Söin lapsena lähinnä ranskikisia ja makaronia limasan kanssa.

["ap"]

Söin lapsena lähinnä ranskikisia ja makaronia limsan kanssa. Usein vanhemmat otti multa limsan pois ja sit oli oltava vedellä. Vihanneksista ainut mikä maistui siedettävältä oli omena, niitä söinkin sitten kokoajan. Lämpimäksi ruuaksi makaronit ketsupilla ja kurkkua. Tai kaupan pakasteranskikset. Muistan että kaikki muu (esim. liha) maistui äärettömän pahalta. Jos oli jotain pahaa ruokaa niin en syönyt. Karkitkaan ei maistuneet, jäätelöä joskus.

Nyt olen yli parikymppinen todella hyvässä kunnossa ja normaalipainoinen. Syön lautasmallin mukaan ja suosin paljon salaatteja. Lähes kaikki ruoka maistuu.

Ajattelin vain jos tästä olisi toivoa teidän nirsojen lasten vanhemmille

 

[astrolabe]

Juu, tiijän monia supernirsoja lapsia, joiden ruokavalio laajentunut vanhemmalla iällä. Pikkuveli oli ihan tiputuksessakin sairaalassa pienenä, kun ei syönyt tarpeeksi ja nykyään ihan roteva mies kuitenkin. Tietyt ronkelit eivät syö, vaikka ois nälkä.

 

["KääKKä"]

Makuaisti muuttuu siinä parinkympin korvilla.

Mä olin kans nirso nuorempana, mutta sitten siinä 20 vuoden iässä rupesi maistumaan melkein kaikki pöperöt. Kasler-lihasta en pidä vieläkään.

 

[Deleted member 70007]

Meillä on tyttö nirsoillut pienestä pitäen ja jos ei syö niin sitten ei syö. Tosin ei saa silloin herkkujakaan, jos ei kerran jaksa.
Suomessa ei ole yksikään lapsi täyden ruokalautasen äärelle kuollut.

 

["jäämies"]

Täällä myös yksi nirso. Edelleen olen aavistuksen nirso, mutta olen omasta halusta ja hyvän ystäväni tuputtamisella maistanut lähes kaikkea mitä aikaisemmin olen luullut inhoavani. Jotkut ruuat eivät edelleenkään mene alas, kuten kala ja sienet. Sipulia en vapaaehtoisesti syö, mutta olen huomannut ettei siihenkään kuole.

Ennen inhosin italiansalaattia, nykyään mainitsen emännälle, jos se on unohdettu

 

[lakaisukone]

Hiljattain oli uutinen että uusien ruokien maistamisen rohkeus on perinnöllistä. Itse näen tän kotona, tyttö on ennakkoluuloton maistaja (kaikki ei silti maistamisen jälkeen kelpaa) kuten itsekin ja poika arempi ja ruokiensa suhteen "rajoittuneempi" kuten mieskin. Ja molempia olen vauvasta asti samoin ruokkinut ja kannustanut maistamaan.

 

[minnee]

Juu, olin kans lapsena aika ronkeli. Tosin äiti syötti mua ensimmäiset vuodet pelkillä perunoilla ja välillä mannapuurolla ja jäätelöllä, joten saattoi olla ihan tottumiskysymys. Nykyään syön paljon monipuolisemmin, tosin olen vieläkin omituisella tavalla ronkeli: saatan syödä jotain kasvista kypsentämättömänä mutten kypsennettynä ja toisin päin. En pidä siitä, että kovin monia aineksia sekoitetaan, vaan haluan erottaa ainekset toisistaan. Ruuan koostumus ei myöskään mielellään saa olla liian mössöinen.

Mies ei ole pätkääkään ennakkoluuloinen ruokien suhteen - se syö mitä tahansa paitsi hillosipuleita! Tytär ei myöskään ole ennakkoluuloinen ruokien maun suhteen, mutta koostumuksesta on tarkka kuten äitinsä. Olen monesti miehelleni suomentanut, että mikä on tytön mielestä ruuassa pielessä: hillosilmä pitää erottua kunnolla sieltä puuron keskeltä (ei saa olla sotkettuna puuroon) tai kasvikset on mössättyinä ja sekoitettuina kaikki yhteen (hyi tana, en söis sellaista itsekään).