, kun kuvittelin toisen tiskipöydälle istumaan ja ronkkimaan sitä leivänpaahdinta.
Kyllä harmitti, kun toinen ei tuntunut tajuavan ollenkaan, ettei itse tilanteessa ollu mitää naurettavaa.

 

Kun joku tuli sanomaan osanottonsa isäni hautajaisissa. Oli niin paha olo.

 

Lähinnä tulee mieleen viimekesäinen tilanne Helsingissä DTM:n jonossa. Oltiin siskon kanssa jo valmiiksi hysteerisessä tilassa jonoon tultuamme ja erehdyin sitten kysymään takanamme seisoneelta mukavan oloiselta nuorelta mieheltä, missä mahtaa olla eräs s:lla alkava baari. Poika alkoi puhua ja puhe kuulosti tällaiselta: "Ssssssse sssssijaitssssseeee josssssakin ssssssen ssssuomalaisssssen kirjakaupan lähellä... Sssssellainen ssssssikamakee paikka... Ssssss..." Puheen edetessä tajusin että poika änkyttää ilmeisesti melko pahasti ja koettaa estää änkytystään. Oli ihan helvetin tuskallista koettaa pitää naamaa peruslukemilla ja poika ihan taatusti näki, miten epätoivoisesti vedet silmissä koetettiin siskon kanssa olla repeämättä nauruun :ashamed: :xmas:

 

Omissa häissä!

Seisoimme mieheni kanssa kasvot seurakuntaan päin ja ylhäällä alkoi laulaja laulaa toivomaamme lauluesitystä NIIN KERTAKAIKKISEN EPÄVIREISESTI että se oli ihan hirveää!!

Tiesin että pari hyvää ystävätärtäni hytkyy morsiamenpuolen penkkirivissä, ja varoin visusti vilkaisemasta heitä etten räjähdä ihan hillittömään röhönauruun!

Siinä sitten seisoin naamalihat kivettyneinä ja ajattelin työasioita ja hengitin rauhallisesti ja varoin turhia ottamasta katsekontaktia edes mieheeni! Selvisin!

Hitto se oli kuulkaa TODELLA PAHA tilanne! Minä kun alan nauraa niin se ei niin vain lopukaan ja muuttuu lopulta ihan itkunsekaiseksi kouristuksenomaiseksi naurunmylvinnäksi, vesi vain valuu pitkin naamaa!

 

Sama, hautajaisissa revettiin miehen ja tämän veljen kanssa hervottomaan kikatukseen. Oli miehen mummun hautajaiset eräässä pikkukappelissa, jonka alttarilla oli maalaus jossa oli kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta ja sen alla teksti: ''Se on täytetty''. Miehen veli sitten tokaisi, että vau, täytetty Jeesus eikä siinä voinut kuin revetä. Vaikka surullisessa tilanteessa oltiinki.

 

Hautajaisissa, myös! Mummoni oli oikea himouskovainen ja hänen hautajaisissaan nämä uskovaiset adventistiystävät veisasivat varmaan kaikki virret mitä virsikirjasta löytyy. Tilaisuus alkoi klo 11 ja päättyi klo16! Meillä "pakana"sukulaisilla alkoi olla loppupuolella hieman keskittymisvaikeuksia. Äitini, joka on erittäin rauhallinen ja meistä uskonnollisin läväytti äänekkäästi viidennen säkeistön jälkeen kirjankannet kiinni. Hällä oli metka ilme, kun ilmeni että virsi jatkuu ( ja jatkuu...) seuraavalla sivulla...

Silloin repesi sukulaisten pöytäseurue!

 

Sama, hautajaisissa revettiin miehen ja tämän veljen kanssa hervottomaan kikatukseen. Oli miehen mummun hautajaiset eräässä pikkukappelissa, jonka alttarilla oli maalaus jossa oli kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta ja sen alla teksti: ''Se on täytetty''. Miehen veli sitten tokaisi, että vau, täytetty Jeesus eikä siinä voinut kuin revetä. Vaikka surullisessa tilanteessa oltiinki.

Haha! tuossa tilanteessa olisin minäkin alkanut nauramaan..vissiin vähän kiero huumorintaju

 

Hautajaisissa kans, se kun pappi änkytti. Tiedän ettei se oo naurun asia, mutten vaan voinut estää sitä. Pappi aloitti lauseen jee-jee-jeesus...jotakin, ja sillon itsehillintä petti. Painoin pään käsiini ja otin kans nenäliinan siihen, yritin mieluummin kuulostaa siltä kuin itkisin,kyllä hävetti.
Haudattava oli ukkini,tuosta aikaa jo useampi vuosi ja pappi sama joka kastoi minut.

Ja nuotin vierestä virren veisaamiset. Voi apua.. repeäminen taattu..

 

Olin töissä eräässä huonekaluliikkeessä, jossa työskenteli myös nykyinen paras ystäväni. Meillä oli aina tosi hauskaa kun oltiin samassa työvuorossa ja naurettiin millon mitäkin. Kerran oli just joku hauska juttu kesken, kun puhelin soi. Molemmat katsoivat soivaa puhelinta ja todettiin, että siihen on nyt vaan pakko vastata. Niinpä minä vastasin, mutta välittömästi kun katsoin ystävääni minua alkoi naurattamaan ihan hysteerisenä. Sain vastattua puhelimeen semmoisella kimittävällä äänellä ja asiakas alkoi sitten kertoa asiaansa ja sillä välin mä koitin epätoivoisesti saada pidettyä itseni hiljaa ja nauramatta. Sekunnit kuluivat asiakkaan puhumisen jälkeen, enkä vaan uskaltanut avata suutani, koska pelkäsin että repeän nauramaan. Paniikissa löin luurin kiinni :snotty:

 

hautajaisissa myös... monesti.
Pappan hautajaisissa serkkupoika asteli alttarille vanhat urheilupopot jalassa (puku päällä), näky vaan oli siinä hetkessä niin koominen et nauruksihan se itku meni. Ja paljon muuta....

 

minäkin hautajaisissa... :ashamed: mutta monesti kun oon yhen tietyn ystäväni kanssa vaikka ostoksilla, niin meille saattaa tulla aivan ihmeellisiä naurukohtauksia kerran kassajonossa ei meinannu pokka pitää ollenkaan...kassamyyjä kahto meitä huvittuneena ku kummallaki naama isossa virneessä ja tirskumista vaan kuuluu....

 

Faijan uurnaa kun oltiin laskemassa, tosin se oli vinkee tilaisuus kun lähinnä herja lens kokoajan. Faija ei ollu mitenkään järin mukava persoona joten saattoporukassa surkeimpia oli ne kaukasemmat sukulaiset, jotka ei juurikaan äijän kans ollu tekemisissä.

 

Lisää!