Toggle sidebar

Söin juuri muffinsin, munkin, tikkarin, puolikkaan suklaalevyn ja puoli pussia sipsiä. Kysyttävää?

Vastaa
Ihan uteliaisuuttaan, että millaset hiukset sulla on? Siis että vastaako mun mielikuva oikeaa ollenkaan :D Sinun jutuista on tullu kuva pienestä mustahiuksisesta peikkotytöstä :))
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saako kysyä hyytis;23155413:
Ihan uteliaisuuttaan, että millaset hiukset sulla on? Siis että vastaako mun mielikuva oikeaa ollenkaan :D Sinun jutuista on tullu kuva pienestä mustahiuksisesta peikkotytöstä :))
Click to expand...

Vuosi sitte vielä oli ihan musta tukka, alkanu vaaleneen niinku äitilläki aikoinaan kolmikymppisenä. Siitä se taas sitte tummenee pikimustaksi nelikymppisenä eikä harmaannu ikinä :D Eli tummat on hiukset ja helvetin hankalat luonnonkiharat, kakarana mulla oli afro, nykyään onneksi vähän hillitymmät kikkarat. Aina takussa ja sekasin koko karvakasa. Miehen yks lempinimistä mulle on orpo keijukainen, eli metsässä elelevä otus jolla ei oo äitiä joka kampais siltä hiukset. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Vuosi sitte vielä oli ihan musta tukka, alkanu vaaleneen niinku äitilläki aikoinaan kolmikymppisenä. Siitä se taas sitte tummenee pikimustaksi nelikymppisenä eikä harmaannu ikinä :D Eli tummat on hiukset ja helvetin hankalat luonnonkiharat, kakarana mulla oli afro, nykyään onneksi vähän hillitymmät kikkarat. Aina takussa ja sekasin koko karvakasa. Miehen yks lempinimistä mulle on orpo keijukainen, eli metsässä elelevä otus jolla ei oo äitiä joka kampais siltä hiukset. :D
Click to expand...

Eli ei kauas heittäny mielikuva :D
 
[QUOTE="vieras";23155519]Onko sulla painon kanssa ongelmia?[/QUOTE]

On. Reilu vuosi sitte aivokasvaimen leikkauksen jälkeen alko ongelmat, leikkauksesta toipuessa ei ruoka pysyny sisällä pitkiin aikoihin, lääkitys teki osansa, oksensin jatkuvasti ja toisinaan ei vaan maistunu. Sitte syksyn päälle ko lääkitys alko olla poissa nii alko ruokaki maistua, onnistuin lihomaan 43kilosta 47 kiloon, siitä taas lähti putoamaan uusineen kasvaimen takia joka aiheutti kaikkea kivaa, plussana alkuvuojen keuhkokuume ym mukavat jutut ja paino tipahti 41kiloon. Nyt olen toipilas taas vähän vaikka mistä ja olen toista kuukautta ollu lihotuskuurilla. Normipaino mulle on 50-52, mitä terveenä aina painoin, maksimissaan olen painanu 54kiloa ja sillon oli upea olo. Sinne 52 mie tahon tähätä...
Tänä aamuna kiljuin riemusta ko suihkun jälkeen peilistä kattelin ja huomasin ettei kylkiluut ennää näy ihon läpi :D Samoin ko se että vattalle on naisellinen pyöreys tullu takas. Mittanauhanki kans oon värkänny mut ihan turhauttavaa... Miehen kommentit on paras tulostaulu mulle :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
On. Reilu vuosi sitte aivokasvaimen leikkauksen jälkeen alko ongelmat, leikkauksesta toipuessa ei ruoka pysyny sisällä pitkiin aikoihin, lääkitys teki osansa, oksensin jatkuvasti ja toisinaan ei vaan maistunu. Sitte syksyn päälle ko lääkitys alko olla poissa nii alko ruokaki maistua, onnistuin lihomaan 43kilosta 47 kiloon, siitä taas lähti putoamaan uusineen kasvaimen takia joka aiheutti kaikkea kivaa, plussana alkuvuojen keuhkokuume ym mukavat jutut ja paino tipahti 41kiloon. Nyt olen toipilas taas vähän vaikka mistä ja olen toista kuukautta ollu lihotuskuurilla. Normipaino mulle on 50-52, mitä terveenä aina painoin, maksimissaan olen painanu 54kiloa ja sillon oli upea olo. Sinne 52 mie tahon tähätä...
Tänä aamuna kiljuin riemusta ko suihkun jälkeen peilistä kattelin ja huomasin ettei kylkiluut ennää näy ihon läpi :D Samoin ko se että vattalle on naisellinen pyöreys tullu takas. Mittanauhanki kans oon värkänny mut ihan turhauttavaa... Miehen kommentit on paras tulostaulu mulle :D
Click to expand...

