Toggle sidebar

Sitoutumisesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja susa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

susa

Vieras
Särähtää korvaan aina kun tällaisilla keskustelupalstoilla tai jossain muualla jotkut sanovat tyyliin:" Pyh, me ei tarvita avioliittoa, koska lapset sitovat meitä yhteen." Ja sitten osa sanoo, että menevät naimisiin sitten kun tuntuu siltä. Tuollaisesta tulee kyllä sellainen kuva, että ikäänkuin olisivat yhdessä vain lasten takia. Ovatko vain vauvakuumeen yllättäessä halunneet ottaa jonkun lähes ensimmäisenä vastaan kävelleen seurustelukumppanikseen ja tehdä hänen kanssaan lapset ja miettivät sitten vasta myöhemmin onko se rinnalla oleva kumppani se elämänkumppani? Mitenkä jos pariskunnalla ei olisi lapsia ja kärsisivät vaikka lapsettomuudesta, olisivatko silloin sitoutuneita toisiinsa? Ja nykyään tuntuu olevan yleistä, että miehet hangoittelee naimisiinmenoa vastaan, vaikka ne lapset on jo tehtynä ja nainen odottaa kosintaa aivan turhaan.

Toivottavaahan on että pariskunta sitoutuu toisiinsa rakkaudesta toisiinsa ja että se rakkaus ei ole riippuvainen lasten olemassaolosta. On ihanaa kun pariskunta menee naimisiin ja ovat valmiita sitoutumaan avioliittoon rakkaudesta toisiinsa jo ennen lapsia, tietämättä tulevatko koskaan saamaan lapsia, sillä lapsettomuushan voi osua kenen tahansa kohdalle.

Tietysti eihän nuo asiat muille kuulu, tiedän. Nuo ovat jokaisen pariskunnan yksityisasioita. Mutta herättää vain monesti huomiota tuo asia.
 
:o meni nyt vähän pointti ohi!

me mentiin tyyliin lounastauolla naimisiin maistraatissa, eikä se päivä muuttanut meidän parisuhdetta yhtään mihinkään. Lapsen saaminen sen sijaan on muuttanut monia asioita parempaan suuntaan...

kyl ne lapset on vähän tärkeempiä kun toi sormus tossa sormessa. :headwall:
 
Kyllä me olemme sitoutuneet toisiimme jo ennen lasta vaikka ei oltu ehkäisyn pois jäädessä vielä edes kihloissa. Ei sitoutumista tarvitse välttämättä todistaa sormuksilla tai vihkivaloilla. Olimme kyllä puhuneet kihlauksesta ja häistä eikä perheenlisäyksen viipyminen olisi suunnitelmia muuttanut. Toki lapsi on vahvistanut keskinäistä sidettämme, mutta rakkaudesta toisiamme kohtaan me olemme nuo askeleet ottaneet ja niillä sitoumusta osoittaneet.

Eihän sillä ole merkitystä missä järjestysessä asiat tekee. Kaikille avioliitto ei ole tärkeä asia, varsinkaan ennen lapsien saantia. Me olemme alusta asti halunneet naimisiin, mutta mitään kiirettä meillä ei ollut häitä viettää eikä edes kihlasormuksia ostaa. Ei meidän tarvinnut todistella kenellekään mitään vaan meille riitti, että itse olimme varmoja tunteistamme ja siitä, että haluamme jakaa elämämme toistemme kanssa.
 
No ei tietenkään pidä mennä, jos ei siltä tunnu. Mutta yleensä suurin osa kuitenkin haluaa mennä naimisiin, jos rinnalla on Se Oikea ja on valmis sitoutumaan loppuelämäkseen. Ja silloin ei keksi mitään (teko)syitä, miksi ei voisi mennä naimisiin.
 
Mulla on elämässä ollut ehkä hieman eri järjestys kun yleinen kanta tuntuu olevan. Tärkein asia on se parisuhde, rinnalla kumppani jonka kanssa jakaa elämä. Sitä hain aika kauan kunnes todellakin löysin sen todellisen rakkauden. Lapset ei tullut missään vaiheessa aiemmin mieleen, vaikka seurustelinkin pitemmän tovin ennen kuin aviomieheni tapasin.

Lapset täydentävät meidän suhdetta ja ovat elämämme paras tuotos, meidän rakkauden tulos. Aviopuoliso on kuitenkin se jonka nosta jossain mielessä ensimmäiseksi tai ainakin jaetusti ensimmäiseksi lasten kanssa mun arvomaailmassa. Lapset on syntynyt meistä, olemme se pohja joka on lasten elämän perusta. Tottakai käytännön tasolla lasten asiat menevät monesti edelle kaikessa, aikuisena me voimme odottaa "omaa vuoroa".

Kuintenkin se puoliso on sittenkin vielä rinnalla kun lapset lentävät pesästä ja jatkamme omaa elämäämme (toivottavasti) tukien lapsiamme heidän omissa elämissään. Lapset on meille vain lainaa, niinhän laulussakin sanotaan. He rikastavat elämäämme, mutta kasvavat joskus erilleen.
 
Minulle puoliso on yhtä rakas kuin lapset ja on ihanaa olla hänen kanssaan naimisissa. Naimisiin menimme jo ennen lapsia, rakkaudesta toisiimme. Jo seurustelun alkuvaiheessa olimme varmoja että olemme toisillemme Oikeat, joten luonnollisesti se johti haluun mennä naimisiin.

Voin vain kuvitella miten pahalta tuntuu niistä naisista, jotka mies on huolinut vain lastensa äidiksi mutta ei vaimokseen. Se on valtava loukkaus naista kohtaan. Mutta toisaalta jokaisella on mahdollisuus ottaa jo ennen lasten hankintaa selville onko puoliso tosissaan ja naimisiinmenosta kannattaa puhua jo ennen lasten hankintaa. Surullista kyllä, olen kuullut sellaisista tapauksista, joissa mies on lupaillut että kyllä hän sitten lasten hankinnan jälkeen kosii naistaan, mutta sitten niin ei ole tapahtunutkaan. Ja nainen on sitten suruissaan, koska mies ei kosi eikä suostu menemään naimisiin.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa