Sitä ei voi sitten kai mitään sille, jos lasten isä ei välitä tapaamissopimuksista ja ei tapaa lapsiaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi tätä paskaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi tätä paskaa

Vieras
Sopimukset tehty ja ens viikonloppuna vihdoin olis ollu lapset isällään. Erosta 1,5 kk ja isä ei ole tavannut lapsia kuin 2 kertaa muutaman tunnin ajan. No, nyt sillä on jotain menoa viikonloppuna ja mäkin olen sopinut jo menoa, kun vihdoinkin lapsivapaita päiviä. Kysyi, että jos mä olisin ollu puolet viikonlopusta lasten kans ja sanoin, että on menoa, niin suuttui... Kuulemma ei tule nyt sitten ollenkaan tapaamaan lapsia, kun mun omat menot on niin tärkeitä.

Oon aika pirun väsyksissä ollut ja jaksanut ajatuksella, että viikonloppu vapaa. Meen vanhempieni luokse (asuvat eri kaupungissa), kiertelen kaupoissa, istuskelen torilla ja NUKUN. Mutta ei... :(
 
Voi että, noin se valitettavasti usein menee. Onko sulla monta lasta ja pieniäkin? Oletko perhetyöntekijää miettiny jos niin sosiaalitoimistoon kannattaa soittaa ja kysellä.
 
tervetuloa kerhoon. olen yrittänyt yhteishuoltajuuttakin perua koska isä ei ota lapsia luokseen mutta jos isä ei suostu en voi mitään. Isän ei ole pakko osallistua mihinkään jos ei halua. Tyly kommentti lastenvalvojalta. Ymmärrän sinua täysin, itse asun 4 lapsen kanssa yksin joita isä ei ota luokseen. Luojan kiitos nyt vimppa lomaviikko ni ens ma pääsen töihin lomalle.
 
Ei sille mitään voi :(

Sentään mies ilmoitti, meillä ei viitsi ilmoitella vaan joka toinen viikonloppu meidän pitää odottaa lasten laukut pakattuna, joskus iskä tulee ja joskus ei.. :(

Mutta teillä on niin vähän aikaa erosta, että hommat varmaan vielä hakee paikkaansa. Toivottavasti lähtee sujumaan paremmin aikanaan :)

 
Juu.. isällä on oikeus tavata lapsiaan, mutta sinulla on velvollisuus edesauttaa isän ja lasten kanssakäyntiä.. sitähän se on... :(

MUOKS: piti vielä lisäämäni, että kyllä se varmasti ajan kanssa alkaa helpottuu ja selkiytyy nuo kuviot. =)
 
on se kyllä järkyttävää, että noista sopimuksista ei ole mitään hyötyä. Tosiaan kans lastenvalvojan luona ne sovittiin ja allekirjoitettiin ja yhteishuoltajuuskin on. Ja mun menothan ne tosiaan täs tärkeitä on... joojoo.. lapset itkee ikävää isäänsä ja isä ei välitä tavata. Onhan se raskasta noiden kolmen kanssa yksin, mutta sillä olis vain se joka toinen viikonloppu, mulla muuten koko ajan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
3 pientä lasta... ajattelin, että olis munaa siinä miehes edes sen verran, että hoitaa lapsia silloin kun pitää!

Tollanen on niin yleistä :/ siihen vaan kannattaa asennoitua että ei tapaa ni ei itseään suotta rasita. Ja kannattaa kysellä sosiaalitoimistosta sitä apua jos ei ala rullaamaan.
Toki jotkut miehet saa ryhtiä lasten tapaamsiin kunhan erosta on vähän enemmän aikaa. Mutta ei siitä kannata käydä itseään syyttelemään tai stressaamaan sillä jos on tollanen torvi niin ei sille minkään voi.
Voimia :hug: sanomojen asioiden kanssa kamppaillut äiti
 
teillä on niin vähän aikaa nyt tuosta erosta et vaikeaa varmaan kaikille..

mut anna ajan vähän kulua ennen kuin heität toivoa isän osallistumisesta, ei se sillekkään helppoa ole yhtäkkiä jäädä yksin ja menettää päivittäiset tapaamiset lasten kanssa..joillain ainakin ikävä on niin kova et jokainen tapaaminen sattuu vielä enemmän, mut kyllä se siitä ajan kanssa, ainakin toivotaan niin..

 
ymmärrän kyllä että väsyttää ja tarvitsisi omaa aikaa.. mutta miksi kukaan ei harmittele lasten osaa? surku käy pieniä joita isä ei haekaan, kumpikin vanhemmista haluaa lapset pois itseltään.
 
niinhän se menee että isän ei ole pakko lapsiaan ottaa mutta jos äiti vänkää vastaan niin siitä laki sanoo että äidin on pakko lapsensa isälle antaa jos on sopimus.tuo on jotenkin niin nurinkurista kun toinen pääsee ihan kuin koiraveräjästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bb:
Ei sille mitään voi :(

Sentään mies ilmoitti, meillä ei viitsi ilmoitella vaan joka toinen viikonloppu meidän pitää odottaa lasten laukut pakattuna, joskus iskä tulee ja joskus ei.. :(

Mutta teillä on niin vähän aikaa erosta, että hommat varmaan vielä hakee paikkaansa. Toivottavasti lähtee sujumaan paremmin aikanaan :)

Tosi "kivaa" sun lapsilla odottaa, että iskä ehkä tulee... inhottavaa.

tosiaan, erosta vasta kulunu hetki ja ehkäpä ne asiat alkaa pyörimään kunnolla. Alku vaan ei näytä menevän hyvin :(.

Oon yrittänyt tulla vastaan monessa asiassa ja kaippa mun täytyy tähänkin suostua, että se on pe-la lasten kans ja mä la-su. Ei vaan sitte viitsiä lähteä yhden yön takia kauemmaksi. No, ainakin saa nukkua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ymmärrän kyllä että väsyttää ja tarvitsisi omaa aikaa.. mutta miksi kukaan ei harmittele lasten osaa? surku käy pieniä joita isä ei haekaan, kumpikin vanhemmista haluaa lapset pois itseltään.

Voin kertoa omasta kokemuksesta että sydän itki verta kun lapset oli pieniä ja ootti reput selässä iskää hakemaan joka ei sitte tullu eikä vaivautunu edes useimmiten perumaan :/ minä äiti olin se joka nenät niistin ja itse itkua pidätellen lohduttelin lapsia jotka itki isän ikävää. Tätä kesti monta vuotta :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ymmärrän kyllä että väsyttää ja tarvitsisi omaa aikaa.. mutta miksi kukaan ei harmittele lasten osaa? surku käy pieniä joita isä ei haekaan, kumpikin vanhemmista haluaa lapset pois itseltään.

Äitihän juuri snaoi surevansa lasten takia.. Ja yksinhuoltajaäiti kolmelle pienelle saa toivoa apua toiselta vanhemmalta, jotta itse jaksaisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ymmärrän kyllä että väsyttää ja tarvitsisi omaa aikaa.. mutta miksi kukaan ei harmittele lasten osaa? surku käy pieniä joita isä ei haekaan, kumpikin vanhemmista haluaa lapset pois itseltään.

No enemmän mä kumminkin haluan, että lapset sais viettää isänsä kanssa aikaa, kun niiden on sitä niin kova ikävä. Kyllähän mä haluaisin olla hetken kans "rauhas", mutta tärkeämpää olis isän läsnäolo lapsille.

 
Meillä oli tuollaista koko mun lapsuuden. Isä otti meitä luokseen silloinkun häntä huvitti, peruutti viikonloppuja viime hetkellä ja tuotti meille lukemattomia pettymyksiä. Äidin oli vaikea suunnitella elämäänsä ja meidän elämää näiden viikonloppujen aikana mihinkään suuntaan kun ei tiennyt ollaanko me lapset juuri sinä viikonloppuna kotona vai ei.

Suoraan sanoen ihan p***stä oli siis tilanne KAIKILLE muille paitsi isälle itselleen! Isä maksoi isoista tuloistaan myös pienintä mahdollista summaa elatusapua ja senkin vasta käräjien kautta.

Kaiken tämä v**sen kohtelun jälkeen äiti se jaksoi aina puhua meille isästä kauniisti ja ilman kaunaa. Ja kannustaa tapaamisia! Mä en nyt aikuisena ymmärrä miten äiti sen teki, mutta nostan tietty hattua!

Totuus isästä on mulle paljastunut vasta hiljalleen, mutta äiti ei vieläkään ole katkera (ainakaan niin että näyttäisi sen meille).
 