Asia ok :) Toiset on lihotuskuurilla ja toiset laihiskuurilla :D
 
[QUOTE="vieras";23155657]Asia ok :) Toiset on lihotuskuurilla ja toiset laihiskuurilla :D[/QUOTE]

Näinhän se on. Mie ymmärrän hyvin että laihutus voi olla todella rankkaa puuhaa, pettymyksiä ja epätoivoaki, mut niin on kyllä lihotuski. Oon itkeny monet kerrat ko olen puntarilta tullu, itkeny ja syöny ja itkeny ja tsempannu itteäni että söisin vähän lissää. Lihaskunto mulla on aina ollu hyvä, ja toivoisin niin kovasti että nytki pääsisin lenkille, salille, hiihtämään, uimaan, voimistelemaan tai mitä tahansa, mut tällä hetkellä ko olen toipilaana ja kävelyki on niin huonoa, ei auta ko tyytyä kotijumppaan pieninä määrinä etten rasitu liikaa. Sais sitä painoa takas silläki ko vois treenata lihaksia taas enempi.

Että epätoivoa on, sekä laihtujilla että lihojilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 52kg =):
Itse lihoottanut n. 6kg 2kk . Ja tosiaan kantsii syödä aamusta iltaan suolaista ja makeaa . Alkupaino 46kg ja nyt 52kg . Kyllästyin kuuntelemaan , kuinka laiha olen!! Ja mies tykkää =))
Click to expand...

Näinhän ne minun päivät mennee, jatkuvasti on jotaki suussa. Aamulla syön puuron, kaks leipää, kahvia ja pullaa, puolen tunnin päästä väännään salaattia naamaan, sitte pistän simpsonit pyörimään ja mätän sipsiä ja karkkia, suklaata, kohta onki päiväruoan vuoro, mies lappaa lautaselle ison miehen annoksen ja syön sen itku kurkussa väkisin, sen jälkeen mennee ehkä tunti ja oon taas kahvia ja pullaa syömässä, ennen toista ruokaa syön leipää, sitte se toinen ruoka, iltapalaa ennenki ehin syömään leipää, iltapala ja iltamässyt ja ähkyssä nukkumaan.

Ja tuo alku oli niin pirun hankala, ko vaikka kuinka söi nii paino ei noussu. Sitte ko pari kolme kertaa kävi heseltä hakkeen mega-aterian niin alkohan se sieltä nousta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Näinhän se on. Mie ymmärrän hyvin että laihutus voi olla todella rankkaa puuhaa, pettymyksiä ja epätoivoaki, mut niin on kyllä lihotuski. Oon itkeny monet kerrat ko olen puntarilta tullu, itkeny ja syöny ja itkeny ja tsempannu itteäni että söisin vähän lissää. Lihaskunto mulla on aina ollu hyvä, ja toivoisin niin kovasti että nytki pääsisin lenkille, salille, hiihtämään, uimaan, voimistelemaan tai mitä tahansa, mut tällä hetkellä ko olen toipilaana ja kävelyki on niin huonoa, ei auta ko tyytyä kotijumppaan pieninä määrinä etten rasitu liikaa. Sais sitä painoa takas silläki ko vois treenata lihaksia taas enempi.

Että epätoivoa on, sekä laihtujilla että lihojilla.
Click to expand...

aikanaan sivusta seurasin äitini lihotuskuuria,ei se näyttänyt sen helpommalta touhulta kun mun sen aikanen laihdutuskaan.Vaikean asiasta teki sen että asuin viel kotona ja yritin tarkkailla syömisiä ja saada painoa pois niin äiti kanto kaupasta kaikkea hyvää että olis saanut painoa nouseen.Meidän äidillä myös paino oli pahimmillaan sen 40kg ja pituutta kuitenkin 174cm.Mulla taasen oli pahimmillaan 128kg eli ei ihan onnenlahjat ollu mennyt jakoon=)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa