S
Somekammo75
Vieras
Mulla on hirveä some-kammo. Olen kyllä Facebookissa (mutta en muissa), mutta en jaa siellä koskaan mitään, enkä kommentoi. Liityin Facebookkiin jo kauan sitten, silloin kun se oli Suomessa verrattain pieni... oliskohan vuosi ollut 2007. Muistaakseni kyseinen yhteisöpalvelu alkoi Suomessa yleistyä vasta 1-2 vuotta tuon jälkeen.
En koskaan pyytänyt ketään kaveriksi, mutta melkein kaikki olen hyväksynyt. Yhteensä niitä kertyi jotain 50.
Nykyään elän semmoista elämää, että siihen mahtuu vain perhe, työ ja koti. Asumme maalla, joten kotona riittää kaikennäköistä puuhaa: pikkuremppaa, puutarhanhoitoa sun muuta. Mulla ei ole sosiaalista elämää (paitsi töissä normaaliin tyyliin). Ihmettelen silti mikseivät työkaverini ole pyytäneet minua Facebook-kavereiksi.
Aikoinaan olin todella sosiaalinen ja minun piti melkein karistaa ihmisiä pois, koska en jaksanut antaa muille ihmisille mitään. Eli olin helposti lähestyttävä, mutta en halunnut että ihmissuhteet syventyy.
Kai mua sitten Facebookissa häiritsee sekin, että kun itse on jollain lailla ollut elämässään "alisuorittaja", niin tulee jotenkin ahdistunut olo kun havaitsee, että ne vähemmänkin fiksut opiskelukaverit menestyvät työelämässä niin hyvin. Itte sitä asuu syrjäseudulla kun tuntuu, että kaikilla Helsingissä on hieno työ. Tottakai tiedän, että nimenomaan Facebookissa kaikki ei ole niinkuin näyttää, mutta kumminkin...
Uskoisin, että monilla on ainakin vähän samanlaisia fiiliksiä. Kirjoitelkaapa tänne.
En koskaan pyytänyt ketään kaveriksi, mutta melkein kaikki olen hyväksynyt. Yhteensä niitä kertyi jotain 50.
Nykyään elän semmoista elämää, että siihen mahtuu vain perhe, työ ja koti. Asumme maalla, joten kotona riittää kaikennäköistä puuhaa: pikkuremppaa, puutarhanhoitoa sun muuta. Mulla ei ole sosiaalista elämää (paitsi töissä normaaliin tyyliin). Ihmettelen silti mikseivät työkaverini ole pyytäneet minua Facebook-kavereiksi.
Aikoinaan olin todella sosiaalinen ja minun piti melkein karistaa ihmisiä pois, koska en jaksanut antaa muille ihmisille mitään. Eli olin helposti lähestyttävä, mutta en halunnut että ihmissuhteet syventyy.
Kai mua sitten Facebookissa häiritsee sekin, että kun itse on jollain lailla ollut elämässään "alisuorittaja", niin tulee jotenkin ahdistunut olo kun havaitsee, että ne vähemmänkin fiksut opiskelukaverit menestyvät työelämässä niin hyvin. Itte sitä asuu syrjäseudulla kun tuntuu, että kaikilla Helsingissä on hieno työ. Tottakai tiedän, että nimenomaan Facebookissa kaikki ei ole niinkuin näyttää, mutta kumminkin...
Uskoisin, että monilla on ainakin vähän samanlaisia fiiliksiä. Kirjoitelkaapa tänne.