Näinhän se on, ettei siihen ole mitään lakia jos isä ei tapaa lapsia ja hyvä niin, koska jos isä ei todellakaan halua tavata lapsia, niin nehän tapaamiset voisivat olla vaikka kuinka kauheita tahansa jollei se tule sydämestä.
Itse alkuun tappelin mieheni kanssa kun hän tapasi lapsiaan niin harvoin ja perui tapaamisia ym. Sitten päätin että lapselle on parempi "unohtaa" isä enkä enää tyrkyttänyt ja niin meni 15-vuotta ja lapset nyt täysi-ikäisiä, eivätkä ole kuulemma kaivanneetkaan isää elämäänsä.
Näin jälkeenpäin voin sanoa, että elämämme oli ihanaa ilman niitä tapaamisiakaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Tätä paskaa kestää noin 2v KOKENUT !

No meidän erosta on 10v ja samaa edelleen paitsi et lapset on niin isoja että ei hirmusti halua enää tapailla sitä sontasäkkiä. Tosin vieläki jos järkkää tapaamisen niin se joko tulee kännissä paikalle tai ei ollenkaan.
 
Älä ikinä laske sen varaan että mies hakee lapset. Älä myöskään selittele menojasi miehelle, et ole enää hänelle tilivelvollinen. Älä myöskään lupaa lapsille että isi hakee, jos kerran on mahdollisuus ettei haekaan. Laitat kamat kasaan itse ja sehän on sitten lapsille kiva ylläri jos iskä sattuukin muistamaan että on hänen viikonloppunsa pitää lapsia luonaan.
 
Joo, tästä eteenpäin sovitte viikonlopun ja sanot jo etukäteen että perua ei voi, ellei ole tyyliin pää kainalossa. Ja jos mies haluaa, että hoidat osan ajasta tai että vaihdatte viikonloppuja, niin sanot vaan että ei käy, tässä sopimuksessa pysytään. Menojasi tai menemättömyyttäsi sun ei tarvitse hänelle KOSKAAN selitellä.
 
Harmillista että pienet lapset joutuu pettymään ja isä käyttäytyy lapsellisesti :( Toivottavasti lasten isä tulee järkiinsä ja saatte asiat sillein kuntoon, että kaikki osapuolet on tyytyväisiä.

Mun vanhempien lasten isä ei koskaan tahtonut ottaa lapsia itselleen,
tai viedä niitä puistoon tms..
Ensimmäiset ½ vuotta jaksoi käydä joka toinen viikonloppu moikkaamassa tunnin tai kahden ajan, nyt lapset ei isäänsä ole tavanneet reiluun 3 vuoteen eikä ole enää asiaa tänne huusholliin... Alku vuodesta vielä esikoisen 6-vuotis synttäreille laitoin kutsun, mutta oli kuulemma lupautunut auttaa veljeänsä maalaamaan olohuonetta joten ei voinut tulla. Yhtäkään synttäri tai joululahja ei lapsille ikinä ole ostanut. Onneksi lapset oli sen verran pieniä kun tapaamiset loppui, ettei oikeestaan muistakkaan koko ääliötä. Mua ei ainakaan voi syyttää etten olis yrittänyt. Mutta elämä jatkuu... :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Älä ikinä laske sen varaan että mies hakee lapset. Älä myöskään selittele menojasi miehelle, et ole enää hänelle tilivelvollinen. Älä myöskään lupaa lapsille että isi hakee, jos kerran on mahdollisuus ettei haekaan. Laitat kamat kasaan itse ja sehän on sitten lapsille kiva ylläri jos iskä sattuukin muistamaan että on hänen viikonloppunsa pitää lapsia luonaan.

Fiksusti sanottu, juuri näin minäki olen tehny. Tosin onhan se valitettavaa mutta ei voi pakottaa olemaan vastuullinen aikuinen jos toisella ei rahkeet siihen riitä.
 
Meillä on aika tasan vuosi erosta ja lapsi ja isä on tavanneet viimeksi joulukuussa. Onneksi 2-vuotias poitsu ei edes muista isäänsä.. Ja onneksi tapaamissopimuskin vanheni ettei tarvi antaa tavata JOS isä sitä sattuis joskus haluamaan...
 

Yhteistyössä